Näkökulma: Väännetään nyt vielä rautalangasta, Antti Rinne – kasvisten veroale ei onnistu
Pääministeri Antti Rinteellä (sd.) oli pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina konkreettinen ilmastopoliittinen ehdotus: Rinteen mielestä kasvisten verotusta voisi alentaa, mutta lihan verotusta ei.
Rinne sanoi, että hänen olisi pitänyt jo viime keväänä sanoa asia näin suoraan kuin nyt, ”eli pistetään kasvikset pikkuisen halvemmiksi verotuksen kautta ja annetaan lihan olla entisellään. Sillä ohjataan”.
Tuntuuko tutulta? Ei ihme, sillä kuten pääministeri itsekin mainitsi, sama keskustelu käytiin viime keväänä ennen eduskuntavaaleja. Suoraankin kyllä puhuttiin, mutta kukapa sitä enää muistaa.
Kerrataanpa siis: tuolloin Rinne joutui vaalikeskusteluissa ahdinkoon lihaveropohdinnoillaan. Rinne selitti, ettei SDP ole esittänyt arvonlisäveron korotuksia kotimaiselle lihalle ja maidolle, vaan ”kestävän kehityksen arvonlisäveron” selvittämistä.
Käytännössä kyse olisi esimerkiksi alemmasta arvonlisäverosta kasviksille ja kasviproteiineille.
Ihan hyvä ja kannatettava ajatus, tuumii varmaan moni.
Eduskuntavaalien alla käydyssä keskustelussa käytiin kuitenkin juurta jaksain läpi, miksi arvonlisäveron alentaminen esitetyllä tavalla ei ole toteutettavissa.
Ensinnäkin Suomessa yleinen alv on 24 prosenttia ja EU:ssa jäsenvaltio vai käyttää vain kahta alennettua verokantaa.
Alennetussa 14 prosentin kannassa ovat jo elintarvikkeet, ravintola- ja ateriapalvelut ja eläinten rehut. Kymmenen prosentin kannassa ovat muun muassa lääkkeet, kirjat ja kulttuuri- ja urheilutapahtumien pääsyliput.
EU:ssa on yleinen periaate, että kilpaileviin tuotteisiin – mitä kasvikset ja lihakin lienevät – ei saa soveltaa eri verokantaa. Jos tämä asetelma saadaan väännettyä jotenkin muuksi, tilanne on toki toinen.
Kansallisesti asiassa ei voi tehdä päätöstä. Arvonlisäverokantojen lisääminen vaatisi direktiivimuutoksen ja se taas jäsenmaiden yksimielisyyden.
Olisiko sellainen konsensus asiassa löydettävissä? Ainakaan mitään merkkejä asiasta ei ole. Eri tuotteiden ilmastoperusteinen alv-kantojen määrittely tuskin onnistuu EU-jäsenmaiden kesken ihan noin vain, sen verran sakeasta sopasta on kyse.
Lisäksi erilainen verotus tuottaisi rajanveto-ongelmia: miten verotetaan vaikkapa kaalilaatikkoa, jossa on sekä kasviksia että lihaa?
Ravintoloissa kuviot menisivät vielä sekavammiksi, kun ravintola-annoksesta pitäisi seuloa verotuksella kasvi- ja eläinkuntaan kuuluvat osat.
Ruuan ilmastojalanjäljen pienentäminen ja kasvispainotteisen ruuan edistäminen julkisissa hankinnoissa ovat hyviä tavoitteita, jotka on kirjattu Rinteen hallituksen ohjelmaankin.
Nyt pääministeri lämmittää kuitenkin Kesärannan keittiössä alun perin äänestäjien vaalisumutukseen lanseerattua pyttipannua – joka kaiken lisäksi syömäkelvottomaksi jo kertaalleen keväällä todettiin.
Sillä aikaa myös kotimaisten kasviseinesten ja lihankorvikkeiden – myös alan kotimaisten innovaatioiden – tuotevalikoima lähikaupassa on tuntuvasti kasvanut ja kysyntääkin näyttää olevan.
Olisikohan niin, että ilmastoystävällisempien ruokailutottumusten edistäminen kannattaisi jättää ainakin toistaiseksi markkinoiden ja kuluttajien hoitoon?
Veroinstrumenttia kannattaa ainakin käyttää mieluummin siellä, missä se järkevää, realistista ja ylipäätään mahdollista on.