Meppiuran jättävä Jäätteenmäki: "Taivaallani on ollut vaikeinakin aikoina paljon tähtiä"
Pitkäaikainen europarlamentaarikko ja kansanedustaja, oikeusministeri ja Suomen ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki harppoo Töölöntorin poikki fuksianvärisessä villakangastakissa.
Iltapäivällä tori on hiljainen. Jäätteenmäki poseeraa ainoan kukanmyyjän pöydän edessä. Aurinko paistaa.
Aamupäivällä hän on käynyt lenkillä, hoitanut asioita. Haastattelun jälkeen Jäätteenmäki osallistuu Euroopan parlamenttiin pyrkivän Pekka Puskan vaalitilaisuuteen. Illaksi hän matkustaa junalla Lapualle, sillä:
– Siellä on oikea koti.
Paljon on lapualaiselta syrjäkylältä maailmalle lähtenyt Jäätteenmäki saanutkin matkustaa. Ensin kansanedustajana ja ministerinä, sitten viimeiset 15 vuotta europarlamentaarikkona. Takana on kaikkiaan 32 vuotta ammattipoliitikkona.
Vaikuttajan uran siemen kylvettiin pienviljelijätilalla 50–60-luvuilla. Isä Oiva Jäätteenmäki oli kuntapoliitikko ja kyläläisten luotettu. Perheen kuopus, pikku-Anneli, kulki isän mukana kokouksissa ja tupailloissa. Istui hiljaa ja vakavana, kun miehet keskustelivat. Naisia ei siihen aikaan ainakaan Etelä-Pohjanmaalla kokouksissa juuri näkynyt.
– Isä halusi ottaa minut mukaan, ja minusta oli mukava lähteä.
Toisinaan isän seurassa kylillä kulkeminen tuskastuttikin. Monella oli asiaa luottamusmiehelle. Lapsi ei olisi jaksanut jatkuvasti pysähdellä kuuntelemaan vanhojen ihmisten puheita.
Politiikkaan ei kotoa erityisesti usutettu, mutta opintielle sitäkin enemmän. Vanhemmat kannustivat opiskelemaan niin pitkälle kuin mahdollista.
– Erityisesti äiti piti sitä tärkeänä. Hän ajatteli varmaan, että naisen pitää saada hyvä ammatti ja omaa rahaa, Jäätteenmäki arvelee.
Ylioppilaskevättä edeltäneenä jouluna Jäätteenmäelle kirkastui, että hän haluaa oikeustieteelliseen. Se tuntui monipuoliselta vaihtoehdolta, kun ei oikein vielä tiennyt, mitä haluaisi isona tehdä.
Opinto-ohjaaja kuitenkin tyrmäsi aikeet. Hänen mielestään Jäätteenmäellä ei olisi mahdollisuuksia päästä sisään, ja toisekseen juristinura ei ollut tyttöjä varten.
– Ehkä siinä oli takana sellaistakin ajatusta, että pienviljelijän tytär havittelee liian suuria, Jäätteenmäki aprikoi.
– Olisin kyllä lannistunut, mutta yliopistossa jo opiskellut sisareni sanoi, ettei opettajasta tarvitse välittää. Hän hankki minulle ystävältään Seija Turtiaiselta käytetyt pääsykoekirjatkin, Jäätteenmäki muistelee.
Lukioaikoina koululaispolitiikka ei Jäätteenmäkeä vielä kiinnostanut, mutta yliopistossa hän heittäytyi mukaan, toimi
jopa ylioppilaskunnan hallituksessa. Aluksi kepulaisen kodin kasvatti vähän kapinoikin.
Kävi useiden eri puolueiden tilaisuuksissa, mutta koki kuitenkin lopulta keskustanuoret kodikseen. Vihreä aalto tempaisi harjalleen. Desentralismi, koko Suomesta huolenpitäminen, oli toinen tärkeä asia. Myöhemmin mukaan nousivat muut ihmisoikeudet.
Kotona oltiin huolissaan, valmistuuko tytär ollenkaan. Välillä Jäätteenmäki tekikin vain kesätenttejä, mutta sai yhtä kaikki tutkinnon kasaan normaalissa ajassa.
Diplomaatin ura siinteli mielessä ja Jäätteenmäki siirtyi ensimmäisestä työpaikastaan kunnallisesta sopimusvaltuuskunnasta ulkoministeriöön. Se osoittautui luultua tylsemmäksi työmaaksi, ja nuori juristi haki kotikaupunkinsa lakimieheksi.
Välissä hän käväisi sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskosken erityisavustajana, mutta muuten politiikka oli vähän jäissä, kunnes Jäätteenmäkeä pyydettiin ehdokkaaksi vuoden 1987 eduskuntavaaleihin. Lapualta havitteli listoille toinenkin nimi.
– Käytiin aika kova taistelu. Minä ilmoitin, etten lähde kisaamaan, mikäli samalta paikkakunnalta on kaksi ehdokasta.
Lopputulos oli, että Jäätteenmäki valittiin eduskuntaan huikealla yli 9 000 äänen potilla.
– Tehtiin hieno kampanja, jossa tukiryhmä järjesti kaiken. Minun ei tarvinnut kuin puhua ja kirjoittaa.
Naisedustajalle oli alueella myös sosiaalista tilausta. Lapualta oli aiemmin ollut kansanedustajana yksi ainoa nainen, keskustalainen Orvokki Kangas.
Keskustanaisia pitkään johtaneen Jäätteenmäen on vaikea käsittää puolueessa edelleen vallitsevaa naisvajetta. Hänen omasta vaalipiiristään ei nytkään päässyt läpi yhtään keskustalaista naisedustajaa.
– Naisjärjestöllä ja puolueella pitäisi olla enemmän kunnianhimoa ja suunnitelmallisuutta. Jos helmikuussa vielä kysellään ehdokasta huhtikuun vaaleihin, ollaan myöhässä, hän puuskahtaa.
Jäätteenmäki korostaa, että naisia pitäisi valita maakunnallisiin luottamustoimiin, tasoittaa tietä eteenpäin molemmille sukupuolille. Hän peräänkuuluttaa koko puolueelta ja kaikilta piireiltä strategista silmää.
– Keskusta ei tästä nyt kyllä muuten nouse, hän varoittaa.
Ylipäätään keskustalla on konkarin mielestä paljon työtä tehtävänä.
– Ihmisille pitäisi voida luoda näkymä toivorikkaasta tulevaisuudesta. Siihen ei olla nyt kyetty.
Naisjärjestöllä ja puolueella pitäisi olla enemmän kunnianhimoa.
Anneli Jäätteenmäki
Jäätteenmäen pitkälle uralle on mahtunut monia huippuhetkiä; kansanedustajaksi valinta, oikeusministerin paikan nappaaminen ennakkosuosikin nenän edestä kahden äänen enemmistöllä ja keskustan sijaispuheenjohtajaksi nouseminen.
Osassa keskustaa uuden puheenjohtajan vastaanotto oli aluksi kylmä, mutta kun seuraavan syksyn kuntavaalit sujuivat hyvin, tilanne koheni.
Hieno oli myös se hetki, kun keskusta voitti vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SDP:n kanssa käydyn tiukan kisan jälkeen.
– Oli upeaa, kun mentiin puoluetoimistolle ja laadittiin hallitusohjelmaa.
Vaalivoiton myötä Jäätteenmäestä tuli Suomen ensimmäinen naispääministeri. Moni koki, että uusi lehti kääntyy historiassa. Valtakunnan molemmilla ykkösposteilla istui vihdoin nainen.
Ilo jäi lyhyeksi. Seurasi Jäätteenmäen uran vaikein asia, niin kutsuttu Irak-gate ja ero. Jäätteenmäen sanat loppuvat asiasta puhuttaessa vieläkin, vuosien jälkeen.
– Oli se valtava pettymys, hän sanoo pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Kyyti oli kovaa. Osa ajattelee edelleen, että tilanteen etenemiseen vaikutti pääministerin sukupuoli. Jäätteenmäki jäi monessa mielessä yksin rajun kritiikin, julkisen riepottelun ja pettymyksen keskelle.
Hän katsoo kahvilan ikkunasta ulos Topeliuksenkadulle.
– Kun kuljin tuosta eduskuntaan, vuoden ajan lähes joka päivä joku tuli tervehtimään ja sanomaan jonkun sanan. Ympärilläni oli siis myös tukeva ja ymmärtävä maailma, jopa täällä Helsingissä.
Vuotta myöhemmin Jäätteenmäki lähti ehdolle eurovaaleihin. Päätös ei ollut helppo. Lopputulos jännitti niin kovasti, että vaali-iltana hän katsoi ensimmäiset tulokset yksin kotona.
– Olin valmistautunut siihen, etten pääse läpi.
Siltikin, vaikka vaalikampanja oli ollut yhtä juhlaa. Ihmiset suorastaan jonottivat päästäkseen puhuttelemaan entistä pääministeriä.
– Matkalla on välillä menty sivupolkuja, toisinaan pystysuoraan, mutta aina on ollut taivaalla paljon tähtiä. Kaikista hienoimpia niistä ovat olleet kohtaamiset ihmisten kanssa, tunne siitä, että on tukijoita ja ystäviä. Ilman sitä en olisi varmaan kestänytkään.
Kaikkein tärkeintä hänen mukaansa oli kuitenkin, että itse tiesi, miten asiat todellisuudessa menivät.
Pitkän uran varrelle osuu monia työvoittoja, isompia ja pienempiä. Kun Jäätteenmäki valittiin pääministeriksi, hän pohti, pettääkö naiset, jos asettaa tavoitteeksi samapalkkaisuuden toteutumisen kymmenen vuoden sisällä. Vieläkään ei olla maalissa.
– Koen kuitenkin, että esimerkiksi koko Suomesta on pystytty pitämään huolta. Kodinperintönä minuun on iskostunut vahva käsitys siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia asemastaan, koulutuksestaan ja varallisuudestaan riippumatta. Näiden puolustamiseksi olen politiikkaan lähtenyt.
Yhdenvertaisuuden kokemuksen mureneminen on Jäätteenmäen mukaan yksi syy keskustan tappioon ja myös populismin nousuun Euroopassa.
– Ihmetyttää, että siitä kyllä kannetaan huolta, mutta ei puhuta asioista sen takana.
Kävellään puiston poikki. Jäätteenmäessä on hyväntuulista rentoutta. Päätös parlamentin jättämisestä ei syntynyt helposti, mutta nyt kun asia on lyöty lukkoon, olo on rauhallinen.
– Elämä ei pääty, vaikka parlamentti päättyy.
Haikeutta hän ei ole tähän mennessä kokenut. Päinvastoin hän odottaa innolla aikaa, jolloin kalenteriin katsominen kerran viikossa riittää, voi viettää aikaa puolison kanssa, tavata ystäviä ja sukulaisia, kuntoilla ja harrastaa taiteita.
– Olen hyvin avoin elämälle. Tunnelmia kannattaa kysyä uudestaan sitten syksyllä, kun parlamentti taas aloittaa työnsä. Sitten voi olla eri fiilikset, Jäätteenmäki naurahtaa.
Takaisin aktiivipolitiikkaan hän ei kuitenkaan usko haikailevansa.
– Olen ajatellut, että haluan auttaa nuoria naisia eteenpäin politiikan saralla. Jos kelpaan.