Myös poliitikko jännittää – jopa pientä synttäripuhetta pitäessä
– Se oli pysäyttävä hetki. Sitten sanoin, että hoidan kaikki tehtävät, joita eteen tulee.
Maria Lohela oli vuosi sitten kesän kynnyksellä 36-vuotias toisen kauden kansanedustaja, kun perussuomalaisista tuli hallituspuolue.
Puoluejohtaja Timo Soini pohti Lohelan kanssa, mikä vastuutehtävä sopisi turkulaisedustajalle. Soini heitti pöytään puhemiehen paikan.
Eduskunnan puhemies on protokollan mukaan presidentin jälkeen tasavallan kakkonen. Paikan saa yleensä toiseksi suurin hallituspuolue.
Useimmiten puhemiehet ovat olleet politiikan raskaan sarjan veteraaneja. Lohelan ikäisenä puhemieheksi on valittu Suomessa vain kolme muuta edustajaa.
– En sitä säikähtänyt. En ole mikään kauhistelija, Lohela kuvailee tuolloisia tuntojaan.
Puhemiesvaali vahvisti valinnan. Heti perään piti eduskunnan edessä antaa juhlallinen vakuutus. Siinä puhemies lupaa puolustaa kansan ja eduskunnan oikeutta.
Se on arvokas hetki, ellei peräti pelottava. Lohelasta se tuntui jopa fyysiseltä ponnistukselta. Hienosti kuitenkin meni.
– Olihan se moneen kertaan harjoiteltu prosessi, puhemies hymyilee.
Maria Lohela sanoo jännittäneensä hyvin monenlaisia tilanteita kouluajoista alkaen.
– Kouluesitelmistä en luikerrellut, mutta laulamisesta kyllä luikertelin. Vieläkin ihmettelen, miten se onnistui.
Lohelan kouluaikana esiintymistä ei tunneilla harjoiteltu. Hänelle tarkka valmistautuminen ja harjoittelu ovat tänä päivänä esiintymisen aa ja oo.
– Hyvä valmistautuminen vähentää jännittämistä.
Hyvä valmistautuminen vähentää jännittämistä.
Puhemies Maria Lohela
Ihan kaikkea ei voi harjoitella. Hän oli vastikään esiintymässä Munkkiniemessä lukiolaisille ja ysiluokkalaisille.
– Auditorio oli ihan täynnä ja minua jännitti tosi paljon. Oppilaat ja nuoret ovat vaativia. Mutta jälkeenpäin ajattelin, että olipa kiva kun tulin.
Ensimmäinen eduskuntapuhe, neitsytpuhe, oli Lohelallekin ponnistus.
– Olin ihan jäykkänä. Pulssi kohosi, vaikka jännitys ei minusta välttämättä isommin näykään.
Lohela myhäilee todetessaan, että hän sai äsken Tapaseuralta vuoden käyttäytyjän tunnustuksen. Kouluaikana hänelle sanottiin, että et saa koskaan Hymytyttö-patsasta, koska olet niin äänekäs.
Koulusta saattoi jäädä pieni arpi, minkä Tapaseura nyt hoiti.
Lohelan eteneminen on ollut nopeaa. Jo viime kaudella hän johti Parlamenttien välisen liiton (IPU) Suomen valtuuskuntaa.
– Vaikka tilanteet ensin pelottavat, jopa hirvittävät, tiedän, että selviän niistä. Olen selviytyjäluonne. Eihän mitään voi saavuttaa, ellei mene ja tee. Ja rutiini kasvaa koko ajan.
– Jälkeenpäin pyydän lähipiiriltä palautetta. Ei kaikki aina mene ihan nappiin. Yritän oppia virheistä.
Puhemiehen tehtäviin kuuluu myös arvovieraiden tapaaminen eduskunnassa. Syksyn kävijöitä ovat olleet mahtivaltio Kiinan kansankongressin puhemies ja Norjan kuningaspari.
Vierailutkin, tai oikeastaan protokollat, jännittivät aluksi puhemiestä. Hän huomasi kuitenkin olevansa niissä itse asiassa ihan hyvä.
– Kun menee hyvin, jää hyvä mieli. Olin tavannut heidät jo aikaisemmin. Tuntui kauhean kivalta tavata heitä taas.
Puhemiehellä on vinkki nuorille, jotka pohtivat, uskaltaako politiikkaan lähteä, kun pitäisi puhua ja esiintyä viimeisen päälle.
– Kaikkea pystyy opettelemaan. Ja pitää olla itselle armollinen, Lohela sanoo.
Kaikkea pystyy opettelemaan.
Puhemies Maria Lohela
Jännittääkö puhemiestä mahdollinen presidenttiehdokkuus? Siitäkin puhutaan.
Kysymys huvittaa.
– Tämä on tätä normaalia poliittista pyöritystä. Jos se tulisi kohdalle, voisihan se jännittää. Mutta sitten sekin hoidettaisiin.
Ja iloinen naurahdus päälle.
Entä 56-vuotias politiikan konkari? Ei kai hän sentään jännitä?
Päivi Räsänen, kristillisdemokraattien entinen puoluejohtaja ja ex-ministeri, on istunut eduskunnassa vuodesta 1995. Hän ei ole ollut suunapäänä, mutta on silti puhunut eduskunnan istuntosalissa kaksi tuhatta kertaa.
Räsäsen mukaan istuntosalissa on paljon keskusteluja, jolloin puheisiin ei liity erityistä yrittämistä.
Tilanne on toinen, kun käytetään ryhmäpuheenvuoroa tai istunto televisioidaan.
– Silloin täytyy suoriutua ja pieni jännitys on päällä.
Eduskuntatyön aloittaminen parikymmentä vuotta sitten ei ollut Räsäselle sinänsä kovin kummoista, vaikka hetki olikin juhlava.
– En ole kova jännittäjä. Olin pitänyt paljon puheita jo sitä ennen.
Räsänen kertoo esiintyneensä niin pienestä kuin muistaa. Hän lauloi isolle yleisölle jo kolmevuotiaana.
– Meillä oli sisarusten kanssa leikki, jossa esiinnyttiin vuorotellen. Se oli laulua, pantomiimia tai jotakin muuta.
– Uskon, että leikki on minua auttanut. Koululaisena harrastin runonlausuntaa. Esiintyminen oli mieluista.
Räsäsen jännitys on yleensä positiivista.
– Pitää vähän jännittää, että tulee hyvä tulos. Melkein huolestuttaa, jos ei tunne pientä jännitystä.
Hän pitää välttämättömänä käydä ennakkoon läpi, mitä aikoo esittää.
– Puheen kirjoittaminen auttaa. Siitä voi sitten irrottautua, jos konseptit ovat pöydällä.
Pitää vähän jännittää, että tulee hyvä tulos.
Kansanedustaja Päivi Räsänen
Räsänen ihailee brittien ja amerikkalaisten sujuvaa puhetaitoa. Samanlaisia retoriikan mestareita suomalaiset eivät ole.
– Puhumisen pitäisi olla mieluista. Ei riitä, että puhetaidon opiskelu aloitetaan yläasteella tai lukiossa. Se pitäisi aloittaa jo päiväkodissa ja kotihoidossa. Oltaisiin piirissä, kukin kävisi vuorollaan esiintymässä ja sitten taputettaisiin, hän ehdottaa.
Mutta on Päivi Räsäselläkin jännityksen aiheensa.
– Hassua kyllä, jännitän tavattomasti pienen onnittelupuheen pitämistä syntymäpäivillä. Silloinkin, kun edessäni on vain minulle tuttu ihminen ja hänen puolisonsa. Aprikoin, osaanko olla rento ja puhua niin, että se ei kuulostaisi ihan kököltä.
Toinen jännityksen aihe hänellä oli parin vuoden ajan. Kymmenkunta vuotta sitten Perun matkalla Räsänen pyörtyi illallispöydässä ja kaatui vieruskaverin syliin.
– Sen jälkeen pelkäsin tietyissä tilanteissa, esimerkiksi illallisilla, että en hallitse itseäni, vaan pyörryn. Sitten tuli myös puheissa pelko, että jos minä pyörryn. En jännittänyt puhetta, vaan sitä, pyörrynkö.
Räsänen kertoo, että pelko iski kerran eduskunnan pöntössäkin, kun hän piti ryhmäpuhetta.
– Kymmenen minuutin puheesta saattoi mennä pari minuuttia tämän kanssa kamppaillessa. Sydän alkoi hakata ja tuntui, että lehahdan punaiseksi. En tiedä, huomasiko kukaan.
Jännitän tavattomasti pienen onnittelupuheen pitämistä syntymäpäivillä.
Kansanedustaja Päivi Räsänen
Ensimmäisen kauden keskustalainen kansanedustaja Petri Honkonen, 29, mieltää puheiden pitämisen mukavaksi puoleksi poliitikon työssä.
Pikkupoikana vieraita ujostellut Honkonen asteli ensimmäisen kerran tuhansien ihmisten eteen 16-vuotiaana Eläkeliiton suvijuhlissa. Hän esitti ystävänsä kanssa näytelmässä nuorta avioparia.
Jyväskylän paviljongin lavalle asteleminen jännitti hirvittävästi jo esitystä edeltävänä päivänä. Sydän tykytti ja vatsaan sattui. Mutta morsiamen näyttelijää jännitti vielä enemmän, koska hänen piti myös laulaa.
– Ja sattui vielä olemaan niin, että Arja Koriseva esiintyi juuri ennen meitä, Honkonen muistelee.
Esitys meni hyvin, ja siitä tuli voittajafiilis.
– Vaikka esiintyminen jännittää, se ei tarkoita, etteikö siitä tykkää.
Yläasteelta Honkosen mieleen jäi myös esitelmä Ranskasta. Etukäteen kauhistutti, mutta hän hurmasi yleisönsä sujuvalla ranskan ääntämisellä.
Opettajan työssä Honkonen on nähnyt oppilaiden jännittävän niin, että kädet tärisevät.
– Olen rohkaissut oppilaita sanomalla, että kun valmistautuu hyvin ja tuntee asiansa, niin jännittääkin vähemmän. Se on hyvä ohje kaikille esiintyjille.
Työharjoitteluaikoina Honkonen oli itsekin epävarma luokan edessä.
– Oppilaat vaistosivat epävarmuuden, yrittivät käyttää sitä hyväkseen ja sotkea koko oppitunnin, Honkonen naurahtaa.
– Lopulta sen oppi ottamaan huumorilla.
Honkoselle opettajan työ olikin hyvä esiintymiskoulu.
Kansanedustajana Honkonen pitää puheita lähes päivittäin.
– Eduskunnan puhujapönttöön nouseminen ei enää oikeastaan jännitä.
Honkonen pitää puheenvuoroja debateissakin, ”sen verran, kun niitä takariviin saa”.
– Siellä haastetaan ja täytyy olla tosi skarppina.
Honkonen ihailee vanhempien kollegoiden puheenvuoroja, joista kokemus loistaa.
Eduskunnan puhujapönttöön nouseminen ei enää oikeastaan jännitä.
Kansanedustaja Petri Honkonen
Jännityksen oireita on monia. Niistä on helppo tunnistaa omansa.
Sydän hakkaa, suuta kuivaa, kädet ja jalat tärisevät, kasvojen lihakset nykivät, vatsa on sekaisin, pää tyhjenee, hengitys kiihtyy, rintaa puristaa, punastuttaa, hikoiluttaa.
Psykologi Minna Martin on jo vuosia auttanut jännityksestä kärsiviä ihmisiä. Jännittäjäryhmissä rauhoitellaan itseä esimerkiksi hengittämisellä, lihasjännitysten laukaisemisella ja jutustelulla.
Martinin mukaan kovakin jännittäjä voi opetella toimivaa itsesäätelyä.
– Sydäntä ei voi käskeä, mutta aina voi hengittää.
Syy siihen, miksi jotkut jännittävät enemmän kuin muut, löytyy kaukaa ihmisen evoluutiosta. Koko ihmisyhteisö hyötyi siitä, että osa ihmisistä oli synnynnäisesti herkkiä.
Autonominen hermosto oli virittynyt aistimaan lähestyvät vaarat kuten toiset heimot ja pedot. Mutta siitä ei olisi tullut mitään, jos kaikki olisivat olleet yhtä säikkyjä.
– Fysiologisesti emme ole kovinkaan paljon muuttuneet kivikaudesta. Edelleenkin noin viidennes ihmisistä on selvästi herkempiä kuin toiset, Martin kertoo.
Toki jännittämisen taustalla voi olla myös epäonnistunut esiintymistilanne, elämänmuutos tai liiallinen itsekriittisyys.
Martinin mukaan etenkin synnynnäisesti herkissä ihmisissä on valtavasti potentiaalia, jos he oppivat hallitsemaan jännitystään. He ovat taitavia vuorovaikutuksessa ja toisten ihmisten tunnetilojen havaitsemisessa. Tästä hyötyvät esimerkiksi psykologit ja poliitikot.
Martin toivoo, että jännittämisestä tulisi normaali asia. Yleisön edessä jännittäminen on hänen mielestään vireytymistä. Siinä ole mitään epänormaalia tai häpeällistä.
– Eihän lenkilläkään pelästytä sitä, kun sydän lähtee sykkimään.
Esiintymisjännityksen kanssa käy yleensä niin, että fyysiset oireet helpottavat esityksen päästyä vauhtiin. Pieni jännitys antaa esitykseen vain lisää potkua.
Ahdistuneisuushäiriön puolelle mennään silloin, kun jännitys vaikuttaa merkittävästi toimintakykyyn jo kauan ennen esiintymistä ja sen jälkeen.
– Ahdistuneisuushäiriöön kannattaa hakea apua. Paljon on tehtävissä myös lääkkeettömin keinoin.
Eihän lenkilläkään pelästytä sitä, kun sydän lähtee sykkimään.
Psykologi Minna Martin
Toinen juttu on se, onko kaikkien edes pakko esiintyä.
Martinin mielestä ei ole. Hän kertoo pojasta, joka ei valmistunut ajoissa autonasentajaksi, koska ei pystynyt pitämään koulussa esitelmää ruotsiksi.
– Onko typerämpää kuultu! Tarvitseeko autonasentajan pitää sellaista esitelmää koskaan työelämässään, Martin puuskahtaa.
Hän kehuu erästä toista opettajaa, joka antoi oppilaansa kuvata esitelmänsä kotona kännykällä.
– Kaikkien ei tarvitse olla virtuooseja esiintyjinä. Voi toimia niin, että pääsee rimaa hipoen läpi, ja olla muissa asioissa hyvä.
Poliitikot, näyttelijät ja opettajat eivät pääse esiintymisestä yli eikä ympäri.
– Poliitikko joutuu karun arvostelun kohteeksi. Usein ei edes ajatella, että poliitikkokin on ihminen, jolla on tunteet ja jota voisi kohdella asiallisesti, Martin toteaa.
Nuorille poliitikon aluille hän haluaa sanoa, että kaikkia ei voi miellyttää, vaikka hyväksytyksi tulemisen tarve on nuorilla vahva.
– Mitä ne minusta ajattelevat? Se pyörii nuoren mielessä usein. Keski-ikäinen jo ajattelee, että ihan sama, ajatelkaa minusta mitä lystäätte.
Usein ei edes ajatella, että poliitikkokin on ihminen.
Psykologi Minna Martin
Psykologin mielestä on päivänselvää, että poliitikotkin jännittävät esimerkiksi vaalitenttiä suorassa lähetyksessä.
– Jos jännittäminen näkyy ulospäin, entä sitten? Ihmisen kannattaa mennä itseensä, jos on niin suvaitsematon, että vaivaantuu toisten jännittämisestä.
Martin ei ymmärrä sellaista esiintymispalautetta, että muuten hyvä, mutta jännitys näkyi liikaa.
– Liikaa kenelle? Kuka omistaa ongelman, hän kysyy.
Martin korostaa esiintymisen olevan vuorovaikutusta, jonka toistakin puolta eli yleisötaitoja tulisi harjoitella.
– Hyviin yleisötaitoihin kuuluu se, että on esiintyjän puolella. Tsemppaa ja viestittää vaikka katseella, hymyllä tai nyökkäyksellä, että ei mitään hätää, jatka vain.
Reportaasi on alun perin ilmestynyt Suomenmaan aikakauslehdessä 14.10.2016. Suomenmaan voit tilata täältä .
