Lohi ei tunne valtakunnanrajoja Näätämöjoella – Paikalliset voisivat sopia kalastuksesta myös keskenään
Lohi elelee meressä, mutta kutee joessa eikä tunne valtakuntien rajoja.
Tästä syystä Suomi ja Norja sopivat valtioina, miten lohta kalastetaan niissä joissa, jotka ovat maiden yhteisiä.
Pari vuotta sitten Suomi ja Norja saivat aikaan Tenon kalastussopimuksen, jonka tarkoitus on parantaa heikentyneiden lohikantojen tilaa Tenon vesistössä.
Sopimus rajoittaa sekä paikallisten että matkailijoiden kalastusta, joten sen on esitetty tappavan sekä saamelaiskulttuuriin kuuluvan kalastuksen että Utsjoelle tärkeän matkailuelinkeinon.
Utsjoella kalastusmatkailu onkin vähentynyt sopimuksen voimaantulon jälkeen.
Myös Inarin puolelta Norjaan laskeva Näätämöjoki on merkittävä lohijoki. Sen kalastussääntö on vanhentunut ja kaipaa jossakin vaiheessa uudistamista.
Näätämöllä kalastajat ovat kuitenkin molemmin puolin rajaa rajoittaneet kalastamistaan omatoimisesti jo vuosikausia.
Yhteistä sopimista ovat edistäneet sekä Metsähallitus että yksityiset toimijat.
Tenon kalastussopimus laukaisi saamelaisyhteiskunnassa tunteen siitä, että valtio ei pysty pitämään alkuperäiskansojen ja muiden paikallisten puolta.
Ongelma ovat perinteisesti olleet rakenteet, joihin sopiminen nojaa, sanoo Itä-Suomen yliopiston maantieteen ja historian laitoksen dosentti Tero Mustonen.
Hänellä on vuosikymmenten kokemus vastaavasta toiminnasta eri puolilta maailmaa, ja hän on ollut mukana myös Näätämön yhteishallintamallin edistämisessä.
Ryhmä on lisäksi ennallistanut Näätämön kutualueita esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi.
Mustonen toivoo valtiovallalta huomiota Näätämöllä kehitettyjä malleja kohtaan.
– Onko meillä varaa sivuuttaa sitä, mikä näyttäisi toimivan? Mustonen kysyy.
Hän sanoo, että tyypillisesti sopimisessa ei ole otettu tarpeeksi huomioon tietoa, jota paikalliset, tässä tapauksessa kolttasaamelaiset, tuottavat. Nyt tilanne on hänen mukaansa parantunut.
Paikallinen sopiminen vähentää painetta uusia Näätämöjoen kalastussääntö, sanoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste.
Myös ministeriön alainen Metsähallitus on pyrkinyt edistämään paikallista sopimista rajan molemmin puolin jo vuosia suomalais-norjalaisen yhteistyöryhmän voimin.
Erikoissuunnittelija Markku Seppänen huomauttaa, että valtiovaltaa tarvitaan silti eikä kintaita voida lyödä naulaan vain, koska asioista sopiminen oli vaikeaa Tenolla.
Seppänen kertoo, että paikallisesti neuvottelemalla saadaan ennen kaikkea tietoa siitä, mitä kukin tarvitsee.
Esimerkki tästä ovat suomalais-norjalaisen lähes kymmenen vuotta toimineen paikallisen yhteistyöryhmän esitykset.
Näätämöjoen Kolttakönkäälle on yhteistyön seurauksena saatu myös lohilaskuri, jonka avulla saadaan lisää tietoa kalojen määrästä.
Seppäsen mukaan Suomen ja Norjan olisi hyvä sopia valtioina siitä, miten paljon Näätämön lohesta voidaan pyytää Suomessa ja miten paljon Norjassa.
Tämän jälkeen paikalliset voisivat sopia keskenään, millä pyyntitavoilla kalastus tapahtuu.
Kansainvälisten sopimusten mukaan kalat pitäisi voida pyytää siinä valtiossa, jossa ne kutevat.
Tällä hetkellä kutuvaltioperiaate ei toimi Näätämöllä. Valtaosa lohesta pyydetään Norjan puolella.
Norja on jo määritellyt Näätämön joeksi, jossa kalastetaan liikaa.