Kommentti: Keskustan kannatus mataa – olisiko aika kaivaa vuoden 2011 rökäletappion opit takataskusta?
Keskustan kannatus on pysynyt alavireisenä, eikä kukaan tunnu puolueen sisällä eikä puolueen ulkopuolella täysin ymmärtävän miksi.
Sisäpiiristäkin kuuluu hämmentyneitä lausahduksia siitä, miten voi olla mahdollista, että talouden elpyminen ei näy keskustan kannatuksessa mitenkään.
Torstaina julkaistun Yleisradion kannatusmittauksen mukaan keskustaa kannattaa 16,3 prosenttia suomalaisista. Sekä kokoomus että SDP paistattelevat päivää neljä-viisi prosenttiyksikköä korkeammissa kannatuslukemissa.
Keskustan gallupluvut eivät ole kovin kaukana vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksesta. Silloin puolue koki rökäletappion Mari Kiviniemen johdolla, kun kannatus jäi 15,76 prosenttiin.
Pitkäperjantaina julkaistiin puolestaan mielenkiintoinen Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämä tutkimus, jossa mitattiin puolueiden suosiota nuorten aikuisten keskuudessa.
Siinä keskusta on kolmantena 13 prosentin kannatuksella. Edellä ovat vihreät (30 prosentin kannatus) ja kokoomus (25 prosenttia).
Tuloksesta voi vetää johtopäätöksiä siitä, mitkä puolueet ovat tulevaisuudessa vahvoilla.
Keskustassa olisikin nyt syytä pysähtyä peilin eteen.
Puolueaktiivit luottavat Juha Sipilään kuin vuoreen, mutta miksi kansa ei? Keskusta nousi pääministeripuolueeksi pitkälti Sipilän persoonan varassa, mutta nyt se leppoisa insinööri-imago on hävinnyt tai kääntynyt päälaelleen.
Avuksi analyysiin voi kaivella vuoden 2011 jälkimainingeissa silloisen puoluejohdon kokoaman keskustan työkirjan. Kirjanen on kaikkien saatavilla keskustan nettisivuilla, ja siinä ruoditaan syitä vaalitappioon.
”Poliittisia linjaeroja peiteltiin, keskeneräisistä asioista puhumista ennen päätöksentekoa vältettiin ja päätöksiä perusteltiin vaihtoehdottomuuden retoriikalla. —
Vaikka päätös tuntui huonolta ja puolueen tavoitteidenvastaiselta, siihen tyydyttiin, kun uskottiin sen osoittavan vastuullisuutta ja kykyä asioiden hoitamiseen. —
Sen sijaan, että mielessä olisi päällimmäisenä ollut kansalaisten arjessaan kokemien epäkohtien korjaaminen hallinnon suunnassa, mielessä päällimmäisenä oli hallinnon tarpeista lähtevien muutosten selittäminen kansalaisten suuntaan. —
Erityisesti hallituspuolueena keskustalla oli vaikeuksia muotoilla sanomansa ja tavoitteensa ymmärrettävästi.”
Ja vielä muun muassa näin:
”Puolueen järjestökone on kuitenkin vuosien saatossa päässyt rapautumaan. Useimmat paikallisosastot uinuvat. Vain sääntömääräiset kokoukset järjestetään. Aktiivisten osallistujien määrä vähenee ja väki ikääntyy. —
Keskustan julkikuvaa luotettavana puolueena jäyti myös vuosia velloneet uutiset puolueen sisäisistä ongelmista. Ihmisten mieleen syntyi kuva kahtiajakautuneesta puolueesta, jossa energiaa käytetään sisäiseen valtataisteluun yhteisten asioiden hoidon sijasta.”
Nämä näin niin kuin aluksi. Lisääkin pohtimisen arvoisia kohtia työkirjasta kyllä löytyy.
Vuoden 2011 ja 2018 tilanteet eivät tietysti ole yksi yhteen, mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään lähihistoriaa ja kysyä olisiko sieltä jotain opittavaa.
Juttua korjattu 1.4. klo 14.50: Kokoomuksen ja SDP:n kannatus oli Ylen mittauksessa neljä-viisi prosenttiyksikköä (ei prosenttia) korkeammissa luvuissa kuin keskustan kannatus.