Metsästysrikoksia puidaan käräjillä kymmeniä vuodessa – suurin osa on luvallisessa pyynnissä sattuneita vahinkoja
Salametsästäjä joutuu oikeuteen vain harvoin Suomessa, selviää STT:n läpikäymästä tuomioistuinten aineistosta.
Oikeuteen on edennyt aineiston perusteella yleisimmin tapaus, jossa metsästäjä ampuu vahingossa naarashirven, jota seuraa alle vuoden ikäinen jälkeläinen tai erehtyy lajintunnistuksessa.
Varsinaisista salakaadoista on käyty oikeutta vain muutaman kerran kolmessa vuodessa.
STT tilasi kaikista käräjäoikeuksista viimeisen kolmen vuoden ajalta kaikki tuomiot, joissa vastaajaa oli syytetty metsästysrikoksesta tai törkeästä metsästysrikoksesta. Tuomioita annettiin yhteensä 125, joista STT:lle lähetettiin 104 tuomiota.
Teot vaihtelevat tiealueella ammuskelusta liian nuoren karhunpennun ampumiseen ja oravan metsästämiseen torilta ostetulla lelujousipyssyllä.
Osalta tuomituista on puuttunut metsästyslupa, osalla on ollut liian tehokas ase ja osa tuomituista on metsästänyt toisen mailla tai väärän seuran alueella.
Tuomiot ovat usein päiväsakkoja, kun ei ole kyse tahallisesta salametsästyksestä. Usein valtiolle tuomitaan myös ase ja eläimen lihat tai osat.
Yleisimmän rikoksen osalta lakia on kuitenkin hiljattain muutettu, eikä emon ampuminen ei ole enää rangaistava rikos. Aikaisemmin siitä sai aineiston perusteella päiväsakkoja ja usein myös määräaikaisen metsästyskiellon.
– Viime kausi oli ensimmäinen kausi, kun näistä vahingoista ei enää tuomittu. Onhan se aikamoinen oikeusmurha, kun metsästäjällä ei ole aina mahdollisuutta todeta, että emoa seuraa vasa, Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius sanoo.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että esimerkiksi karhun ja hirven osalta salametsästys on merkitykseltään vähäistä.
Kojolan mukaan susi poikkeaa hirvestä ja karhusta siten, että sillä ei ole samanlaista saalisarvoa. Sudet kuitenkin tappavat metsästyskoiria ja muita koti- tai tuotantoeläimiä.
– Meillä on vahva koirametsästyksen kulttuuri ja koirat koetaan perheenjäseniksi. Kun koira joutuu suden uhriksi, se voi aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Kojola arvioi susikannan tällä hetkellä kahden ja kolmensadan yksilön välille. Kanta on kasvanut viime vuosina maltillisesti.
– Susikannan kehitystrendit kertovat siitä, että kanta ei ole kasvanut sillä tavalla, kun lajille on ominaista. Vuosivaihtelu on kova, mutta pahimpina vuosina on arvioitu kymmenien yksilöiden joutuneen salametsästyksen uhriksi. Tarkempi analyysi pannoitetuista susista on tuonut esille sen, että laiton pyynti on ollut 2000-luvulla tärkein yksittäinen kuolinsyy.
Riistakeskuksen tilaaman toukokuisen kyselytutkimuksen perusteella suden salametsästykseen suhtaudutaan entistä kielteisemmin.
Toisaalta erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa susien määrää pidetään liian suurena.
Simenius kertoo, etteivät kaikki metsästäjät suinkaan vihaa susia. Suomessa on reilut 300 000 metsästäjää, jotka ovat Simenuksen mukaan läpileikkaus yhteiskunnasta.
– Todellisuudessa siellä on mielipidettä laidasta laitaan. Mielipide kääntyy sutta vastaan silloin, kun susi vaikuttaa omaan olemiseen, olipa metsästäjä tai ei-metsästävä ihminen. Voin helposti kuvitella, että jos oma lemmikki on mennyt suden suuhun, niin siinä jää sellainen viha päälle, että tilaisuuden tullessa ammutaan kohti. Joitakin tapauksia tapahtuu kiistatta, Simenius sanoo.