Näkökulma: Keskustan kylmäävät gallupluvut varjostavat puolueen vallanvaihtoa ja pitävät hallituksen varpaillaan
Nyt ovat hyvät neuvot kalliit.
Ylen teettämä tuore puoluekannatusmittaus on keskustalaisittain puistattavaa luettavaa.
Puheenjohtajakilvasta huolimatta puolueen galluplukema niiasi yhdellä prosenttiyksiköllä 11,6 prosenttiin.
Perussuomalaiset repi muihin kaulaa 20,6 prosentin osuudella. Kärkikolmikossa Jussi Halla-ahon kipparoimaa puoluetta ajavat takaa kokoomus (17,4 %) ja SDP (16,9).
Keskusta maksaa kovaa hintaa seilaamisesta ilman selkeää kapteenia.
Vaikka kenttätyö on tärkeää, päivänpolitiikan julkisuus kietoutuu nykyisin väistämättä keulakuvien ympärille.
Puheenjohtaja Juha Sipilä on kertonut , että hän olisi mieluusti järjestänyt ylimääräisen puoluekokouksen jo juhannuksena.
Silti spektaakkelia lykättiin syyskuuhun siinä toivossa, että kova kampanjointi saisi apilaväen taas liikkeelle.
Elinkeinoministeri Katri Kulmunin ja puolustusministeri Antti Kaikkosen sopuisa puheenjohtajakiertue ei kuitenkaan ole – syystä tai toisesta – puhutellut laajoja kansanjoukkoja.
Istuvan puheenjohtajan vetäydyttyä parrasvaloista puolue on väistämättä juuttunut valtakunnan politiikan tasolla eräänlaiseen välitilaan.
Vaikeuskerrointa lisää se, että kannatus pitää repiä uuteen nousuun hallituksesta käsin.
Sipilän manttelinperijällä on edessään hurja savotta, sillä viime vaalikauden traumat ovat sekoittaneet keskustan identiteetin ja vieneet itsetunnon.
Vaikeuskerrointa lisää se, että kannatus pitää repiä uuteen nousuun hallituksesta käsin.
Tiedossa on aikamoinen spagaatti: keskusta haluaa esiintyä sekä punavihreän hallituksen tiukkana kirstunvartijana että alkiolaisten juuriensa vaalijana.
Samaan aikaan pienen vientivetoisen talouden näkymiä varjostavat Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasota, brexit, Saksan talouden hyytyminen, syntyvyyden lasku ja niin edelleen.
Keskustan uuden puheenjohtajan kuherruskuukausi voikin mennä pilalle, jos tämä ottaa heti kannettavakseen valtiovarainministeri Mika Lintilän rahasalkun.
Ennemmin tai myöhemmin hallitus uhkaa nimittäin ajautua leikkausten ja kiristysten tielle.
Jos vastuuta kantava keskusta jatkaa kyntämistään gallupeissa, motivaatio hallitusyhteistyötä kohtaan voi nopeasti rapautua.
Keskustan kannatus tuntuu luisuvan, vaikka puolue seisoisi päällään.
Vaalitappion tyrmäämä puolue näytti karvansa hallitusneuvotteluissa, joissa se sai läpi pitkän listan rakkaimpia kynnyskysymyksiään.
Politiikan syyskauteen keskusta kävi ärhäkästi tyrmäten lastenhankintaa ruotivan ilmastokeskustelun. Myös päättäväisempää aluepolitiikkaa on vaihteeksi vaadittu pontevammin.
Kun perinteikkäät yleispuolueet tuntevat itsensä hylätyiksi, ne lohduttautuvat usein sillä, että politiikka on aaltoliikettä.
Silti torstaina julkaistusta Ylen gallupista käy ilmi, että väkeä on siirtynyt keskustasta perussuomalaisten riveihin (Uusi Suomi ).
Koska maahanmuuttokeskustelu on ollut viime aikoina vaimeampaa, liikahdusta selittänee osaltaan talouspolitiikan linja.
Valtiovarainministeri Lintilän alijäämää kasvattava budjettiesitys saattoi olla riittävä tuuppaus kohti perussuomalaisia – varsinkin, kun noususuuntainen työllisyyskehitys on hyytynyt.
Kun perinteikkäät yleispuolueet tuntevat itsensä hylätyiksi, ne lohduttautuvat usein sillä, että politiikka on aaltoliikettä.
Tahriintuneen kilven odotetaan kiillottuvan, kun vallankahvaan kivunneet kilpakumppanit mokailevat tarpeeksi.
Keskustan korpivaellus panee kuitenkin miettimään, kuinka paljon teorian varaan kannattaa laskea.
Länsimaisista demokratioista löytyy esimerkkejä siitä, kuinka uudet liikkeet ovat sysänneet vanhoja puolueita unholaan.
Perussuomalaisten murtautuminen keskustakannatuksen sydänmaille onkin vakava riski maakuntien Suomen perinteiselle valtapuolueelle.
Uuden alun kynnyksellä ei silti ole syytä sirotella tuhkaa keskustan niskaan.
Mitä tahansa voi tapahtua, sillä politiikan syyskausi lienee täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Keskustan syöksy pitää varmasti pääministeri Antti Rinteen (sd.) varpaillaan.
Häneltä olisi viisasta tarjota hallituksen kakkospuolueelle profiloitumisen paikkoja, jotta yhteinen matka pysyy sopuisana.
Kipuileva keskusta kaipaa kipeästi erävoittoja, mutta sitäkin tärkeämpää on kertoa äänestäjille, miksi Suomi tarvitsee vahvaa sosiaaliliberaalia keskustapuoluetta.