Miten käy hallituksen? – Toivoa on, mutta symbolinen riitely pitää jättää, konkarit varoittavat
Keskenään toraileva Marinin hallitus saattaa kaatua mihin tahansa pieneen tai suureen kysymykseen – milloin tahansa.
Tällaisen käsityksen on voinut saada viime aikoina ilmestyneistä jutuista, joissa nimettömät hallituslähteet ovat tilittäneet turhautumistaan.
Ei ole mikään uutinen, että puolueet ovat olleet vaalikauden aikana moneen otteeseen toistensa kimpussa. Mutta onko vuoden 2021 marraskuu tosiaan se hetki, jolloin asiat ovat menneet peruuttamattomalla tavalla solmuun? Vai soivatko kohtalon kellot ehkä vasta ensi keväänä?
Suomenmaa kysyi asiaa kolmen suurimman hallituspuolueen konkarikansanedustajilta, joille poliittinen turbulenssi on tuttua vuosikymmenien ajalta.
Hallituksessa pitää arvioida, painavatko suuret tavoitteet vaakakupissa enemmän kuin yksittäiset kiistan aiheet, vuonna 1991 ensimmäisen kerran eduskuntaan valittu keskustan Matti Vanhanen kiteyttää.
– Käsitykseni on, että tällä hetkellä puolueet pitävät hallituksen suurta perustehtävää merkittävämpänä.
Keskeisimmät hallituksen sisäiset jännitteet liittyvät Vanhasen mukaan kotimaan taloudenpitoon, ilmastopäätöksiin ja siihen, miten EU:n uudistettaviin taloussääntöihin pitäisi suhtautua.
– Toisaalta hallituksella on hirveän tärkeä tehtävä ohjata Suomi läpi koronapandemiasta ja sulkutoimien aiheuttamasta talouskriisistä.
Kahta hallitusta johtanut Vanhanen huomauttaa, ettei istuvan hallituksen tilaa ole koskaan aivan yksinkertaista arvioida ulkopuolelta käsin.
– Oikeastaan hallituksen onnistumisen edellytys on se, ettei kiistoista kiirehditä heti kertomaan julkisuuteen.
Noin vuoden verran Marinin hallituksen valtiovarainministerinä toiminut Vanhanen korostaa, että hallitus on aina työyhteisö, joka tarvitsee yhteishenkeä pysyäkseen kasassa.
Kyse on siitä kuuluisasta ”yhteisestä liimasta”.
Ensimmäisen kerran vuonna 1991 eduskuntaan valittu Satu Hassi (vihr.) ei koe hallituksen ajautuneen romahduksen partaalle.
Hän kiistää, että vihreiden eduskuntaryhmässä olisi keskusteltu hallituksen jättämisestä.
– Se on kohtalaisen tavallista poliittista elämää Suomessa, että hallituksen keskuudessa käydään tiukkoja keskusteluita.
Lipposen II hallituksessa ympäristöministerinä toiminut Hassi katsoo, että ajoittainen kinailu on luonnollinen piirre monipuoluehallituksissa.
Hän ei silti allekirjoita sitä, että nykyinen viiden puolueen koalitio olisi erityisen riitainen. Ongelmia oli myös Sipilän hallituksessa.
– Muistan kuulleeni viime kaudella hallituspuolueiden edustajilta, että silloin hallituksessa oli ajoittain erittäin huono ilmapiiri.
Hassi huomauttaa, ettei hän ole koskaan aikaisemmin toiminut kansanedustajana, kun vihreät ja keskusta ovat olleet samassa hallituksessa.
Kiistanaiheita on siis löytynyt muidenkin kanssa
Esimerkiksi Lipposen I hallituksen aikaan Sauli Niinistön (kok.) puheet ”tupajumeista ja torakoista” menivät vihreillä ihon alle.
– Tämä Natura-ohjelmaan liittynyt kiista on esimerkki siitä, etteivät edes suurta huomiota saaneet väännöt ole välttämättä johtaneet hallituksen kaatumiseen.
Hassin tavoin vuonna 1991 eduskuntaan noussut Johannes Koskinen (sd.) varoittaa, että pienehköt riidat paisuvat helposti, jos niiden annetaan muhia liian pitkään.
Hän kannustaa hallituspuolueita tiiviimpään yhteistyöhön sekä keskittymään olennaisiin kysymyksiin, kuten valtiontalouden tasapainottamiseen ja työllisyyden vahvistamiseen.
– Kun yhteinen, iso reitti saadaan selväksi, koko hallitusrintamalle saadaan vahvempi kansan tuki.
Koskisen mukaan SDP:n eduskuntaryhmää nyppii hallituskumppaneiden käytöksessä eniten pelin politiikka.
– Sosiaalisen median myötä on tullut kauhea tarve reagoida tai ylireagoida nopeasti. Jos aiemmin asiat ratkaistiin parissa viikossa, nyt päätös pitäisi tehdä parissa tunnissa. Se tekee politiikasta kovin hektistä.
Kolmessa hallituksessa oikeusministerinä toimineella Koskisella on myös päällisin puolin yksinkertaiselta kuulostava vastaus siihen, miten keskustan ja vihreiden välille syntyisi rauha.
– Mitä paremmin suurista kysymyksistä päästään yhteisymmärrykseen, sitä vähemmän on tarvetta nokitella pienillä asioilla ja hakea vastakkainasettelua.
Keskustan Vanhanen katsoo, että repivä mediaesiintyminen on osa identiteettipolitiikan yleistymistä.
Puolueet pitävät esillä symbolisia kysymyksiä, joista niiden kannattajat ovat kiinnostuneita.
– Tyypillinen esimerkki on suden kannanhoidollinen metsästys. Perinteisesti hallitus tekisi kompromissin metsästettävien susien lukumäärästä ja seuraisi sitten, minkälaisia vaikutuksia päätöksellä on.
Nykyisin valmius kompromisseihin on heikompaa, Vanhanen katsoo.
– Ehkä keskusta voisikin tehdä susien kohdalla kompromissin, mutta jollekin muulle puolueelle kyse on enemmän identiteettiin vaikuttamisesta.
Vanhasesta Veikkaus-rahoista syntynyt kohu osui hallituksessa erittäin herkkään paikkaan, sillä kyse oli säästöpäätöksestä.
Konkarin mukaan keskeisiä ministerisalkkuja hallinnoiva keskusta kantoi vastuuta, kun muut halusivat pyörtää jo tehdyn päätöksen.
Pahaa verta aiheutti erityisesti se, että pääministeri Sanna Marin (sd.) kritisoi julkisesti tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvista (kesk.), joka tiedotti leikkauksista kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalan avustuksiin.
Hassin mielestä leikkausaikeita seurannut palautevyöry olisi pitänyt osata ennakoida.
– Veikkaus-rahojen saajat ovat tahoja, joita suomalainen yhteiskunta tarvitsee.
Yleisesti ottaen jo tehtyjen päätösten perumista Hassi ei pidä hyvänä toimintamallina.
Koskinen ei usko kulttuurileikkauksista leimahtaneen rähinän jättäneen pysyviä jälkiä SDP:n ja keskustan välille.
Suurempana ongelmana Koskinen pitää sitä, että kansalaisten silmissä kuva hallituksen toiminnasta koki kolauksen, jonka jälkien paikkaaminen vie aikaa.
Hassin mielestä pääministeri Marin olisi voinut ajoittain etsiä aktiivisemmin ratkaisuja puolueiden välisiin erimielisyyksiin.
– Esimerkiksi budjettiriihessä Marin jätti keskustan ja vihreät keskustelemaan keskenään ilmastopolitiikasta – ihan kuin se olisi vain näiden kahden puolueen välinen asia.
Hassi kuitenkin lisää, että ovat pääministerit ennenkin jättäneet osallistumatta joihinkin neuvotteluihin.
Ex-pääministerinä Vanhanen ei halua arvioida Marinin onnistumista riitojen sovittelijana.
– Jokaisen hallituksen nimessä lukee, kenen hallitus se on. Totta kai pääministerin ensisijainen tehtävä on huolehtia hallituksen sisäisestä koheesiosta.
Vanhasen I hallitus aloitti työnsä epäluottamuksen sävyttämässä ilmapiirissä.
– En voinut olla lainkaan varma siitä, pyrkiikö hallituskumppani mahdollisesti hallituksen hajottamiseen ja uusiin vaaleihin, Vanhanen muistelee.
Kriittisellä hetkellä Vanhanen pyrki siihen, ettei mikään yksittäinen kysymys voisi nousta liian suureen symboliseen arvoon.
– Piti varoa tilannetta, jossa mitattaisiin, kuka on kukko tunkion päällä ja kuka ei.
– Meillä on historiassa runsaasti esimerkkejä siitä, että pienistä asioista on haettu syytä tai tekosyytä kaataa hallitus.
Vanhanen korostaa, että pääministerillä on parhaat edellytykset aistia hallituspuolueiden ja yksittäisten ministerien herkkyyksiä.
– Tosin joskus voi olla vaikeaa hahmottaa, minkälaisen asian kanssa puolueen ministerit eivät pärjää eduskuntaryhmänsä tai kannattajakuntansa kanssa.
Hallitusta odottaa ensi keväänä päästövähennystavoitteiden arvioiminen, julkista taloutta vahvistavien työllisyystoimien päättäminen sekä kehysriihi.
Toisin kuin moni muu, SDP:n Koskinen ei maalaa piruja seinille.
– Ehkä paketti on niin suuri, että se auttaa löytämään tasapainottavia elementtejä, jolloin jokainen puolue kokee saavansa jotakin.
Pääministeri Marin ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) ovat olleet eri linjoilla Suomen budjetin kehysmenettelyn uudistamisesta.
Marin haluaisi kehittää järjestelmää vastaamaan paremmin ilmastoystävällisen siirtymän tavoitteisiin. Saarikko puolestaan on toppuutellut uudistusintoa ja varoitellut vihreiden investointien määrittelyn olevan ”liukas polku”.
SDP:n Koskinen uskoo, että kehysten uudistamisesta päästään Suomessa sopuun. Hän kehottaa varautumaan siihen, että oppositio joka tapauksessa syyttää hallitusta kehysten romuttamisesta.
– Ekonomistien keskuudessa on jo valtavirtaa ajatella, ettei parinkymmenen vuoden takaisiin malleihin pidä jumittua.
Vihreitä riepoo eniten se, että ilmastopäätöksiä tehdään liian verkkaisesti.
– Hallituksen sisällä pitää käyttää kovin paljon energiaa siihen, että pannaan toimeen asioita, jotka sovittiin jo hallitusta muodostettaessa – se turhauttaa, sanoo Hassi.
– En ryhdy ennustamaan kevään ilmastoneuvotteluita, mutta toivon kaikkien oppineen, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös konkreettisia päätöksiä.
Yhtä mieltä konkarit ovat siitä, että tammikuun aluevaalit tuskin vaarantavat hallitusyhteistyötä.
Vanhanen uskoo, että suhtautuminen maakuntien verotusoikeuteen lienee suurin hallituspuolueita jakava kysymys.
– Onneksi meillä on sellainen poliittinen kulttuuri, että vaalikamppailutilanteessa myös hallituspuolueiden välillä sallitaan keskinäistä kilpailua – ja myös media ymmärtää sen.