Kommentti: Kansanedustajat on kytkettävä tiukemmin tuoleihinsa
Eduskunta vapautti tehtävistään ilman mutinoita kaksi kokoomuksen uusmaalaista kansanedustajaa, Outi Mäkelän ja Sanna Lauslahden.
Mäkelä siirtyy Nurmijärven kunnanjohtajaksi ja Lauslahti Lääketeollisuuden toimitusjohtajaksi. Varsinkin Lauslahden tapaus on aiheuttanut närästystä, eikä aiheetta.
Mäkelän tapaus on sikäli hyväksyttävämpi, että kyse on julkisesta virasta. Toinen asia on, voiko kunnanjohtajan vakanssia pitää niin merkittävänä, että se oikeuttaa vapautukseen kansanedustajan tehtävästä?
Ihan vain vertailun vuoksi: keskustan Mikko Kärnä luopui vapaaehtoisesti Enontekiön kunnanjohtajan paikastaan, vaikka kansanedustajuus on kahden parlamentin jäsenyydellä puliveivaavan Paavo Väyrysen siirtojen varassa.
Varsinaiset ongelmat liittyvät kuitenkin siirtymiseen etujärjestöihin ja yksityisiin firmoihin. Lobbarin tehtäviin ei kuulu yhteiskunnan kokonaisedun pohtiminen vaan oman putiikin erityisintressin ajaminen.
Eduskunta menetteli löperösti kesällä 2016, kun se päästi RKP:n Carl Haglundin kiinalaisen bioenergiayrityksen varatoimitusjohtajaksi. Kun tälle linjalle on menty, on vapautus myönnettävä melkein mihin tahansa hommaan mielivälle.
SDP:n kokenut kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta muistutti eduskunnan keskiviikon istunnossa, että kansanedustajat on valittu hoitamaan julkisia tehtäviä ja julkisen vallan etua. Kansanvallan hengen mukaista ei ole vaihtaa hattua yhdessä yössä yksityisen terveysyrityksen hattuun ja aloittaa heidän edunvalvontaansa.
Entinen eduskunnan puhemies Maria Lohela (sin.) puolestaan huomautti, että töiden vaihtaminen ja työuran muodostuminen pätkistä on nykyaikaa, eikä eduskuntakaan ole irrallaan tästä murroksesta.
Feldt-Ranta vastasi Lohelalle, ettei eduskunta ole työpaikka eikä kansanedustajuus ole työ, vaan luottamustehtävä, joka pitää hoitaa loppuun asti luottamuksen ylläpitämiseksi kansanvaltaan.
Keskustan kokenut kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä ehdotti eduskunnalle eettistä koodistoa sille, miten kansanedustaja voi siirtyä yksityisen bisneksen palvelukseen. Ala-Nissilä sai ehdotukselleen tukea monilta edustajilta.
Viimeistään seuraavan eduskunnan pitää ottaa tiukempi linja siihen, millä perustein eduskunnasta voi lähteä ja millä ei.
On melko nurinkurista, että perin pohjin törttöilleestäkään edustajasta ei pääse eroon, mutta panemalla nimensä lobbarivärvärin paperiin ovesta voi kävellä melkein saman tien ulos.
Vapauttamisen perusteita ja karenssiaikoja pohdittaessa on silti ehkä hyvä muistaa, että edustajan työ on katkolla joka neljäs vuosi. Jatko on äänestäjien armon käsissä, eikä perinteisiä ”vihreitä oksia” jäähdyttelijöille ja eduskuntapudokkaille enää juuri ole.
Esimerkiksi parjattu sopeutumiseläkejärjestelmä on osaltaan hillinnyt pyrkyä siirtyä muihin tehtäviin kesken kauden. Muutosturvan purkaminen kivijalkaan ei välttämättä edistäisi edustajien pysymistä tuoleillaan loppuun asti.