Re­por­taa­si Great Again. Pu­nai­sen lip­pa­la­kin ala­ri­vi kiin­nit­tää huo­mi­on kes­ken Do­nald Trum­pin voit­to­pu­heen.

Lät­sä on ase­tet­tu lä­pi­nä­ky­vän kuu­ti­on si­sään ne­wy­or­ki­lai­sen ho­tel­lin esiin­ty­mis­la­van reu­nal­le, kuin kun­ni­a­pai­kal­le.

Sel­lai­nen lip­pa­lak­ki pääs­sään Trump on kier­tä­nyt ym­pä­ri Ame­rik­kaa pit­käl­lä kam­pan­ja­tur­neel­laan.

Great Again. Suu­rek­si jäl­leen.

Sii­hen il­mai­suun ki­tey­tyy koko maa­il­maa hät­käh­dyt­tä­neen vaa­li­tu­lok­sen tee­ma.

Su­per­val­lan joh­toon ää­nes­tet­tiin mies, joka lu­paa pa­laut­taa Ame­ri­kan lois­ton päi­vät, tuo­da te­ol­li­suu­den ja työ­pai­kat ta­kai­sin ja sul­kea ra­jat. Ja teh­dä Ame­ri­kas­ta taas maa­il­man yk­kö­sen.

Ylit­se­pur­su­a­va kan­sal­lis­tun­ne on Yh­dys­val­lois­sa ar­ki­päi­vää. Trum­pin pu­heis­sa se me­nee kui­ten­kin vie­lä pal­jon pi­dem­mäl­le, na­ti­o­na­lis­mik­si, jol­le tun­tuu riit­tä­vän kan­na­tus­ta.

Ei­kä kyse ole vain ame­rik­ka­lai­ses­ta il­mi­ös­tä.

Eu­roo­pal­la oli puo­li vuot­ta sit­ten bre­xi­tin­sä, ja kan­sal­lis­mie­li­set puo­lu­eet is­tu­vat hal­li­tuk­sis­sa ai­na­kin Puo­las­sa, Slo­va­ki­as­sa, Krei­kas­sa ja Un­ka­ris­sa. Suo­mel­la on pe­rus­suo­ma­lai­set, jot­ka nou­si­vat hal­li­tuk­seen ke­vääl­lä 2015.

Koko Eu­roop­pa odot­taa Rans­kan ke­väi­siä pre­si­den­tin­vaa­le­ja, jos­sa ää­ri­oi­keis­to­lai­sel­le ja EU-kriit­ti­sel­le Ma­ri­ne Le Pe­nil­le po­va­taan me­nes­tys­tä.

– Nou­sus­sa ole­va na­ti­o­na­lis­mi on muu­ka­lais­pel­kois­ta ja pro­tek­ti­o­nis­tis­ta, Hel­sin­gin yli­o­pis­ton po­liit­ti­sen his­to­ri­an pro­fes­so­ri Pau­li Ket­tu­nen sa­noo.

Mo­lem­mil­le on omi­nais­ta kan­sal­lis­mie­li­nen ra­jo­jen mää­rit­te­ly suh­tees­sa jo­hon­kin toi­seen.

Maa­han­muut­ta­jil­le ha­lu­taan sa­noa ei, oman maan ta­po­ja ja kult­tuu­ria yli­ko­ros­te­taan, si­säi­siä mark­ki­noi­ta suo­jel­laan voi­mak­kaas­ti ja yli­kan­sal­li­sia jär­jes­tel­miä ku­ten EU:ta vas­tus­te­taan.

Mer­kit nä­ky­vät Ket­tu­sen mu­kaan eten­kin Eu­roo­pas­sa ja Yh­dys­val­lois­sa.

Se huo­let­taa Ket­tus­ta, sil­lä ra­sis­ti­set ja syr­ji­vät pu­heet ei­vät tie­dä mi­tään hy­vää. Sii­tä his­to­ria on täyn­nä ki­pei­tä muis­tu­tuk­sia.

Hän kui­ten­kin huo­maut­taa, et­tä kun pu­hu­taan na­ti­o­na­lis­min nou­sus­ta, ra­joi­tu­taan yleen­sä vain tie­tyn­tyyp­pi­seen na­ti­o­na­lis­miin.

Kä­si­te voi­daan ym­mär­tää mo­nel­la ta­val­la. Na­ti­o­na­lis­min tut­ki­muk­ses­sa se näh­dään myös maa­il­man­jär­jes­tys­tä kos­ke­vik­si ajat­te­lu- ja toi­min­ta­ta­voik­si, joi­den va­ras­sa koko sys­tee­mi toi­mii. Na­ti­o­na­lis­min myö­tä syn­ty­neet kan­sal­lis­val­ti­ot ovat tä­män ko­ko­nai­suu­den yk­sik­kö­jä.

– Ei siis voi­da sa­noa, et­tä na­ti­o­na­lis­mi oli­si men­nyt vä­lil­lä nuk­ku­maan ja he­rän­nyt nyt taas. Na­ti­o­na­lis­mia on ol­lut koko ajan 1800-lu­vul­ta läh­tien, Ket­tu­nen ko­ros­taa.

Nationalismia on ollut koko ajan 1800-luvulta lähtien.

Pauli Kettunen

Ver­du­nis­sa Koil­lis-Rans­kas­sa sa­toi vet­tä syys­kuus­sa 1984.

Rans­kan sil­loi­nen pre­si­dent­ti Fran­çois Mit­ter­rand ja Sak­san liit­to­kans­le­ri Hel­mut Kohl sei­soi­vat vie­rek­käin san­ka­ri­hau­to­jen muis­to­mer­kil­lä.

Käsi kä­des­sä.

Het­ki vä­ri­syt­ti mo­nen sel­kä­pii­tä, sil­lä Sak­sa ja Rans­ka oli­vat ol­leet ve­ri­vi­hol­li­sia kah­des­sa Eu­roo­pan yli jy­rän­nees­sä maa­il­man­so­das­sa 1900-lu­vun alus­sa.

Maa­il­man­so­tia voi pi­tää na­ti­o­na­lis­min erään­lai­se­na ve­ri­se­nä hui­pen­tu­ma­na, joka joh­ti Eu­roo­pas­sa ää­rim­mäi­syyk­siin, mil­joo­niin kuol­lei­siin ja kan­san­mur­hiin. Sik­si na­ti­o­na­lis­mil­la on niin paha kai­ku.

Ja nyt ve­ri­vi­hol­lis­ten joh­ta­jat sei­soi­vat käsi kä­des­sä. Se loi toi­voa, et­tei maa­il­ma ra­ken­nu kan­so­jen vas­tak­kai­na­set­te­lul­le, vaan yh­tei­syy­del­le.

Rei­lu vuo­si­kym­men myö­hem­min 1990-lu­vun alus­sa Ber­lii­nin muu­ri mur­tui, Neu­vos­to­liit­to ro­mah­ti ja kyl­mä sota lop­pui. Al­koi EU:n vah­vis­tu­mi­sen ai­ka ja glo­ba­li­saa­ti­on nou­su.

Nationalismin piti loppua tähän. Francois Mitterrand ja Helmut Kohl seisoivat käsikkäin Verdunin sankarihaudoilla.

AFP / Lehtikuva

– Sil­loin ihan oi­ke­as­ti aja­tel­tiin, et­tä na­ti­o­na­lis­mi on men­neen tal­ven lu­mia, Hel­sin­gin Sa­no­mien ul­ko­maan­toi­mit­ta­ja Heik­ki Ait­to­kos­ki sa­noo.

Ait­to­kos­ki jul­kai­si tänä syk­sy­nä kir­jan Kuo­le­man­tans­si, jos­sa kier­rel­lään ym­pä­ri Eu­roop­paa ja to­dis­te­taan na­ti­o­na­lis­ti­sen ajat­te­lun uu­del­leen­nou­sua.

– Se oli sel­lais­ta yli­op­ti­mis­min ai­kaa, jol­loin ra­ken­net­tiin suu­ria yh­tei­seu­roop­pa­lai­sia hank­kei­ta ku­ten Schen­ge­niä ja yh­teis­va­luut­taa. Fran­cis Fu­ku­ya­ma pu­hui his­to­ri­an lo­pus­ta ja li­be­raa­lin de­mok­ra­ti­an voi­tos­ta, Ait­to­kos­ki jat­kaa.

Erään­lais­ta na­ti­o­na­lis­min le­po­vai­het­ta siis, vaik­kei aa­te­suun­nan nuk­ku­mi­ses­ta voi­kaan pu­hua.

Toki Eu­roo­pas­sa oli Bal­ka­nin krii­sin­sä sekä bas­kien, ka­ta­laa­nien ja Ir­lan­nin ta­sa­val­ta­lai­sar­mei­jan tyyp­pis­ten na­ti­o­na­lis­ti­ryh­mien pyr­ki­myk­sen­sä, mut­ta val­ta­vir­taa edus­ti in­teg­raa­tio. EU laa­je­ni itään.

Sit­ten tuli vuo­si 2008 ja fi­nans­sik­rii­si. Maa­il­man­ta­lou­teen pus­ki­vat on­gel­mien tuu­let. Yh­teis­va­luut­ta eu­ro ajau­tui sot­ku­jen kier­tee­seen. Eu­roop­paan saa­pui yli mil­joo­na pa­ko­lais­ta vuon­na 2015.

Maa­il­ma al­koi näyt­tää mo­nel­la ta­val­la epä­var­mem­mal­ta, ja in­teg­raa­ti­os­ta tuli epät­ren­di­käs­tä.

– Täl­lai­seen ti­lan­tee­seen na­ti­o­na­lis­tien on ol­lut help­po is­keä. Epä­var­muu­den cock­tai­lis­ta on tul­lut na­ti­o­na­lis­min uu­si voi­ma, Ait­to­kos­ki sa­noo.

Help­pous.

Sil­lä Ait­to­kos­ki se­lit­tää sitä, mik­si na­ti­o­na­lis­mi saa niin pal­jon kan­na­tus­ta. Kun maa­il­ma on muut­tu­nut mo­ni­mut­kai­sek­si, ih­mi­set ha­ke­vat tur­vaa hel­pois­ta vas­tauk­sis­ta.

On help­po kä­per­tyä si­sään­päin ja mie­liä ta­kai­sin ai­koi­hin, jol­loin asi­at oli­vat yk­sin­ker­tai­sem­pia.

Kun Syy­ri­as­ta tul­vii pa­ko­lai­sia tai EU sel­vit­te­lee Krei­kan ta­lous­sot­ku­ja, on help­po huu­taa, et­tä lo­pe­te­taan tämä kan­sain­vä­li­nen pel­lei­ly. Help­pou­den vuok­si na­ti­o­na­lis­mi ja po­pu­lis­mi ni­pu­te­taan usein yh­teen.

– Mut­ta kun se ei enää rii­tä, et­tä pi­de­tään huo­li vain omis­ta asi­ois­ta. Maa­il­mas­ta on tul­lut sel­lai­nen, et­tä on­gel­mat ovat kaik­kien yh­tei­siä, ha­lu­si tai ei, Ait­to­kos­ki sa­noo.

Eu­roo­pan his­to­ri­an pro­fes­so­ri Lau­ra Kol­be se­lit­tää na­ti­o­na­lis­mia ih­mis­ten ko­ke­mal­la mer­ki­tyk­set­tö­myy­del­lä.

Glo­baa­lis­sa maa­il­mas­sa ih­mi­set tun­te­vat it­sen­sä pe­li­nap­pu­loik­si, jot­ka vyö­ry­vät ta­pah­tu­mien mu­ka­na il­man oh­jaus­ta. Se luo tyh­jyyt­tä ja tur­vat­to­muut­ta.

Mer­ki­tys­tä ha­e­taan pie­nem­mis­tä yh­tei­söis­tä, joi­den toi­min­taan voi­daan it­se vai­kut­taa.

– Na­ti­o­na­lis­min yk­si al­ku­pe­räi­siä aja­tuk­sia oli pääs­tä pois sää­ty­jär­jes­tel­män ikees­tä. Kan­sal­li­suu­saat­tee­seen on ra­ken­net­tu si­sään kan­san­val­tai­suu­den ide­aa­li, ja se nä­kyy mi­nus­ta ny­ky­ään­kin, Kol­be sa­noo.

On­gel­ma on se, et­tä yh­tei­söt ovat ai­na lop­pu­jen lo­puk­si ku­vi­tel­tu­ja. Men­nei­syy­den ko­ros­ta­mi­sel­la ja tun­teil­la luo­daan vas­tak­kai­na­set­te­lu­ja ih­mis­ten vä­liin.

– Hyvä ky­sy­mys on, mil­lä pe­rus­teel­la ku­kaan voi väit­tää, et­tä oman maan na­ti­o­na­lis­mi on pa­rem­paa kuin jon­kun toi­sen. Lop­pu­jen lo­puk­si se on kaik­ki­al­la sa­man­lais­ta, Kol­be poh­tii.

Millä perusteella kukaan voi väittää, että oman maan nationalismi on parempaa kuin jonkun toisen?

Laura Kolbe

Mi­hin tämä kaik­ki sit­ten joh­taa? Vas­ta­koh­tien kär­jis­ty­mi­seen? Yh­tee­not­toi­hin? So­taan?

Näis­tä tee­mois­ta pu­hu­taan ny­ky­ään va­ka­vas­ti ja var­tee­no­tet­ta­vas­ti. Län­si­maat räm­pi­vät jo nyt mo­nen­lais­ten ris­ti­rii­to­jen pai­nees­sa. Yh­teis­työ niin val­ti­oi­den si­säl­lä kuin nii­den kes­ken­kin uh­kaa käy­dä en­tis­tä vai­ke­am­mak­si.

Eu­roo­pan tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta kes­kei­siä vaa­le­ja käy­dään vie­lä tänä syk­sy­nä Ita­li­as­sa ja Itä­val­las­sa.

En­si vuon­na ää­nes­te­tään Rans­kan li­säk­si Hol­lan­nis­sa ja Sak­sas­sa.

Hol­lan­nis­sa gal­lu­peis­sa me­nes­tyy Geert Wil­der­sin maa­han­muut­to­vas­tai­nen va­paus­puo­lue, Sak­sas­sa ää­ri­oi­keis­to­lai­nen AfD on saa­vut­ta­nut voit­to­ja osa­val­ti­o­vaa­leis­sa liit­to­kans­le­ri An­ge­la Mer­ke­lin kus­tan­nuk­sel­la.

Ei­kä mi­li­ta­ris­ti­nen ajat­te­lu ole ai­na ko­vin kau­ka­na na­ti­o­na­lis­min ää­ri­muo­dois­ta. Laa­ja­mit­tai­seen vä­ki­val­taan on sil­ti vie­lä pit­kä mat­ka, Lau­ra Kol­be muis­tut­taa.

Kol­be ha­lu­aa Ait­to­kos­ken ja Ket­tu­sen ta­voin va­laa myös toi­voa mur­ros­ten kes­kel­lä keik­ku­vaan maa­il­maan. Va­kaat de­mok­ra­ti­at ei­vät kaa­du yh­teen pre­si­den­tin­vaa­liin tai na­ti­o­na­lis­tis­ten puo­lu­ei­den me­nes­tyk­seen.

Kan­sa­kun­tien hil­jai­sen enem­mis­tön voi myös us­koa sei­so­van län­si­mais­ten yh­teis­kun­tien pe­ru­sar­vo­jen ta­ka­na.

– Us­kon, et­tä enem­mis­tön edus­ta­ma jär­ki voit­taa en­nen pit­kää. Se voi vie­dä ai­kaa, mut­ta jos­sain vai­hees­sa muu­tok­sen on ta­pah­dut­ta­va, Ait­to­kos­ki sa­noo.

Vas­tuun­kan­toa hän pe­nää po­liit­ti­sil­ta päät­tä­jil­tä.

– Hei­dän pi­tää ky­e­tä tar­jo­a­maan pa­rem­pia vaih­to­eh­to­ja na­ti­o­na­lis­tien eh­dot­ta­mien help­po­jen vas­taus­ten ti­lal­le ja va­kuut­taa ih­mi­set sii­tä, et­tä li­be­raa­li de­mok­ra­tia on pa­rem­pi tie, Ait­to­kos­ki lin­jaa.

Oman lu­kun­sa asi­aan tuo Ve­nä­jä.

Siel­lä na­ti­o­na­lis­ti­nen ide­o­lo­gia on voi­mak­kaas­ti val­ti­o­joh­teis­ta ja oh­jaa koko vi­ral­li­sen Ve­nä­jän po­li­tiik­kaa.

Tut­ki­ja Vee­ra Lai­ne Ul­ko­po­liit­ti­ses­ta ins­ti­tuu­tis­ta nä­kee, et­tä kan­sal­lis­ta yh­te­näi­syyt­tä on Ve­nä­jäl­lä py­rit­ty ra­ken­ta­maan tie­toi­ses­ti jo Bo­ris Jelt­si­nin kau­des­ta läh­tien. Ro­mah­ta­neen Neu­vos­to­lii­ton ti­lal­le piti löy­tää uu­sia ehey­den ra­ken­ta­mi­sen vä­li­nei­tä.

Vla­di­mir Pu­ti­nin kau­del­la na­ti­o­na­lis­mi on jyr­ken­ty­nyt ja voi­mis­tu­nut. Se nä­kyy myös ulos­päin.

Ve­nä­jän toi­mia Uk­rai­nas­sa, Kri­mil­lä, Itä­me­rel­lä ja Syy­ri­as­sa on pi­det­ty merk­kei­nä na­ti­o­na­lis­ti­ses­ta uhos­ta. Län­nen ja Ve­nä­jän vas­tak­kai­na­set­te­lua ko­ros­ta­va re­to­riik­ka on voi­mis­tu­nut, mikä vain li­sää spe­ku­laa­ti­oi­ta konf­lik­tis­ta.

Ve­nä­jän si­säl­lä val­ti­ol­li­nen na­ti­o­na­lis­mi no­jaa pe­rin­tei­siin ar­voi­hin.

– Hy­väk­sy­tyt ar­vot ei­vät kui­ten­kaan ole ko­vin sal­li­via. Kon­ser­va­tii­vi­suu­des­saan ne ra­jaa­vat mo­nia ve­nä­läi­siä ul­ko­puo­lel­le. Kan­saan kuu­lu­mi­nen edel­lyt­tää tiet­ty­jen ar­vo­jen omak­su­mis­ta, Lai­ne sel­ven­tää.

Isän­maal­li­suu­des­ta on hä­nen mu­kaan­sa tul­lut Ve­nä­jäl­lä vel­voi­te. Kriit­ti­set ää­net voi­daan hel­pos­ti lei­ma­ta epäi­sän­maal­li­sik­si.

Lai­ne kui­ten­kin muis­tut­taa, et­tä yk­si val­ti­o­joh­toi­sen na­ti­o­na­lis­min ta­voit­teis­ta on yl­lä­pi­tää yh­teis­kun­nal­lis­ta va­kaut­ta.

– Maas­sa on mo­nia ra­di­kaa­le­ja na­ti­o­na­lis­ti­sia ryh­miä, jot­ka ha­lu­ai­si­vat ajaa vie­lä­kin ko­vem­paa kan­sal­lis­mie­lis­tä lin­jaa. Val­tio yrit­tää omal­la na­ti­o­na­lis­mil­laan ot­taa heil­tä aseet pois.

Niin, on­ko kaik­ki na­ti­o­na­lis­mi ai­na pa­has­ta?

– Ei, sa­noo jo­kai­nen haas­ta­tel­ta­va vuo­rol­laan pai­nok­kaas­ti.

Ket­tu­nen pu­huu kil­pai­lu­ky­ky­na­ti­o­na­lis­mis­ta tai hy­vin­voin­ti­na­ti­o­na­lis­mis­ta, jot­ka esiin­ty­vät tiu­haan suo­ma­lais­ten­kin päät­tä­jien pu­heis­sa.

Pal­jon pu­hu­taan esi­mer­kik­si maab­rän­däyk­ses­tä. Suo­mea ha­lu­taan ra­ken­taa hou­kut­te­le­vak­si kan­sain­vä­li­sil­le in­ves­toin­neil­le ja osaa­jil­le.

Ket­tu­sen mu­kaan oman maan kan­sa­lai­sil­le on myös ha­lut­tu tar­jo­ta hy­vää esi­mer­kik­si ra­ken­ta­mal­la päi­vä­ko­te­ja, kou­lu­ja, ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mää ja mo­nia mui­ta pal­ve­lu­ja.

Suomen kansallisista tunnuksista on tullut kiih­koi­sän­maal­listen omaisuutta.

Heikki Aittokoski

Pian sata vuot­ta täyt­tä­vää Suo­mea voi mo­nes­ta syys­tä pi­tää hie­no­na asi­a­na. Ei­kä ole vää­rin tun­tea yl­peyt­tä tä­kä­läi­ses­tä tasa-ar­vos­ta, si­sus­ta, sau­nas­ta ja lät­kän MM-kul­las­ta.

Kol­ben mie­les­tä tär­ke­ää on huo­ma­ta na­ti­o­na­lis­min ja pat­ri­o­tis­min vä­li­nen ero.

– Pat­ri­o­tis­mi on isän­maal­li­suut­ta, joka sal­lii pal­jon enem­män ei­kä sul­je ke­tään pois. Sii­hen ryh­mään voin hel­pom­min aja­tel­la it­se­ni.

Ait­to­kos­ki mää­rit­te­lee it­sen­sä ”ter­veel­lä ta­val­la isän­maal­li­sek­si”. Sen ää­neen sa­no­mi­nen ei kui­ten­kaan ole ai­na yk­sin­ker­tais­ta, sil­lä isän­maal­li­suus on hä­nen mu­kaan­sa va­lu­nut kiih­ko­na­ti­o­na­lis­tien kä­siin.

– Suo­men kan­sal­li­sis­ta tun­nuk­sis­ta on tul­lut kiih­koi­sän­maal­lis­ten omai­suut­ta. Suo­men lip­pua tai lei­jo­na­rii­puk­sia käy­te­tään mui­ta pois­sul­ke­van na­ti­o­na­lis­min vä­li­nei­nä, Ait­to­kos­ki sa­noo.

– Va­sem­mis­ton ja mal­til­li­sen oi­keis­ton suu­ri vir­he on, et­tä ne ovat pi­tä­neet kan­sal­lis­tun­tees­ta näp­pin­sä eros­sa. Kun isän­maal­li­suut­ta ei ole pi­det­ty voi­mis­saan, kiih­ke­ä­mie­li­set na­ti­o­na­lis­tit ovat omi­neet sen.

Re­por­taa­si il­mes­tyi alun pe­rin Suo­men­maan viik­ko­leh­des­sä 25.11. Leh­den voi ti­la­ta tääl­tä .