Miika Väänäsen tilalle saapuneet valkoposkihanhiparvet osoittavat, että syysviljat kannattaa Itä-Suomessa unohtaa – viljelijän toivo on hanhipelloissa
Joensuun Niittylahdessa asuva maanviljelijä Miika Väänänen otti sunnuntai-iltana pysäyttävän kuvan valtavasta valkoposkihanhiparvesta peltonsa yllä.
– Maanantaiaamuna lintujen määrä oli vain lisääntynyt. Uusia parvia tulee koko ajan niin, että kaakatus vain kuuluu, hän kertoo.
Arktisten valkoposkihanhien paluumuutto Jäämeren rannoilta alkoi noin viikko sitten, ja itäisessä Suomessa ne voivat liikkua jopa kymmenien tuhansien yksilöiden parvina.
Hanhet tuhoavat vilja- ja nurmisatoa keväisin ja syksyisin. Syksyllä vahingot ovat sentään kevättä pienempiä, kun hanhet ruokailevat suurelta osin sänkipelloilla, joille on jo tehty sadonkorjuu.
Syysviljat voi Itä-Suomessa kuitenkin unohtaa, Väänänen sanoo.
– Meillä päin ei pysty viljelemään syysviljaa, kun hanhet syövät oraat. Keväällä ne syövät sitten loput siitä, mitä pystyyn jää. Nurmi taas talvehtii huonommin hanhien vuoksi, Väänänen kertoo.
Suomen luonnonsuojelulailla ja EU:n lintudirektiivillä rauhoitettuja valkoposkihanhia saa tänä syksynä ampua 3 555 yksilöä.
Väänänen on hakenut omia poikkeuslupiaan viikko sitten, ja hänen on määrä saada ely-keskukselta pian lupa 20–40 yksilön ampumiseen. Hän ei kuitenkaan usko, että sillä on juurikaan haettua pelotevaikutusta lintuihin.
Väänänen sanoo noin kolmen päivittäisen tappolaukauksen merkitsevän sitä, että parvi laskeutuu viiden minuutin sisällä samaan kohtaan.
– Valkoposkihanhet pitäisi saada metsästettäväksi lajiksi vaikka viideksi vuodeksi, sillä pystyisi säätelemään hanhikantaa ja tilanne voisi rauhoittua. Parvet vain suurenevat joka vuosi, kun ne pääsevät lisääntymään rauhassa.
Väänäsellä ei ole suurta luottoa hanhien hätistelykeinoihin. Linnut siirtyvät korkeintaan hetkeksi läheisen viljelijän pellolle, hän tietää. Hänen naapurinsa kokeili esimerkiksi leijoja pelokkeena.
– Alkuun hanhet vähän ihmettelevät niitä ja sitten oppivat, että niistä ei ole haittaa. Ja koiran jos laittaa juoksemaan pellolle, niin parvi nousee ilmaan ja laskeutuu sen toiseen päähän. Koirakaan ei jaksa aamusta iltaan juosta, joten se on melkein yhtä tyhjän kanssa.
Väänäsen mukaan paikalleen jätetyillä yksittäisillä ammutuilla linnuilla ei myöskään ole vaikutusta toisiin yksilöihin. Raadot vain houkuttelevat öisin paikalle supikoiria ja susia.
– Ammutut linnut voisi ottaa ihmisille hyötykäyttöön.
Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön asettama työryhmä eli hanhinyrkki olisi halunnut valkoposkihanhen metsästettäväksi lajiksi koko EU:n alueella.
EU:ssa ei ole kuitenkaan ollut tahtoa muuttaa reilun 40 vuoden takaista lintudirektiiviä. Valkoposkihanhi metsästettiin aiemmin lähes sukupuuttoon.
Viljelijöiden ahdinkoon tarvitaan apua nyt, ja niillä keinoilla jotka ovat käytettävissä.
Näitä ovat lintujen karkotus, lintujen omat ruokailupellot ja viljelijoille maksettavat korvaukset vahingoista, hanhinyrkin puheenjohtaja, Pohjois-Karjalan ely-keskuksen johtaja Ari Niiranen kertoo.
Hanhet siis karkotettaisiin aktiiviviljelyssä olevilta pelloilta ja perustettaisiin nurmialueita, joilla lintuja ei häirittäisi.
Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) totesi lauantaina Ylen Ykkösaamussa, että hanhipellot olisi tärkeää saada käyttöön jo ensi kevääksi.
Niiranen pitää aikataulua haastavana, koska meneillään oleva maatalouden ohjelmakausi on voimassa vielä parin vuoden ajan, ja pellot ovat jo tietyssä käytössä.
– Vaikuttaa siltä, että nykyisen ohjelman muuttaminen olisi aika epärealistista. Mutta muitakin vaihtoehtoja on, kuten vapautuvia turvesuoalueita. Helpotusta pystyttäisiin saamaan niillä.
Niirasen mukaan on tärkeää, että vuonna 2023 alkavalle maatalouden ohjelmakaudelle varataan riittävästi lintupeltoja. Hanhinyrkki esittää lintupeltojen perustamiseen joko ympäristösopimusten tai ympäristösitoumusten käyttöä.
Lintupeltoja tarvittaisiin Suomessa 3 000–5 000 hehtaaria.
Viljelijä Miika Väänänen sanoo, että peltoja kannattaa varmasti kokeilla. Hanhipellot herättävät myös jatkokysymyksiä.
– Tajuavatko hanhet mennä erillisille hanhipelloille, hän pohtii.
Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi sanoo, että kyllä tajuavat. Hanhipellot ovat hänen mukaansa hyvin toimivia.
– Ruotsissa on niistä kokemuksia. Ne pitää sijoittaa sellaisille alueille, joilla hanhet ovat luontaisesti, hän kertoo.
Se tarkoittaa isoja peltoaukeita mieluiten vesistöjen lähellä.
– Linnut viihtyvät siellä, koska ne pääsevät vesistöön petoja karkuun.
Valkoposkihanhet suosivat hyvälaatuista nurmea ravintonaan. Hanhipellot voivat olla osa ratkaisua.
– Pelkillä lintupelloilla ei voi poistaa hanhia viljelijöiden pelloilta, mutta yhdistettynä hallittuun karkottamiseen homma toimii. Linnut ovat aika älykkäitä lintuja hakeutumaan paikoille, joilta niitä ei karkoteta.
Lehtiniemi korostaa, että valkoposkihanhien karkottaminen viljelyksiltä on kokonaisuus, johon täytyy satsata. Lintujen karkottamisessa voi käyttää esimerkiksi laservaloa tai jopa droneja.
Ne eivät ole halpoja ratkaisuja, mutta parhaillaanhan pohditaan, voisiko valtio tukea tässä viljelijöitä, Lehtiniemi toteaa.
– Se ei toimi, että lintuja käy vähän ampumassa. Pitää olla karkotuslaitteita tai ihminen paikan päällä. Viljelijöillä ei tietenkään siihen ole aikaa, mutta muutamaksi pahimmaksi viikoksi voisi kenties palkata jonkun hanhia hätistämään, Lehtiniemi esittää.