Koulujen tehtäväksi jää usein psyykkisesti oireilevan oppilaan siirtäminen seuraaville ammattilaisille, todetaan tuoreessa tutkimuksessa – "Etenkin sisäänpäin oireilevat lapset jäävät vaille tukea"
Lapsen ja nuoren psyykkinen oireilu lisää riskiä keskeyttää koulunkäynti liian aikaisin, todetaan tuoreessa väitöskirjassa.
Piia Ruudun kasvatustieteen väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 25. lokakuuta.
Ruudun mukaan kouluterveyden ja oppilashuollon tehtäväksi on jäänyt oppilaan oireilun tunnistaminen ja hänen lähettämisensä seuraaville ammattilaisille. Pitkäkestoiseen hyvinvoinnin tukeen ei koulussa ole riittävästi mahdollisuuksia.
Hän sai kyselytutkimuksellaan vastauksia sairaalaopetuksesta 251 lapselta, nuorelta ja opettajalta. Lisäksi hän haastatteli 22 erikoissairaanhoidossa ollutta lasta ja nuorta sekä heidän vanhempiaan.
Koulujen tukitoimien määrässä ja laadussa on Ruudun mukaan suurta vaihtelua.
Etenkin sisäänpäin oireilevat lapset jäävät vaille tukea. Ulospäin oireilevilla oppilaille tukitoimia löytyy, mutta ne ovat usein hallitsemattomia ja suunnittelemattomia.
– Lapsen ja nuoren psyykkinen oireilu voi johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ei käy koulua lainkaan, Ruutu sanoo tiedotteessa.
Koulunkäynnin esteeksi nousee tutkijan mukaan usein varhain alkaneet ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemukset sekä kiusaaminen.
Katkokset koulupolulla koskettavat Suomessa yhä useampaa lasta ja nuorta. Koulua käymättömien oppilaiden määrä on kasvussa.
Ruudun mukaan lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä kasvaa vuosittain, vaikka terveydenhuollon painopistettä on pidempään pyritty siirtämään varhaiseen tukeen ja perustason toimijoiden vahvistamiseen.
– Tarve koulun tasolla tapahtuvaan varhaiseen tukeen on suuri.