Keskustan puoluesihteeri Pirkkalainen pitää edeltäjiensä “provosoivaa otetta“ tervetulleena, mutta ei kannata alhossa rypemistä – “gallupit syrjään ja katse tulevaan“

Keskusta lähtee hyvässä tilanteessa kuntavaalikevääseen, kun ehdokkaita on kasassa noin 3 100, Riikka Pirkkalainen kertoo
Keskusta

Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen kertoo lukeneensa mielenkiinnolla Suomenmaasta edeltäjiensä Jarmo Korhosen, Timo Laanisen, Eero Lankian ja Pekka Perttulan puheenvuorot keskustan nykytilasta

– Omaa väkeä eteenpäin tuuppiva, provosoiva ote ei haittaa ollenkaan. On hyvä, että keskustelua sysätään liikkeelle, Pirkkalainen toteaa.

Viime viikkoisessa Ylen gallupissa keskusta sai 11,7 prosentin kannatuksen.

Ex-puoluesihteerien näkemykset olivat kärjekkäitäkin. Korhosen mukaan keskusta on tällä hetkellä halvaantunut. Laaninen katsoi keskustalaisen linjan olevan ”vähän hukassa”. Lankia ihmetteli keskustakentän nuivaa suhtautumista punaviheryhteistyöhön ja Perttula kuvaili puoluetta ”epämääräiseksi möhkäleeksi”.

Pirkkalainen sanoo entisten puoluesihteerien tuntevan keskustan yhä hyvin. Joistain analyyseistä hän kertoo olleensa täysin samaa mieltä, mutta osasta hieman eri linjoilla.

Huhtikuun kuntavaalien ehdokasasettelu on Pirkkalaisen mukaan keskustalla hyvässä vaiheessa, kun nimiä on nyt kasassa noin 3 100.

Omassa puheenvuorossaan Pirkkalainen kertoo, että keskustalaisten pitäisi malttaa laittaa gallupit syrjään ja katsoa rohkeasti tulevaan.

”Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuudenmukaista näkemystä puolueen tilanteesta, vaan jokainen katsoo asiaa omalta tulokulmaltaan.

Oma näkemykseni keskustan nykytilasta löytyy eduskuntavaalianalyysistä Tuntematon Keskusta. Keskusta on ihmisille kuin tyhjä paperi tällä hetkellä.

Se ei ole ihan lähimenneisyyden asia, miksi olemme tässä tilanteessa, vaan tämä on pitkän ajan kehitystä. Olen tosissani siinä, että keskustaväen pitäisi malttaa laittaa gallupit syrjään ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen.

Eduskuntavaalien jälkeen käynnistimme työn, jossa visioimme keskustaa ja Suomea vuoteen 2030 saakka. Meidän pitää pystyä katsomaan sinne asti.

Sekin pitäisi muistaa näiden alhojen keskellä, että keskusta on edelleenkin 2000-luvun menestynein puolue Suomessa. Meillä on ollut tässä maassa pisimpään keskustalainen pääministeri, yhteensä kolme kautta, ja olemme voittaneet eniten eduskuntavaaleja.

Keskustassa on vallalla ylikriittisenkin analyysin kulttuuri. Ajatellaan, että parhaan analyysin tekee se, joka löytää sen syvimmän kielteisen virran.

Keskustassa on vallalla ylikriittisenkin analyysin kulttuuri.

Riikka Pirkkalainen

Keskustassa analysoidaan aika vähän nykyistä politiikan asetelmaa.

Kaikki asiat eivät suinkaan ole keskustasta lähtöisin.

Vuodesta 2010 lähtien populismin ja identiteettipolitiikan nousu on ollut kansainvälisestikin mullistava asia, niihin nojaavat puolueet ovat pystyneet hallitsemaan julkisen keskustelun agendaa pitkään.  

Laajan poliittisen keskustan puolueet, joita on muitakin kuin keskusta, ovat pystyneet nousemaan toistaiseksi vallankahvaan tämän asetelman puristuksesta huolimatta, mutta se on tapahtunut hyvin henkilövetoisella tavalla. 

Vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan keskustan nousun syy oli puheenjohtaja Juha Sipilän valtavassa kiinnostavuudessa ja toiveikkuudessa, jota hän loi laajasti suomalaisiin.

Nopeat kannatusmuutokset ovat keskustalle mahdollisia. Siihen ei kannata jäädä rypemään, että nykyinen kannatustilanne olisi lopullinen tai että joku muu puolue olisi paremmin onnistunut löytämään politiikan jujun tässä hetkessä.

Ei se niin mene, vaan se on myös sattumista kiinni. Henkilövetoinen politiikka näkyy nyt vahvasti SDP:n menestyksen taustalla. Perussuomalaistenkin tähdet ovat nyt kaikin puolin kohdillaan – populismi, identiteettipolitiikka ja henkilövetoisuus.

Vihreät ovat toinen esimerkki identiteettipolitiikkaan nojaavasta puolueesta, ja osoitus siitä, että se kulku ei ole aina helppoa.

Keskustan omaleimaisuuden, identiteetin ja ideologian syvimmän olemuksen eteen on tehty vimmatusti töitä kaikkien kolmen puheenjohtajan kanssa puoluesihteeriaikanani.

Puolueen tilasta tehdään analyysiä koko ajan. En allekirjoita ollenkaan väitettä siitä, että sitä työtä ei olisi tehty. Korjattavaa varmasti on, jos moni ajattelee, että analyysiä ei ole tehty tarpeeksi.

Kieltämättä joskus on tullut sellainen tunne, että jos analyysi ei miellytä tai siinä on jonkun mielestä vääriä painotuksia, sitten sanotaan, että se on jätetty tekemättä.

Olen saanut kentältä aika paljon palautetta siitäkin, että nyt pitää katsoa eteenpäin, eikä aina vain analysoida sitä, mitä kokemuksia keskustalaisilla on menneistä asioista. 

Ymmärrän sen, että joillekin keskustalaisille on ollut liian iso muutos, että nyt ollaan hallituksessa samojen puolueiden kanssa, jotka viime vaalikaudella esittivät kovaa kritiikkiä keskustaa kohtaan.

Suomen kuntoon laittamisessa onnistuttiin Sipilän johdolla valtavan hyvin.

Tätä taustaa vasten ymmärrän kritiikin siitä, että nykyisten hallituskumppanien kanssa lähdettiin rakentamaan uutta Sipilän perinnön päälle.

Silmänräpäyksenkään vertaa ei saa silti ajatella, että hallitus- tai oppositioasema ratkaisisi keskustan kannatuksen pitkässä juoksussa. Kannatus ei ole kiinni yksittäisestä asiakysymyksestä tai valta-asemasta.

Politiikan pelikenttä on aivan erilainen kuin silloin, kun siinä oli kolme napaa, vanhat suuret puolueet. Nyt äänestäjät liikkuvat ja koko valtarakennelman ulkopuolellakin on paljon yhteiskunnallisia muutoksia.

Pelkästään se, mitä tapahtuu eduskunnassa tai hallituksessa, ei määritä sitä, miten ihmiset äänestävät vaaleissa tai vastaavat kannatusmittauksissa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on erilaista kuin koskaan aikaisemmin.

Kuntavaalien ehdokasasettelun tilanne vaihtelee keskustalla tällä hetkellä kunnittain. Yhdenkin piirin alueella osa kunnista porskuttaa hyvin, ja osalla on ongelmia.

Kokonaisuutena keskusta on kuitenkin hyvässä tilanteessa, kun lähdetään kuntavaalikevääseen. Tällä hetkellä meillä on noin 3 100 ehdokasta.

Keskusta on perinteisesti jättänyt ehdokashankinnan loppukirin varaan. Tästä eteenpäin ratkaisevaa on se, millaisen rytinän saamme siihen vaiheeseen.

Tavoitteesta puuttuu vielä 4 400 ehdokasta, ja sen määrän saaminen on iso työ. Jokaiseen kuntaan tarvitaan 1–2 ehdokassuostumusta joka viikko.

Kun ehdokasasettelu 9. maaliskuuta päättyy, pystymme haarukoimaan, mitkä tulostavoitteet ovat keskustalle mahdollisia.

Täydet ehdokaslistat eivät ole olleet realistinen tavoite vuosikymmeniin. Puoluesihteerinä olen mieluummin kannustavan realistinen kuin asetan uhoavia tavoitteita. Uskon, että saavutettavissa olevat tavoitteet innostavat ihmisiä enemmän.

Jossakin kunnassa saatetaan tehdä iso työ yhdeksän ehdokkaan saamiseksi. Ei ole reilua sanoa silloin paikalliselle kunnallisjärjestölle, että vain täysi lista kelpaa.

Viime vuoden lopulla kävimme kunta kunnalta läpi ehdokashankintaa paikallisten keskusta-aktiivien kanssa, istuin Teams-palavereissa joka ilta kolme tuntia kahden kuukauden ajan. Ehdokashankintaa on vauhditettu myös paikallislehdissä.

Ehdokkaiden hankinta aloitettiin aiemmin kuin koskaan tässä puolueessa.

Tässä ajassa ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista ehdokashankintaan liittyen. Ihmiset punnitsevat ajankäytön riittävyyttä ja saman verran pitää soitella, että saa ihmisiä ehdolle. Ihmiset suhtautuvat yhteydenottoihin kuitenkin myönteisesti.

Rakenteet ehdokashankintaan ovat kunnossa, mutta aina meidän porukalla pitää pystyä tekemään pikkuisen enemmän. ”