Näkökulma: Työllisyysluvut antavat itsevarmuutta, mutta iskeekö keskustaan vauhtisokeus?
Hallitus on saavuttanut työllisyystavoitteensa. Marraskuun luku oli kauan kaivattu 72 prosenttia.
Ekonomistit uskovat, ettei työllisyysaste enää tipu haamurajan alle. Joulupuuron manteli osui siis pääministeri Juha Sipilän lusikkaan.
Puheenjohtaja Sipilällä ja koko puoluekoneistolla on kuitenkin tärkeä tehtävä paketoida keskustalle uusi viesti vaaleja varten.
Valaiseeko työllisyyslukujen loiste vaalikevättä? Työllisyyden kasvu koskettaa toki jokaista työpaikan saanutta, mutta vaikka kaikki heistä äänestäisivät keskustaa, ei se kuitenkaan riitä vaalivoittoon.
Tämä hallitus ei ole seuraava hallitus, eikä keskusta ole yhtä kuin tämä hallitus. Seuraavan hallituksen pohja haetaan kevään vaaleissa ja vaalikeskusteluissa, eikä tämän hallituksen saavutuksista ole seuraavan hallituksen agendaksi.
Kevään eduskuntavaaleissa on osattava antaa vahva viesti siitä, mihin politiikkaa viedään seuraavalla vaalikaudella ja senkin jälkeen. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus ja toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Aika lailla kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että juuri nämä asiat on otettava ykköstavoitteiksi.
Yksikään poliitikko ei myöskään ole väittänyt, että 72 prosentin työllisyysasteeseen pitäisi tyytyä. 75 prosentin aste on seuraavan hallituksen tavoite ja sen saavuttaminen vaatiikin uskottavia vastauksia.
Siitä on toki aikaa, kun mikään hallitus on todella saavuttanut suuria tavoitteitaan. On ehdottomasti paikallaan iloita työllisyysluvuista. Näyttö siitä, että tavoitteisiin voi todella päästä, antaa uskottavuutta koko poliittiselle järjestelmälle.
Pääministeripuolue keskustan kannattaa kuitenkin varoa liiallista työllisyyslukuintoa. Kun talous- ja työllisyysluvut ovat kunnossa, on puolueelta voitava vaatia kauaskantoisempia poliittisia visioita. Jos visiot peittyvät vanhojen saavutusten alle, jokin toinen puolue ottaa paikan mielenkiintoisimpana tulevaisuuspuolueena.