Näkökulma: Jokainen seksirikos on liikaa – torjuntaan pitää valita tehokkaimmat keinot
Jokainen seksirikos on liikaa. Silti on hyvä malttaa mielensä lukuja tutkiessaan ja johtopäätöksiä tehdessään.
Rikosten kokonaismäärä Suomessa on ollut laskusuunnassa viime vuodet. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 viranomaisten tietoon tuli kaikkiaan noin 439 000 rikosta, mikä on lähes saman verran kuin vuonna 2017.
Lajikohtaista vaihtelua tapahtuu kaiken aikaa. Viime vuonna kasvoivat erityisesti seksuaalirikokset, yhteensä noin 14 prosenttia. Lapsen seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia tuli ilmi lähes 17 prosenttia enemmän ja raiskauksia 7,5 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Poliisi muistuttaa, että seksuaalirikosten määrät vaihtelevat vuosittain paljonkin. Lisäksi prosenteissa mitatut vaihtelut ovat suuria, kun vertailtavat määrät ovat pieniä. Ja juuri seksirikoksissa ne ovat, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan.
Vuosina 2010–2018 tietoon tulleiden seksuaalirikosten vuosittainen kokonaismäärä oli alimmillaan 2 417 kappaletta (2010). Viime vuosi oli pahin, silloin ilmi tuli 3 720 rikosta. Niistä joka neljäs, noin 940, oli ulkomaalaisen tekemä.
Ulkomaalaiset ovat määräänsä nähden merkittävästi yliedustettuina seksirikollisten joukossa.Mutta kun tuo ulkomaalaisten tekemän tuhannen iljettävän teon potti pilkotaan moneen – taustaltaan, laadultaan ja vakavuudeltaan hyvin eri tyyppiseen – luokkaan, yhteisten nimittäjien löytäminen on vaikeaa.
Vaikka esimerkiksi irakilaisia on seksirikollisissa suhteessa enemmän kuin muita kansallisuuksia, heitäkin on loppujen lopuksi varsin vähän. Eikä yksi irakilainen edusta sen paremmin koko kansaa kuin yksi suomalainen meitä muita.
Vaikka yhteisiä piirteitä löytyy, kokonaisuutena jokainen rikos on erilainen. Ja jokainen tekijä on yksilö. Juuri siksi seksuaalirikosten torjunta on vaikeaa.
Rikoksentorjunta perustuu erilaisiin strategioihin , jotka voidaan jakaa yksilön kehitystä tukevaan, tilannetorjuntaan, yhteisölliseen ja viranomaiskontrollin kautta toteutuvaan.
Tutkimusten mukaan tehokkainta suhteessa kustannuksiin on tilannetorjunta . Yksilön kehitystä tukevien torjuntaohjelmien hyötyjen osoittaminen sen sijaan voi viedä vuosia.
Valvontaa ei voi ulottaa koteihin, joissa seksuaalirikokset useimmiten tapahtuvat.
Tilannetorjunnan lähtökohta on, että tekijän tulee olla motivoitunut rikoksen tekemiseen, mutta hän tarvitsee siihen myös sopivan tilaisuuden. Tilaisuus taas syntyy otollisesta uhrista ja puutteellisesta valvonnasta. Jos yksi kolmesta tekijästä ei toteudu, ei rikostakaan tapahdu.
Yksilön motivaatioon on vaikea vaikuttaa, erityisesti silloin kun tämä tulee toisenlaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Yhteisöllinen kontrolli on jäänyt kotimaahan ja uusi ei vielä toimi – kotouttaminen ja kotoutuminen on haastavaa ja hidasta.
Valvontaa voi tehostaa, mutta sitä ei voi ulottaa koteihin, joissa seksuaalirikokset useimmiten tapahtuvat. Rikoksia taas valmistellaan verkossa, jonka kontrollointi on erittäin vaikea tehtävä sekin.
Vaikeuksista huolimatta ei saa antaa periksi, ponnistuksia kaikilla torjunnan saroilla pitää jatkaa. Mutta samalla on hyvä muistaa, että parhaiten pystymme vaikuttamaan niihin, jotka ovat lähellämme ja jotka tunnemme parhaiten.
Voimme vaikuttaa otollisiin uhreihin. Siihen torjuntatyöhön me kaikki voimme osallistua.