Maatiaisrotujen jalostus alkoi Suomessa ehkä jo keskiajalla
Esihistoriallisella ja varhaisella historiallisella ajalla kotieläimiä muokkasi ensisijassa ympäristö, joka suosi karuihin kasvatusoloihin parhaiten soveltuvia yksilöitä.
Tavoitteellinen siitoseläinten valinta ja jalostus alkoivat meillä keskiajan lopulla tai viimeistään uudella ajalla. Rodunjalostuksesta kertoo filosofian tohtori Marianna Niemen mukaan se, että lisääntyvien yksilöiden määrä alkaa laskea koko eläinpopulaatiossa, mikä selviää muinais- ja nyky-dna-analyyseissä. Tämä trendi jatkui nykyaikaan asti.
– Kuitenkin historialliselta ajalta aina 1950-luvulle eläinten kokonaismäärä kasvoi, Niemi sanoo.
Valinnasta kertookin hänen mukaansa juuri se, että lisääntyvien yksilöiden määrä vähenee eläinten kokonaismäärän kasvaessa.
– On haluttu valita, mikä eläin pääsee lisääntymään, Niemi sanoo.
Historialliset lähteet kertovat, että Ruotsin vallan aikana, noin 1550–1800, on esimerkiksi tavoiteltu parempaa villan laatua lampaalle.
– Myös maidontuotantoa on pyritty kasvattamaan, Niemi lisää.
Geneettisissä tutkimuksissa on saatu tietoa maatiaisrotujen ulkonäöstä, joka on aikojen kuluessa muuttunut.
Rautakaudella musta oli Niemen mukaan muinaisen suomalaisen naudan yleisin väri, mutta keskiajalla tapahtui muutos ja punainen väri lisääntyi.
– Keskiajalla punaisen karvan värin aiheuttava alleeli lisääntyi. Historiallisella ajalla naudat olivat monivärisiä.
Nykyiset väritykset Etelä-Suomen alkuperäisrotuihin, länsisuomenkarjaan ja itäsuomenkarjaan eli kyyttöön on valittu nykyajalla, Niemi sanoo.