Lumen määrä Suomessa on vähentynyt merkittävästi – tuoreen tutkimuksen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon lumimäärä ei kuitenkaan juuri ole muuttunut 40 vuodessa
Etenkin eteläisessä Suomessa on monena talvena yleinen nurinan aihe ollut lumi, tai oikeastaan sen puute. Ilmatieteen laitoksen tuoreen, vuosia tekeillä olleen tutkimuksen mukaan nurinaan onkin ollut syytä, mutta ei kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla.
– Tutkijat havaitsivat, että lumen massa ei ole juurikaan vähentynyt 40 vuoden aikana pohjoisella pallonpuoliskolla, kun tarkastellaan lumen vuotuista enimmäismäärää helmi-maaliskuun vaihteessa, Ilmatieteen laitos kertoo tiedotteessaan.
Tutkimusprofessori Jouni Pulliaisen mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkialla pohjoisessa lunta sataisi samalla tavalla kuin aiemmin. Lumipeitteen laajuus on nimittäin viimeisen 40 vuoden aikana pienentynyt merkittävästi etenkin loppukeväästä.
Pulliaisen mukaan esimerkiksi Itä-Siperiassa lumen määrä on lisääntynyt huomattavasti, kun taas Pohjois-Amerikassa on käynyt juuri päinvastoin. Euraasiassa lumen määrä sen sijaan ei kokonaisuudessaan ole vähentynyt.
– Kuvitelma on ollut, että Euraasiassa kokonaisuutena lumen massa eli määrä olisi pienentynyt, mutta näin ei ole, koska tietyillä alueilla se on lisääntynyt, Pulliainen sanoo STT:lle.
Esimerkiksi Suomessa ollaan kuitenkin samassa seurassa Pohjois-Amerikan kanssa.
– Suomessa lumen määrä on vähentynyt, ja se on vähentynyt reippaasti. Meillä talvilämpötilat pyörivät varsinkin etelässä nollan tienoilla, joten siellä väheneminen on ollut todella reipasta ja jatkuvaa, Pulliainen kertoo.
Hän huomauttaa, että vuosittainen vaihtelu on toki ollut suurta, mutta silti yleinen trendi on se, että lumen määrä on vähentynyt. Suomen pohjoisosassa tilanne on kuitenkin eri kuin etelässä, ja Pulliaisen mukaan pohjoisen lumimäärissä on jopa nähtävissä pientä kasvua.
Tiedot pohjoisen pallonpuoliskon lumimääristä ovat peräisin Ilmatieteen laitoksen tutkimuksesta, jonka teko aloitettiin jo 1990-luvulla.
Mukana tutkimuksessa on ollut kanadalainen Environment and Climate Change Canada -tutkimuslaitos. Tutkimus julkaistiin keskiviikkona Nature-tiedelehdessä.
– Tämä on ollut pitkä prosessi. Samaa on tietysti tehty eri puolilla maailmaa, mutta me nyt onnistuimme ensimmäisenä saamaan aikaan kunnolliset tulokset tästä, Pulliainen ilakoi.
Ilmatieteen laitoksen tutkijat onnistuivat luomaan menetelmän, jolla pystyttiin luotettavasti määrittelemään pohjoisen pallonpuoliskon vuotuisen lumimassan määrän ja lumipeitteen muutokset vuosina 1980–2018.
Menetelmän avulla eri havainnot voidaan yhdistää ja lumen määrästä saadaan tarkempaa tietoa kuin koskaan aiemmin. Aiempi 33 prosentin epävarmuus lumen määrässä on pienentynyt 7,4 prosenttiin.
Menetelmän luotettavuus perustuu datan yhdistämiseen: huomioon otetaan sekä satelliittidata että perinteisen mittauskeinon tulokset eli niin sanottujen lumilinjojen tulokset.
– Perinteisesti lumen määrä on mitattu yksinkertaisesti siten, että esimerkiksi Venäjällä on niin sanottuja lumilinjoja eli paikkoja, joissa ihmiset käyvät manuaalisesti mittaamassa, paljonko siellä on lunta, Pulliainen kertoo STT:lle.
Hänen mukaansa perinteisen mittaamisen ongelmana on kuitenkin se, että vaikka esimerkiksi Venäjällä mittauspisteitä on sadoittain, kaikkia alueita ei saada mitattua ja kokonaisuus jää pimentoon.
Lumipeitteen määrä ja sen muutokset vaikuttavat esimerkiksi ilmastojärjestelmään ja makean veden varantoihin, Ilmatieteen laitos kertoo.
Tarkempien tietojen avulla kausittaisen lumen merkitystä hiilidioksidin ja metaanin kiertoon sekä vesivaroihin voidaan arvioida aiempaa paremmin.
– Jos halutaan esimerkiksi tietää, miten ilmastonmuutos jatkuu, käytetään laskentamalleja. Pelkällä ilmastomallin pyörittämisellä ei päästä kovin pitkälle, vaan tarvitaan myös havaintodataa, Pulliainen avaa asiaa.
Hänen mukaansa lumipeite on merkittävä tekijä monessa ilmastokysymyksessä, mutta tähän asti se on myös ollut huonosti tunnettu tekijä.
Ilmatieteen laitos toimittaa jo nyt lumitietojaan laajasti eri toimijoille. Tietoja toimitetaan muun muassa Euroopan unionin ilmastopalvelulle sekä YK:n alaiselle Maailman ilmatieteen järjestölle.
Ilmatieteen laitoksen mukaan kuluvana talvena lumipeitteen laajuus on ollut merkittävästi keskimääräistä pienempi varsinkin Euroopassa.
Euroopassa lumiraja on ollut satoja, paikoin jopa tuhansia, kilometrejä normaalia pohjoisempana. Toisaalta Euroopan ja Euraasian pohjoisimmissa osissa lunta on ollut merkittävästi keskimääräistä enemmän.
Myös Pohjois-Amerikassa lumen määrä on pohjoisilla leveyspiireillä ollut keskimääräistä suurempi. Alkutalvesta alueella oli lukuisia suuria lumimyrskyjä, jotka toivat kerralla suuren määrän lunta.