Näkökulma: Antti Rinnettä ei kannata aliarvioida – kokoomukselle voi tulla tuskaisia hetkiä neuvottelupöydässä
Hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) on ounasteltu kutsuvan ensi viikolla alkaviin hallitusneuvotteluihin ainakin kokoomuksen, vihreät ja RKP:n, vasemmistoliitosta on vielä vaikea sanoa.
Jos neuvottelut etenisivät Rinteen hahmottelemien aikataulujen mukaisesti ja niin sanottua perusuraa, maassa olisi uusi hallitus kesäkuun alussa.
Voi olla, ettei näin sittenkään käy. SDP:n ja kokoomuksen välillä näyttää olevan talouspolitiikasta ja verolinjasta sen verran syvä juopa, että edessä saattaa olla tiukka vääntö jo neuvottelujen alkupuolella.
Talouspoliittisesta sinipunasovusta on huhuttu, mutta ihan siltä tilanne ei ainakaan vielä näytä.
Jo talouskysymysten puute hallitustunnustelijan listasta ja tunnusteluvaiheen talouskeskusteluille otettu parin päivän aikalisä viittaavat siihen, että jonkinlainen yhteenotto on ehkä edessä.
Mahdotonta ei ole, että nähdään eräänlainen uusinta vuodelta 2011. Tuolloin talousneuvottelut menivät kokoomuksen ja SDP:n välillä niin pahaan juntturaan, että demarit lensivät Säätytalolta ulos vasemmistoliitto mukanaan.
Rinne ei ehkä loista ulosannillaan kameroiden edessä, mutta suljettujen ovien takana neuvottelupöydissä hän on lukemattomien työmarkkinavääntöjen koulima raudanluja ammattilainen ja taitava taktikko.
Rinne jos kuka taitaa tarvittaessa kovankin pelin. Kokoomuksen ei kannata kuvitellakaan, että kokoomusjohtaja Petteri Orpo voi kiikuttaa Elina Lepomäen ja Juhana Vartiaisen saneleman talouslinjan demarien nieltäväksi noin vain.
Vaikka SDP on vain kaksi kansanedustajaa kokoomusta suurempi, Rinne tietää kyllä, ettei vaihtoehtoa hänen vetämälleen prosessille käytännössä ole. Kaikki muut kuin demarivetoiset tunnusteluyritykset olisivat ainakin toistaiseksi tuhoon tuomittuja, enemmistöä eduskuntaan ei löytyisi.
Rinteen vääntövoimaa lisää se, ettei keskusta ole sulkenut itseään ulos. Viikonlopun puoluevaltuuston odotettiin junttaavan keskustan yhä tiukemmin oppositioon, mutta kokouksen ja siellä käytyjen keskustelujen henki oli pikemminkin päinvastainen. Puhelinliikenne SDP:n ja keskustan välillä on ollut tiivistä.
Varsinaisesta hallituskuumeesta on keskustassa raskaan vaalitappion jälkeen turha puhua, mutta kakkospuolueena kärvistely oppositiossa ei oikein houkuta sekään.
Repivään sahaamiseen pääministeripuolueen aseman ja opposition välillä on keskustassa jo kyllästytty. Hallituksessa saisi sentään valtiovarainministerin ja maatalousministerin salkun ja pari muutakin. Hallitukseen osallistumisesta voisi tässä tilanteessa lypsää melko hyvänkin diilin.
Hallitustunnustelujen kiintoisimpia elementtejä on nyt kysymys vasemmistoliiton asemasta.
Puolue otti ensimmäisen vaalivoittonsa 24 vuoteen ja nosti kansanedustajiensa päälukua neljällä. SDP:lle nosteessa olevan ja kannattajakunnaltaankin nuorentuneen vasemmistoliiton jättäminen oppositioon voisi olla todella vaarallista.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on julkisesti rummuttanut voimakkaasti punavihreän kansanrintamahallituksen puolesta, eikä puolueella käytännössä muuta vaihtoehtoa olekaan.
Jos Rinne ja demarit haluavat tällaisen laajennetun punamullan sinipunaa mieluummin, Rinne saattaa hyvinkin yrittää vielä sitäkin kriisiyttämällä ja kaatamalla neuvottelut kokoomuksen kanssa.
Varmuutta lopputuloksesta ei olisi, mutta SDP:n odotuksiin nähden heikohkon vaalituloksen jälkeen Rinteellä on jälleen omiensa edessä näytön paikka. Mieluisan hallituspohjan ja -ohjelman rutistaminen neuvotteluista voisi tuoda sulan hattuun.
Saattaa olla, ettei sinipunainen perusura viekään ihan noin vain perille asti.