Näyttelijä Jussi Vatanen joi ensimmäistä kertaa purkkimaitoa koulussa ja lainaa nyt kasvonsa maaseuturahoitushankkeelle – "Mukaan lähtemistä ei tarvinnut paljoa miettiä"
Jussi Vatanen oli hyvin tavallinen savolainen 1990-luvun nuori, lypsykarjatilan poika. Toinen jalka oli maailman turuilla, toinen kotitilan mullassa.
– Olin tietysti mukana kotitilan töissä. Jos ei muuten, niin pienen patistelun jälkeen. Kun muutin kotoa, osasin käyttää lypsykonetta ja tehdä lomittajan töitä. Traktoria olen ajanut pelloilla kymmenvuotiaasta lähtien, Vatanen muistelee.
Hänellä on edelleen kiintopiste Sonkajärvellä Sukevan kylällä, niin henkisesti kuin fyysisesti.
– Koen edelleen olevani yläsavolainen ja viihdyn täällä hyvin, hän kertoo.
Sonkajärveltä tullaan tuskin väkisin repimään nuoria parrasvaloihin, mutta Vatasesta kasvoi yksi Suomen eturivin näyttelijöistä.
Jostain syystä yläsavolaiselta 4 000 asukkaan paikkakunnalta on Vatasen ohella kotoisin kolme muutakin teatterikoulun käynyttä näyttelijää.
– Olen joskus sanonut, että Sonkajärvi on thalian luvattu maa, Vatanen naurahtaa.
Vatasen, Tuukka Huttusen ja Johanna Jauhiaisen lisäksi Sonkajärveltä ponnistaa myös Antti Holma.
– Ja yksi todella lahjakas nuorimies Sonkajärveltä opiskelee Tampereella näyttelijäntyön laitoksella, Vatanen tietää.
Kotiseutu on pysynyt tärkeänä paikkana. Juuret pysyvät kotikontujen maaperässä, sillä hän touhuaa sisarustensa kanssa sukupolvenvaihdosta Sukevan tilalla.
– Ei meistä varmaan kukaan sinne ole nyt asettumassa asumaan. Metsä- ja pelto-omaisuuden hoitamista siellä kuitenkin varmasti riittää, Vatanen kuvaa.
Sonkajärven kesätapahtumien vetonaulana Vatanen tuli miettineeksi, että voisi olla enemmänkin mukana projekteissa Savossa. Niiden ohessa kun tulee käytyä kotipuolessa ja nähtyä vanhoja kavereita.
Niinpä hän päätti antaa kasvonsa maaseuturahaston toimintaa Pohjois-Savossa esittelevälle Highway Savo -viestintähankkeelle.
– Mukaan lähtemistä ei tarvinnut paljoa miettiä, sillä tämä tuntuu luontevalta jatkumolta aiemmille jutuille.
Sukeva edustaa Vataselle tuttua ja turvallista, mutta urallaan hän haluaa edetä sopivasti kohti uutta ja tuntematonta.
– Jos tuntuu, että touhu alkaa mennä saman toistoksi, täytyy kääntyä 180 astetta ja nopeasti.
Rooli Kansallisteatterissa marraskuussa ensi-iltansa saavassa Kolmessa sisaressa on Vataselle kaikkea muuta kuin vanhan kertaamista.
– Se on hieno, vaikea ja mielenkiintoinen rooli. En ole aiemmin näytellyt Kansallisteatterissa enkä muutenkaan tehnyt draamateatteria vuosikymmeneen, Vatanen innostuu.
Anton Tsehovin klassikkonäytelmän ohjaa Paavo Westerberg ja näytökset jatkuvat pitkälle ensi vuoteen. Harjoitukset alkavat elokuussa.
Kaksi kertaa Suomen parhaana miesnäyttelijänä Kultaisella Venlalla palkittu Vatanen tunnetaan muun muassa elokuvarooleistaan Napapiirin sankareiden Jannena ja Tuntemattoman sotilaan Koskelana. Ansioluetteloon mahtuu lisäksi monenlaisia teatterirooleja ja Putous-hassuttelua.
Vatasen kulunut vuosi on ollut kiireinen, sillä Tuntemattoman sotilaan kuvausten jälkeen hän lensi konkreettisesti maailman ympäri Pallon ympäri -ohjelman kuvauksissa.
– Se oli rankka, mutta hieno rupeama. Tässä ammatissa kiehtoo juuri tuotantojen ja projektien erilaisuus.
Tositelevisio- ja tanssiohjelmiin Vatanen ei ole kuitenkaan lähtenyt kosiskeluista huolimatta.
– En vain ole kokenut niitä omaksi jutukseni.
Tottahan kokeneella näyttelijällä on mielessään hahmotelmia mielenkiintoisista projekteista, joissa voisi itse olla mukana.
– Markku Pölönen on ohjaajana luonut elokuvissaan kattavan kuvauksen suomalaisesta maaseudusta oman sukupolvensa silmin. Olen pyöritellyt ideaa oman sukupolveni maaseutukokemuksesta, Vatanen kertoo.
– En tiedä kannattiko tätä ideaa edes paljastaa, joku sen kuitenkin toteuttaa joskus, näyttelijä jatkaa.
Tuntematon sotilas on yksi suomalaisen itseymmärryksen kulmakivistä. Väinö Linnan sotaromaanin uusin filmatisointi oli myös Suomen kaikkien aikojen kallein elokuvatuotanto.
– Sen huomasi heti kuvausten alkaessa, että nyt tehdään massiivista elokuvaa. Kuvauspäiviäkin oli 80, kun suomalaisissa elokuvissa niitä on yleensä noin 30, Vatanen selventää.
Tuntemattoman sotilaan elokuvatulkinta on suomalaisille kuin uusi raamatunkäännös. Oli itsestään selvää, että elokuva katsottiin tarkan luupin läpi.
Vatanen kertoo, että sotamies Honkajokea näytellyt Juho Milonoff muistutti suunnilleen ennen jokaista ottoa ”että jätkät, tämä on sitten ikoninen kohtaus”.
– Siitä tuli jo vitsi elokuvan näyttelijäporukassa.
Vatanen katsoi elokuvan toisen kerran keväällä ja piti edelleen näkemästään. Ikonisuus ei sittenkään sitonut liikaa, sillä kuvallisessa kerronnassa ja draaman kaaren jännittämisessä elokuva onnistui löytämään omat uransa.
– Ei käynyt mielessäkään, että alkaisin vertailla sitä edellisiin filmatisointeihin. Positiivisessa mielessä sanottuna siinä välillä unohti mitä elokuvaa katsoo. Elokuvassa välittyy mielestäni hienosti sotilaan subjektiivinen kokemus sodasta, Vatanen arvioi.
Hän osasi odottaa Koskelan roolia saatuaan kutsun koekuvauksiin.
– Tiesin, että ikäiselleni ei ollut tarjolla kuin Rokan tai Koskelan rooli. Ja jos minua olisi kaavailtu keskeisimpään rooliin Rokaksi, olisin kuullut siitä ennakkoon. Hahmoista samaistuinkin eniten Koskelaan.
Kulttuurialaa maailmalla pöyhinyt #metoo -ahdistelukeskustelu nosti Tuntemattoman sotilaan ohjanneen Aku Louhimiehen työtavat tikun nokkaan.
Vatanen kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan Louhimies on erittäin ammattitaitoinen ohjaaja.
– Minulla ei ole huonoa sanottavaa hänestä. Kaikilla ei selkeästi ole ollut yhtä hyviä kokemuksia ja on erittäin tärkeää, että asiat tuodaan esiin ja niistä puhutaan. Jos tuntuu, ettei viesti kuulu muuten, niin sitten julkisuuden kautta.
Vatanen on jo jättänyt vahvan puumerkin suomalaiseen taiteeseen. Hän tietää, että näyttelijät tuppaavat jäämään mieliin joko ensimmäisistä rooleistaan tai muuten vahvoista roolisuorituksista.
– Koskela on kai sitten seuraava riippakiveni, mutta en ole siitä huolissani, Vatanen virnistää.
Näyttelijää ei ole pelottanut, jääkö joku elokuvarooleista tai Putouksen sketsihahmoista varjostamaan häntä.
– Tällä alalla se seuraavakin rooli on pyrittävä aina tekemään mieleenpainuvalla tavalla.
Tällä alalla se seuraavakin rooli on pyrittävä aina tekemään mieleenpainuvalla tavalla.
Jussi Vatanen
Kuopion torilla on kaikki niin kuin ennenkin.
Kauppahallin katveessa loristelee Veljmies-patsas ja vaunusta myydään Hanna Partasen maineikkaita kalakukkoja.
Vatanen kiertelee käynnissä olevan Satoa Goes Wild -ruokafestivaalin kojuja. Festivaalin makuelämyksiä on saatu paikallisesta villiruuasta, kuten sirkoista ja hormista.
Villiruokatapahtuma oli vasta esimakua, sillä varsinainen tapahtuma oli elokuun lopussa. Rahoitusta saatiin ELY-keskuksen maaseuturahastosta. Vatanen on mukana, koska on lainannut kasvonsa viestintähankkeelle.
– Tätä on päästy tekemään aivan puhtaalta pöydältä, sillä tietääkseni aiemmin Suomessa ei ole rakennettu tunnettuutta maaseuturahastolle keulakuvan kautta, Vatanen kertoo.
Näyttelijä esittelee ruokatarjontaa yhdessä tunnetun matkabloggarin Rami Rajakallion kanssa. Hommaa videoidaan älypuhelimella, media louskuttelee järjestelmäkameroitaan.
Materiaalia päätyy sosiaalisen median kanaviin ja tiedostusvälineisiin. Kaikki näkyvyys on eteenpäin, sillä viestintähankkeen tarkoitus on tehdä tutuksi maaseuturahoitusta Pohjois-Savossa.
Näyttelijä viestintähankkeen kasvona saattaa olla hyvä veto. Onhan esiintymistaito ja tarinankerronnan ymmärtäminen oleellinen osa ammattikunnan osaamista.
Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 3.8.2018. Suomenmaan voit tilata täältä .