Maamiinat piti korvata muilla keinoin – Suomi suuntasi kohti Ottawan sopimusta 20 vuotta sitten
Suomi teki 20 vuotta sitten päätöksen liittymisestä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen vuonna 2012.
Asia linjattiin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja tasavallan presidentin yhteiskokouksessa 10. syyskuuta 2004 ja kirjattiin myöhemmin hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.
Kyse oli erityisesti presidentti Tarja Halosen, Erkki Tuomiojan (sd.) johtaman ulkoministeriön ja rauhanjärjestöjen ajamasta hankkeesta. Miinat kieltävän sopimuksen taustalla olivat niiden kehitysmaissa aiheuttamat humanitaariset ongelmat ja Suomen jäännin sen ulkopuolelle katsottiin aiheuttavan kansainvälistä mainehaittaa.
Seppo Kääriäisen (kesk.) johtama puolustusministeriö oli vastahakoinen niin puolustuksellisista kuin taloudellisistakin syistä, mutta korvaavien järjestelmien hankinta saatiin riittävällä tasolla puolustusbudjettiin.
Eduskunta hyväksyi Ottawan sopimukseen liittymisen marraskuussa 2011 äänin 110–47. Sopimukseen liittymisen puolesta äänestivät kaikki pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hallituksen puolueet eli kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit.
Miinakieltoa vastaan äänestivät perussuomalaiset ja 11 keskustan kansanedustajaa. Keskustalaisista vastaan äänestäjistä vaikuttaa eduskunnassa enää Mikko Savola.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan monet poliitikot ovat katuneet Ottawan sopimukseen liittymistä ja ehdottaneet siitä eroamista.
Edellinen puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen totesi kuitenkin maanpuolustuskurssin avajaisissa vuonna 2022, että Ukrainan sota edellyttää Suomelta kansallisen puolustuskyvyn vahvistamista, mutta jalkaväkimiinojen palauttaminen ei ole keino siihen.
Kivinen painotti, että jalkaväkimiinoista luopumisen jälkeen Suomen suorituskykyä on korvattu monin keinoin ja Suomi on edelleen suluttamisen eurooppalainen suurvalta.