Löytyykö Välimeren Euroopalta motivaatiota varusteluun? Tilannekuva on erilainen, tutkijat myöntävät
Suomalaiset poliitikotkin ovat viime aikoina kantaneet huolta Välimeren Euroopan halusta ja kyvystä sitoutua puolustusmenojen rankkaan nostamiseen.
Jos karrikoidusti sanoen Hannibalin norsut ovat Putinin panssareita relevantimpi uhkakuva, voi motivaatio varusteluun olla hieman hakusessa. Asia ei ole helppo muuallakaan.
Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg pitää ymmärrettävänä, että puolustusmenoissa on vaihtelua sen mukaan, millainen turvallisuusympäristö on.
– Sellaiseen solidaarisuuden asteeseen ei varmaan päästä, että kaikki olisi vain keskitetysti johdettua ja olisi vain yhteinen puolustusbudjetti eikä kansallisia tarpeita ollenkaan, Forsberg pohtii Suomenmaalle.
Yhteiseen pottiin pitäisi Forsbergin mukaan pystyä silti panostamaan enemmän, esimerkkinä vaikkapa tiedustelukyvyn yhteinen kehittäminen satelliiteista lähtien.
– Italiassa ja Espanjassakaan ei varmaan nyt kannata tuudittautua siihen, että ne ovat ikuisesti kaikilta mahdollisilta konflikteilta turvassa.
Onko Ukrainan sota sitten vaikuttanut Alppien tai Pyreneiden eteläpuolisten maiden turvallisuuspoliittiseen ajatteluun? Forsbergin mukaan näin on mielipidemittaustenkin mukaan.
– Mutta kun mennään käytännön päätöksiin, niin tietysti se on aina vaikeaa. Aletaan ikään kuin ajatella, mitä se lopulta merkitsee jossakin suhteessa joihinkin muihin tarpeisiin.
Forsbergin mukaan joka puolella Eurooppaa on EU:ta ja Ukrainan tukemista kohtaan kriittisiä puolueita tai voimia. Ongelma koskee kaikkia isoja maita.
Forsbergin mukaan koko ajan on olemassa mahdollisuus, että jossakin isommassakin maassa voimasuhteet kääntyvät tai valtaa pitävät eivät pysty viemään politiikkaa läpi eurooppalaisittain toivotulla tavalla, kun pelätään kannatuksen luisumista Ukrainan tukeen kriittisesti suhtautuvaan oppositioon.
Tilanne ei Forsbergin mukaan ole silti niin huono tai niin repivä tai Eurooppa niin rikki kuin voisi kuvitella.
– Toisaalta meidän näkökulmastamme toivottavaa olisi, että yhtenäisyyttä ja ymmärrystä olisi enemmän.
EU-johtajat eivät pystyneet torstain huippukokouksessa sopimaan EU:n ulkosuhteiden korkean edustajan Kaja Kallaksen esittämästä jopa 40 miljardin euron paketista Ukrainan tueksi. Paketin vastustajien joukossa olivat muun muassa Espanja, Italia ja Ranska.
Forsbergin mukaan EU-päätöksenteko on usein hidasta. Liian nopeasta valmistelusta arvostelu on kuitenkin huonoa kritiikkiä, kun EU:n helmasyntejä on, että asiat kestävät liian kauan.
– Toivottavaa olisi, että ainakin Ranska, joka on aina korostanut EU:n strategista autonomiaa, ymmärtäisi, että nyt on kyse isommista asioista kuin joidenkin Euroopan itäisten osien turvallisuudesta.
– Ja jos Ranskalla on ajatuksia Euroopan suuremmasta roolista, kyllä tämä on nyt asia, missä Ranskan pitäisi näyttää myöskin johtajuutta taloudellisen tuen muodossa, joka on ollut Ranskan suhteen kyllä alimitoitettua, Forsberg näkee.
Euroopan unioni ottaa parhaillaan kovalla tohinalla roolia puolustusasioissa, Naton tulevaisuudesta tiedetään enemmän kesäkuun Haagin huippukokouksen jälkeen.
Toistaiseksi Eurooppa joutuu operoimaan myös erilaisilla ”halukkaiden koalitioilla” ad hoc -pohjalta, kun osa maista on unionin ulkopuolella ja EU:n sisällä on kapuloita rattaisiin lyöviä Unkarin kaltaisia maita.
Forsberg ei sulje pois sitäkään, että Eurooppaan joudutaan rakentamaan vielä puolustusasioita varten täysin uusi rakenne, jonkinlainen Euroopan puolustusunioni.
Akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta arvioi, että unionin luonteen muuttaminen vahvemmin puolustusunionin suuntaan edellyttää läntisen ja eteläisen Euroopan ajattelussa hieman suurempaa henkistä siirtymää kuin meillä.
– Tässä on ikään kuin kilpailevista narratiiveista kyse.
Miettisen mukaan Välimeren Euroopassakin tunnistetaan, että Ukraina on Euroopalle iso kysymys. Riskit ja uhkakuvat nähdään kuitenkin vielä hieman eri tavalla.
– Meille tämän kamppailun eksistentiaalinen luonne on huomattavan paljon selkeämpi kuin maissa, joissa Euroopan unionia ei ole niinkään nähty sotilaallisena toimijana vaan pikemminkin sotilaallisen varustelun vähentämiseen tähtäävänä projektina.
EU:lle on Miettisen mukaan tärkeintä tällä hetkellä puolustusmateriaalituotannon vauhdittaminen ja puolustusinvestointien tarkastelu yleisessä finanssipolitiikan kokonaisuudessa ja julkistalouden rajoitteissa.
Miettinen ei itse puhuisi Espanjan kaltaisista maista ”vapaamatkustajina” puolustuskysymyksissä.
– Samalla tavalla voidaan ajatella, että Suomi on Pohjois-Afrikan muuttoliikkeessä vapaamatkustaja, hän huomauttaa.
Jos katsotaan kansallisia puolustukseen tai Ukrainan tukemiseen laitettavia summia, eroja kuitenkin löytyy, Miettinen myöntää.
– Ranska on tukenut Ukrainaa euromäärällisesti merkittävästi vähemmän kuin Saksa, ja tällaisia epäsuhtia kyllä on.
Miettinen ei usko, että Espanjan kaltaiset maat pystyisivät ainakaan lyhyellä aikavälillä tuplaamaan puolustusmenojensa osuutta bruttokansantuotteesta.
– Useinhan kyse on myös siitä, että ei ole järkeviä asioita ostettavaksi, hän muistuttaa.