Näkökulma: Sadassa päivässä suoraan historiaan – seuraavat kuukaudet ratkaisevat, mistä Marinin hallitus muistetaan
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) viiden puolueen hallitus on hallinnut maata klassisena näytön paikkana pidetyt sata päivää.
Alkumatkan varrelta ei ole väriä puuttunut. Oikeisto-oppositiota häirinnyt punavihreä värimaailma on vaihtunut kriisiajan tummiin ja hillittyihin sävyihin. Samalla pikkupolitikointi on heitetty sivuun, myös oppositiossa.
Joulun alla eroamaan joutuneen pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen työtä jatkaneen Marinin ministeristön alkumetrit voi jo unohtaa.
Jaksoon mahtui maailman nuorimman naispääministerin paistattelua valtavan kansainvälisen huomion ja kiinnostuksen kohteena, kriisi al-Holin leirin Isis-perheiden kotiutuksesta ja eripurainen Vuosaaren ilmastoretriitti – eipä juuri muuta.
Seuraavat sata päivää sotienjälkeisen ajan syvimmän kriisin hoitamisessa ratkaisevat luultavasti sen, mistä Marinin hallitus historian lehdillä muistetaan.
Tamperelainen toisen kauden kansanedustaja Marin, 34, otti hallituksen johtamisen haltuunsa nopeasti ja laittoi orkesterinsa nuottipaperit järjestykseen. Marin omaksui heti tehtäväänsä kuuluvan vakauttavan roolin jatkuvasti levottomuutta ympärilleen kylväneen Antti Rinteen jälkeen.
Rauhan aikana pääministerinä ei oikein voi joutua enää kovempaan paikkaan vain muutaman kuukauden kokemuksella. Ei ole edes liioittelua sanoa, että Marin on esiintynyt kriisin keskellä loistavasti.
Ilman puolueensa puheenjohtajan statustakin Marin pystyy koviin päätöksiin, esiintyy vakuuttavasti, ei haparoi sanoissaan eikä yllätä hallituskumppaneita kummallisilla hatusta vedetyillä kaneilla.
Valmiuslain järeiden instrumenttien käyttöönottoon Marin suhtautui kuitenkin ensin nihkeästi, vaikka liikkumista ja kokoontumista alettiin jo viime viikolla muuten rajoittaa.
Marinin on arveltu luottaneen ehkä liian pitkään kovaa arvostelua osakseen saaneen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n arvioihin koronatilanteesta. Iltalehti kertoi keskiviikkona, että keskusta, vihreät ja RKP sekä presidentti Sauli Niinistö taivuttivat lopulta pääministerin poikkeustilan kannalle.
Koronaan reagoinnista saatetaan pestä vielä poliittistakin jälkipyykkiä sen jälkeen, kun kriisin akuutti vaihe on ohi ja mittakaava selvillä.
Hallituksen raskaita taloussalkkuja kantavalle keskustalle lankeaa hallituksessa päävastuu kriisin taloudellisten seuraamusten ehkäisemisessä, minimoimisessa ja hoitamisessa.
Kovia kokeneelle keskustalle vastuussa on myös iso mahdollisuus. Arvostelu väärään porukkaan ajautumisesta ja linjan hukkumisesta on jo hiipunut, kun puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni on heittänyt keskusta-aatteelliset tupailtapuheet sivuun kovien kriisilinjausten tieltä.
Kulmuni joutuu tulevina kuukausina ja vuosina myös kovan paineen ja työtaakan alle paitsi kotimaassa, myös hoitaessaan koronakriisin EU-taloudelle ja euroalueelle aiheuttamia vaurioita. Tunnustusta saaneelle kielitaidollekin on käyttöä.
Elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.) lankeaa raskas vastuu kriisin murjomien yritysten ja niiden työpaikkojen pelastamisessa.
Jo edellisellä kaudella hallituksessa elinkeinoministerin salkkua kantanut Lintilä on saralla niin sanottu ammattireiska, eikä puolen vuoden pistäytyminen valtiovarainministerin tehtävässä ole sekään urakassa haitaksi.
Korona leviää taloudessa kuten ihmisissäkin. Turismin, liikunnan, urheilun ja kulttuurin sektoreilla vaikutukset ovat dramaattisia ja vastassa jo nyt.
Lintilän, muun hallituksen ja työmarkkinaosapuolten on nyt löydettävä keinot, joilla niin pienet kuin isommat yrityksetkin saadaan talutettua kriisin yli suurtyöttömyyden ja syvän laman välttämiseksi.
Päätöksiä on jo tehty, mutta isoimmat ovat vielä edessä. Huhtikuun alun kehysriihessään hallituksen on mietittävä koko talous- ja työllisyyspolitiikkansa uusiksi.
Kehysriihessä romahduksen mittakaavasta ei vielä voi edes olla kovin selvää kuvaa, mutta optimistisimmat skenaariot voi luultavasti saman tien unohtaa ja siirtyä suoralta kädeltä synkimpiin.
Dramaattisesti muuttuneissa oloissa hallituksella ei ole enää aikaa sisäiseen nokitteluun ja politikointiin pikkuasioista. Kovien päätösten tekoa helpottaa se, että kriisitietoisuutta löytyy nyt paitsi kansalaisilta, myös oppositiolta perussuomalaisia myöten.
Marinin hallitus ei tarvitse toistaiseksi ohjelmakseen oikeastaan muuta kuin kansakunnan luotsaamisen syvän kriisin yli. Kaikki huomio on syytä laittaa siihen ja paremman tulevaisuuden pohjustamiseen.
Kuuluisa talvisodan henkeäkin on jo herätelty, eikä ollenkaan syyttä. Edessä on väistämättä erittäin kovia päätöksiä myös koronaepidemian laannuttua, ehkä jotain vastaavaa kuin pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksella Suomen kiskomisessa syvästä kansallisesta lamasta.
Luultavasti urakka on vielä vaikeampi. Nyt myös koko ympäröivä muu maailma on todennäköisesti pitkään aivan sekaisin ja vielä ennakoimattomien kehitysvirtojen vietävänä.