Naudat Orawa ja Okadi toivat Helsinkiin terveiset maalta, mutta ruuantuotanto jakaa yliopisto-opiskelijat poteroihin – katso video maaseutunuorten tempauksesta
Siinä niitä nyt on, suomalaisia lehmiä. Nuoret viljelijät päättivät vastata tänä syksynä käytyyn ilmastokeskusteluun, jossa etenkin lehmän hiilijalanjälki on ollut suurennuslasin alla.
Hämeenkyröläisella maitotilalla asuvat naudat Orawa ja Okadi tuotiin Helsingin keskustaan yliopiston Porthania-rakennuksen edustalle ihmisten ihmeteltäviksi, ja samalla maaseutunuoret jakoivat tietoiskuja siitä, mikä on lehmä.
Maidon ja naudanlihan tuotanto selvästikin jakaa yliopisto-opiskelijat eri poteroihin.
Paikalla oli mielenosoittajia, joiden mielestä maitotilat ovat epäeettisiä.
Humanistisessa tiedekunnassa opiskeleva Ella Korhonen piteli kylttiä, jossa luki ”Syö lounaaksi nyhtistä, älä näitä kavereita”.
– On todella epäeettistä tuoda lehmiä tähän ympäristöön, missä ne stressaantuvat, hän sanoo Suomenmaalle.
Korhosen mielestä lihan- ja maidontuotanto on turhaa. Hän sanoo ihmisen pärjäävän ilmankin.
– Ihmisen ei tarvitse syödä eläimiä elääkseen.
Orawan ja Okadin ajatuksia ei pysty lukemaan, mutta eivät ne ainakaan päällepäin stressaantuneilta näyttäneet. Ne käyskentelivät rauhallisesti aitauksessaan, ja sorkkien alla oli purua.
Orawa ja Okadi tulevat tilalta, jonka omistavat Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteitä opiskelevan Eeva Linnainmaan vanhemmat.
Nämä naudat ovat tottuneita matkustajia, sillä ne ovat esiintyneet useissa näyttelyissä, Linnainmaa kertoo.
– Ne on opetettu riimuun jo pieninä, niitä on kävelytetty ja harjattu. Ne ovat ihmisystävällisiä. Tähän kaksikkoon voi luottaa, Linnainmaa sanoo.
Naudoista on kohistu viimeksi muutama viikko sitten, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Ylva ilmoitti luopuvansa kokonaan naudanlihan tarjoamisesta UniCafe-ravintoloissaan.
Maa- ja metsätaloustieteiden opiskelijat Taru Luomajärvi ja Mira Haapalainen ryhtyivät päätöksen jälkeen itse Unicafe-boikottiin.
– En ole käynyt kertaakaan syömässä Unicafessa sen jälkeen, enkä ole menossa. Se on minun ääneni tähän asiaan, Luomajärvi sanoo.
– Sama minulla, Haapalainen lisää.
Luomajärven kotona Ylöjärvellä kasvaa hereford-lihakarjaa, Haapalaisen kotitilalla Kuopiossa on lypsylehmiä.
– Meidän todellisuutemme tuolla maalla tuntuu olevan joillekin niin hakusessa, elämän kiertokulkua ei ymmärretä.
– Täälläkin näkee, miten rauhassa nämä eläimet ovat. Niitä ei hetkauta, vaikka ihmisiä kulkee ympärillä. Varmaan hölmökin ymmärtää, että huonosti kohdellut eläimet olisivat erilaisia, Haapalainen toteaa.
Joukko nimettöminä pysytteleviä poliitikan ja viestinnän opiskelijoita tulee ihmettelemään lehmiä. He pitävät Unicafen naudanlihaboikottia hyvänä eivätkä usko lehmätempauksen vaikuttavan mielipiteisiin.
– Nyt kun me näemme, että lehmät ovat söpöjä, miksi haluaisimme syödä niitä, miesopiskelija naurahtaa.
Maaseutunuorten edustaja Kaisa Pihlaja kertoo mikrofoniin, että hänelle viljelijän ammatti on lapsuushaave.
– On joka kerta hieno ihme nähdä, kun uusi vasikka syntyy. Keväällä pääsee kylvöille ja saa seurata, kun oma kylvö kesän aikana kehittyy, ja lopulta syksyllä kiitollisena pääsee sadonkorjuuseen.
Pihlaja kertoo ilmastonmuutoksen olevan uhka myös maataloudelle, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät.
– Se vetää vakavaksi, mutta viljelijänä koen, että minulla ei ole varaa ahdistua. Maapallon väestö kasvaa, ja samaan aikaan viljelyskelpoinen pinta-ala pienenee. Siksi koen, että minulla on entistä suurempi velvollisuus tuottaa ruokaa. Mutta se pitää tehdä mahdollisimman kestävästi ja ilmastoviisaasti.
Pihlaja muistuttaa, että ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa nurmi on tärkeässä asemassa. Se sitoo hyvin hiiltä, pitää ravinteita pellossa ja hoitaa maata.
– Ihminen ei kuitenkaan pysty syömään nurmea, vaan siihen tarvitaan lehmiä.
Jos video ei näy, pääset siihen täältä.
Eeva Linnainmaa kertoo, että lehmätempauksella ei oteta suoraan kantaa Unicafen päätökseen.
– Tämä ei ole vastine sille, vaan kaikelle ilmastokeskustelulle.
– Meidän tärkein viestimme on se, että tässä on lehmä ja lehmä ei ole paha. Varsinkin tänä syksynä ilmastonmuutoskeskustelu on jotenkin kulminoitunut lehmään. Meidän mielestä asia ei ole ollenkaan näin, Linnainmaa huomauttaa.
Yliopiston edusta valikoitui Linnainmaan mukaan tempauksen tapahtumapaikaksi, koska nuorissa on tulevaisuus. Maaseutunuoret haluavat puhua ikätovereilleen.
Maatilan työt ovat tulleet Linnainmaalle tutuiksi kotitilalla. Hän ei kuitenkaan vielä tiedä, haluaako jatkaa vanhempiensa tilaa valmistuttuaan.
– Maidontuotannon tämänhetkinen tilanne ei siihen hirveästi houkuta. Se voisi olla ala, jolla haluaisin olla, mutta en tiedä uskallanko.
Linnainmaa sanoo Suomessa vallitsevan ilmapiirin vaikuttavan asiaan.
– En halua olla se syntipukki ja se, jonka toiminta on koko ajan suurennuslasin alla. Se ei hirveästi houkuttele, että mediassa saa jatkuvasti lokaa niskaan.
Linnainmaa toki myöntää, että naudan- ja maidontuotannosta syntyy myös kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöjä. Hänen mielestään maatilojen hiilensidontatapoja voi yhä tehostaa.
– En osaa sanoa, onko Unicafen päätös naudanlihan tarjoilun lopettamisesta huono, mutta väärin perustein se on kyllä mielestäni tehty. Mustavalkoinen ajattelu ei ole ikinä hyvästä, Linnainmaa sanoo.
Tiistaisen lehmätempauksen järjestivät Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n maaseutunuoret, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SCL:n nuoret ja Helsingin yliopiston kotieläintieteen opiskelijoiden Akateeminen karjakerho AKK.