Naton turkkilainen päänsärky jatkuu – Ankarassa väläytelty jopa eroa puolustusliitosta
Kaakkois–Euroopan ja Turkin merkitys Euroopan vakaudelle ja turvallisuudelle on noussut erittäin keskeiseen arvoon viimeistään Ukrainan sodan myötä.
Turkki ja maan presidentti Recep Tayyip Erdogan on osannut hyödyntää asemaansa hyvin viimeisten vuosien aikana.
Turkki on Syyrian sodan seurauksena vastaanottanut maahan 3,7 miljoonaa pakolaista. Euroopan unioni on varsin tietoinen siitä, mitä Erdogan voisi pahimmassa skenaariossa tehdä, jos EU:n ja Turkin intressit ajautuvat konfliktiin.
Viimeisimmät kiinnostavat turkkilaiset poliittiset manööverit liittyvät kurdikysymykseen ja sen kytkemiseen osaksi sotilasliitto Naton laajentumista.
Naton ja sen yhtenäisyyden kannalta on huomionarvoista, että venäläinen Rosatom on rakentamassa Turkkiin massiivista ydinvoimalaa, joka tuottaisi valmistuttuaan 10 prosenttia koko maan energiasta.
Nato-maan ja Venäjän ydinvoimayhteistyö herättää kysymyksiä siitä, miten paljon Venäjä on päässyt vaikuttamaan Turkin talouteen, omavaraisuuteen ja maan huoltovarmuuteen.
Venäläisten yritysten taloudelliset kytkökset Turkin markkinoihin ovat muutenkin vahvistuneet, kun useat venäläiset suuryritykset ovat siirtämässä pääkonttoreitaan Turkkiin – näin esimerkiksi kaasuyhtiö Gazprom.
Lisäksi Turkki, Venäjä ja Iran suunnittelevat yhteistä autotuotantoa, jonka markkina-alueella asuu 800 miljoonaa ihmistä, kun mukaan lasketaan ympärillä olevat muut maat.
Turkki ja Venäjä ovat aina suhtautuneet kriittisesti länsimaiden yrityksiin vaikuttaa maiden ihmisoikeustilanteeseen tai vähemmistöjen asemaan maiden yhteiskunnissa. Ei ole liioiteltua todeta, että kumpikin maa kokee tulleensa jopa ylenkatsotuksi länsimaiden taholta.
Turkin tapauksessa tilanne on erityisen herkkä Nato-jäsenyyden takia.
Turkin demokratia on muihin sotilasliiton jäsenvaltioihin verrattuna erittäin ohut ja monissa tapauksissa jopa kyseenalainen.
Yhdessäkään toisessa Nato-maassa armeija ei myöskään käytä niin paljon kulissientakaista valtaa politiikkaan ja poliitikkoihin kuin Turkissa perinteisesti on ollut.
Turkki on lähempänä Venäjää kuin muita Naton jäsenmaita muun muassa lehdistönvapaudessa ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisessa.
Myös Venäjän ja Turkin tapa rakentaa ja tavoitella puskurivyöhykkeitä kansallisten intressiensä varmistamiseksi suurvaltojen hengessä on leimallista kummallekin maalle.
Ylipäätänsä maiden poliittinen kulttuuri ja poliittinen johtajuus suosivat autoritaarista vallan käyttöä, jossa valta keskittyy yhden vahvan persoonan ja hänen lähipiirinsä ympärille.
Kun kaikki edellä mainitut elementit vedetään yhteen, on jopa pieni ihme, että Turkki on edelleen Naton jäsen.
Sen sijaan Turkin EU-jäsenyys tuskin toteutuu koskaan, sillä unionin ja Turkin arvot ovat ajautuneet huomattavan etäälle toisistaan. Perustavanlaatuiset erot liittyvät muun muassa lehdistön vapauteen, ihmisoikeuksiin ja eurooppalaiseen tapaan määritellä oikeusvaltio.
Sotilasliiton kannalta on huolestuttavaa, kuinka paljon Turkin johtavissa piireissä on ollut viime aikoina kasvavaa Nato-kriittisyyttä ja koko puolustusliiton vähättelyä.
Viimeisin kommentti kuultiin aivan hiljattain MHP:n johtajalta Devlet Bachelilta.
– Turkki ei ole olemassa Naton ansiosta. Turkki ei myöskään tule katoamaan ilman Nato-jäsenyyttä. Irtaantuminen puolustusliitosta tulisi laittaa Turkin poliittiselle agendalle, Bachel sanoi.
Kesäkuussa Turkin ja Kreikan pitkäaikaiset kiistat Egeanmeren saarista saivat puolestaan uusia kierroksia. Presidentti Erdogan ilmoitti, että hän ei istu neuvottelupöytään ennen kuin hänen edessään on “rehellinen kreikkalainen poliitikko”.
Sotilaallinen jännite maiden välillä on totta, vaikka molemmat valtiot ovat Naton jäseniä.
Turkin tulevissa vuoden 2023 vaaleissa valitaan sekä Turkin presidentti että maan parlamentti.
Eurooppalaisittain on hyvin kiinnostavaa nähdä, miten Nato-kysymys ja Turkin kansainväliset suhteet määritellään ja linjataan jatkossa.
Tällä hetkellä Naton kannatus kansalaisten silmissä on kaksijakoinen ja ristiriitainen. Viimeisimpien kyselytutkimusten perusteella 65 prosenttia turkkilaisista ei luota puolustusliittoon, vaikka jäsenyyttä kannattaa edelleen 60 prosenttia kansalaisista.
Euroopan poliittiselle vakaudelle Naton ja Turkin välinen suhde on elintärkeä.
Turkin mahdollinen irtaantuminen Natosta ja luisuminen Venäjän poliittiseksi liittolaiseksi jatkaisi poliittisten mannerlaattojen siirtymää. Samalla epävarmuus kasvaisi Kaakkois-Euroopassa, millä olisi vaikutusta koko Lähi-idän alueelle.
Kirjoittaja on valtiotieteilijä ja yhteiskuntatieteiden tohtori.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.