Kommentti: Jatkuuko jytkyjen sarja Ranskassa ja Saksassa?

Maailma on saanut eilisestä lähtien sulatella Donald Trumpin voittoa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tulos on ollut monelle järkytys, etenkin Euroopassa. Eihän näin pitänyt käydä.

Järkyksen lisäksi vaalitulos oli kuitenkin samalla myös vahva näpäytys.

Se oli näpäytys ennen kaikkea poliittiselle eliitille, joka on ylenkatsonut pettyneen kansanosan ja populististen liikkeiden muutosvoimaa.

Näpäytys on syytä ottaa huomioon myös Suomessa.

Kukaan ei tuntunut uskovan ennen brexitiä tai ennen Amerikan presidentinvaaleja, että järjettömämpi vaihtoehto voisi saada taakseen enemmistön. Kyllä se järki voittaa, ajateltiin.

Toisin kävi, kuten hyvin tiedämme. Se tuntuu samalta kuin tumakka, märällä rätillä lyöty isku vasten kasvoja.

Se voi iskeä vasten myös ensi vuonna, kun Ranska äänestää presidentistä ja Saksa uusista liittopäivistä.

Ranskassa äärioikeistolaisella Marine Le Penillä on mahdollisuudet nousta jopa vaalien toiselle kierrokselle. Voittoon ei välttämättä moni usko, mutta ennakkoarvioilla ei tunnu olevan enää mitään väliä.

Saksassa puolestaan oikeistopopulistinen AfD-puolue on hätkähdyttänyt menestyksellään osavaltiovaaleissa.

Yhdysvaltain vaalitulos kertoo edustuksellisen demokratian kriisistä. Äänestäjät ovat menettäneet uskonsa siihen, että poliittisen järjestelmän edustajat kykenisivät hoitamaan heidän asioitaan.

Monen kansalaisen silmissä on ihan sama, ketkä päättäjien paikoilla istuvat. Mikään ei muutu kumminkaan.

Ja sitä äänestäjät tuntuvat nyt haluavan, muutosta. Muutosta tilanteeseen, jossa työpaikat ovat karanneet muualle ja maailmasta on tullut kaikin tavoin monimutkaisempi.

Tätä kansalaisten syvää pettymystä Hillary Clinton ei osannut kohdata. Hän oli ajautunut tavallisten amerikkalaisten arkitodellisuudesta liian kauas.

Trumpillakaan tuskin on kosketusta arkitodellisuuteen, mutta hän osasi hyödyntää ihmisten pettymystä. Tosiseikoilla ei ollut enää väliä, kun vain lupasi muutosta.