Keskustan naiset joutuvat yhä todistelemaan pätevyyttään – "Et tule pärjäämään"
Et tule pärjäämään tehtävässä, sanottiin Kati Ojaniemelle, kun hän tavoitteli eniten ääniä saaneena keskustalaisena Seinäjoen kunnanvaltuuston puheenjohtajuutta.
Vuosi oli 2012 ja Ojaniemi tuolloin 39-vuotias ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu.
Ojaniemi uskoi kykyihinsä, sillä keskustan järjestötoiminta oli hoitotyön opettajalle tuttua pidemmältä ajalta.
Lisäksi hän oli toiminut varavaltuutettuna sekä ollut mukana lautakuntatyössä ja eduskuntavaaliehdokkaana.
Taskussa oli niin sairaanhoitajan tutkinto kuin hallintotieteiden maisterin paperit.
– Varsinkin kokeneet kuntapoliitikot kyseenalaistivat osaamiseni. Heillä oli oikein soittorinki pystyssä, että koeta nyt vielä tyttö miettiä, niin isot kuviot on näiden kaikkien kuntaliitosten suhteen tällä alueella, että et ikinä tule selviämään siitä, Ojaniemi muistelee.
Ojaniemi ei ole ainoa keskustalainen nainen, joka on kohdannut kyseenalaistamista.
Suomenmaalla ei ollut vaikeuksia löytää tätä reportaasia varten keskustatoimijoita, jotka saattoivat kertoa omia ja muiden kokemuksia aiheesta.
Tarkkaa kuvaa ilmiön laajuudesta ei kuitenkaan ole, sillä aihetta ei ole tutkittu järjestelmällisesti.
Jotain päätelmiä naisten etenemisestä keskustassa voi tehdä tilastoista.
Keskustan jäsenistä noin 60 prosenttia on miehiä ja 40 prosenttia naisia ja puolueen historiasta löytyy vahvoja naisvaikuttajia.
Myös Suomen ainoat naispuoliset pääministerit ovat olleet keskustalaisia.
Tilastojen valossa tasa-arvo ei ole kuitenkaan lyönyt läpi puolueen kaikilla tasoilla.
Vuonna 2017 keskustan puheenjohtajistossa on vain yksi nainen. Myös puoluevaltuustoa ja eduskuntaryhmää johtaa mies.
Vaikka sukupuolikiintiöiden ansiosta puoluehallituksen sukupuolijakauma on tasainen, kesällä 2017 keskustan 21 piirijohtajasta vain kolme oli naisia.
Myös puolueen paikallis- ja valtakunnantason poliitikoista enemmistö on miehiä.
Keskustan eduskuntaryhmässä naisia on suhteellisesti vähemmän kuin missään muussa puolueessa – 29 prosenttia.
Vaalipiirien ja keskustapiirien välillä on suuria eroja naiskansanedustajien määrässä.
Siinä missä keskisuomalaisista edustajista jopa enemmistö on ollut viime vuosina naisia, Satakunnasta valittiin keskustalainen nainen eduskuntaan vaaleilla viimeksi 70-luvulla.
Mistä keskustan miesvaltaisuus johtuu? Onko syy keskustassa, keskustalaisissa naisissa vai puolueen äänestäjissä?
Vuoden 2015 vaalitutkimuksen mukaan keskustaa äänestävistä naisista yli puolet ja miehistä lähes 80 prosenttia äänesti viime eduskuntavaaleissa miestä.
Keskustaa äänestävät naiset antoivat esimerkiksi kokoomusta äänestäviä naisia useammin äänensä miehelle.
Yksi selitys tälle voi olla, että keskustan kannatus oli vahvinta yli 65-vuotiaiden ja matalasti koulutettujen suomalaisten parissa.
Näissä äänestäjäryhmissä on tavallisempaa äänestää miesehdokasta kuin nuoremmissa ja akateemisesti koulutetuissa äänestäjäryhmissä.
Toisaalta lukemat vaihtelevat vaaleista toiseen.
On myös vaikeaa sanoa äänestävätkö keskustan kannattajat miehiä, koska haluavat äänestää miestä vai siksi, että miehiä on yksinkertaisesti enemmän tarjolla keskustan listoilla.
Voi myös olla, että esimerkiksi korkeasti koulutettujen naisehdokkaiden puute vähentää akateemisesti koulutettujen ääniä keskustalle.
Valtuutettujen ja kansanedustajien sukupuolijakaumaan vaikutetaan jo ehdokasasetteluvaiheessa.
Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola viimeistelee parhaillaan Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta suomalaisista puolueista sukupuolten näkökulmasta.
Hänen mukaansa valtuutettujen ja kansanedustajien sukupuolijakaumaan vaikutetaan jo ehdokasasetteluvaiheessa.
Kantola sekä Suomenmaan haastattelemat keskustapiirien toiminnanjohtajat Aki Utter Etelä-Pohjanmaalta, Pauliina Maukonen-Kärkkäinen Keski-Suomesta ja Kimmo Valta Pohjois-Savosta uskovat, että konkreettisin syy keskustapäättäjien miesvaltaisuuteen on, että puolueella on vaikeuksia saada naisia ehdolle.
– Jotta voi tulla valituksi, täytyy asettua ehdolle, tiivistää Utter.
Mutta mistä naisehdokkaiden puute sitten johtuu?
Sukupuolentutkimuksen professorin mukaan selityksiä etsitään usein naisista.
– Sanotaan esimerkiksi, että naisilla ei ole halua lähteä ehdolle, koska politiikka on hankalaa yhdistää perhe-elämään, Kantola kuvaa.
Toiminnanjohtajien kokemuksen mukaan asia on juuri näin: naisia on vaikeampi saada ehdolle ja he tekevät esimerkiksi kuntapolitiikassa miehiä lyhyempiä uria.
Niinpä joka vaaleissa ehdokashankkijoilla on kova työ etsiä uusia naisia ehdolle.
Naisten haluttomuus lähteä mukaan poliittiseen toimintaan ei kuitenkaan riitä selittämään, miksi keskusta on muita puolueita miesvaltaisempi.
Jos naiset olisivat yleisesti ottaen haluttomia toimimaan politiikassa, pitäisi myös muiden puolueiden painia saman ongelman kanssa.
Kuitenkin esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa SDP:n ehdokkaista 47 ja kokoomuksen ehdokkaista 46 prosenttia oli naisia.
Keskustalla vastaava luku oli 40 prosenttia.
Lopputuloksena SDP:n listoilta valittiin eduskuntaan enemmän naisia kuin miehiä. Kokoomuksen kansanedustajista 43 prosenttia on naisia.
Se on yli kymmenen prosenttia enemmän kuin keskustalla.
Jos paikallisjärjestöt eivät tee esityksiä naisista, niin niitä ei tule.
Toiminnanjohtajien mukaan yksi syy keskustan ehdokaslistojen miesvaltaisuuteen on, että ehdokasasettelu hoidetaan joissain piireissä paikallisjärjestövetoisesti.
Utterin mukaan näin on ainakin Etelä-Pohjanmaalla.
– Jos paikallisjärjestöt eivät tee esityksiä naisista niin niitä ei tule. Piiri voi puuttua ehdokasasetteluun ainoastaan, jos asia menee jäsenäänestykseen. Silloin piiri voi muuttaa kolmasosan ehdokkaista, Utter kuvaa.
Utterin mielestä paikallisyhdistysten esityksiin ei pitäisi asettaa sukupuolikiintiöitä.
Hän uskoo, että paikallisjärjestöt osaavat kyllä valita alueensa vahvimman ehdokkaan.
Pohjois-Savon Valta ja Keski-Suomen Maukonen-Kärkkäinen ovat Utterin kanssa eri linjoilla siitä, etteikö piiri voisi vaikuttaa ehdokaslistoihin.
– Piiri ei voi määrätä, mutta kyllä sillä on rohkaiseva vaikutus paikallisyhdistysten esityksiin, kun piiri kertoo selvin sanoin, että tavoite on puolet ja puolet naisia ja miehiä ehdokaslistoilla, Valta sanoo.
Vallan omassa piirissä Pohjois-Savossa on 2007 vaalien jälkeen tapahtunut käänne keskustalaisten naiskansanedustajien määrässä.
Tällä hetkellä piirin kansanedustajista puolet on naisia, puolet miehiä.
Meillä kaikissa kissanristiäisissä tavoite on 50:50 naisia ja miehiä.
Kimmo Valta
Vallan mielestä kyse on osittain tuurista, kun keskustasta on Elsi Kataisen ja Hannakaisa Heikkisen myötä noussut kaksi vahvaa naiskansanedustajaa – mutta myös asenteesta.
– Meillä käydään ehdokasasetteluvaiheessa piirihallituksessa jatkuvasti vuoropuhelua kentälle päin ja huolehditaan, että ehdokaslistat ovat monipuolisia, hän kuvaa.
Sukupuolijakauman tiiraaminen ei jää pelkkiin eduskuntavaaleihin.
– Meillä kaikissa kissanristiäisissä tavoite on 50:50 naisia ja miehiä. Aina se ei tosin onnistu.
Entä onko Valta huolissaan, että tasa-arvon nimissä naiset pääsisivät listoille liian heppoisin perustein ja pätevämmät miehet jäisivät ehdokasasettelussa rannalle?
– Tietenkin voi joitain yksittäisiä tilanteita tulla, mutta se on sitä politiikan kiertokulkua.
Valta korostaa, että politiikassa hyvä ehdokas ei välttämättä ole se kaikista kokenein jäärä, vaan myös uusia tekijöitä tarvitaan kasvamaan.
– Kokemus karttuu tekemällä. Puolueen pitäisi pyrkiä pitkäjänteiseen ajatteluun.
Joskus naisten vähäistä määrää ehdokaslistoilla perustellaan sillä, että liian iso määrä naisehdokkaita syö vaaleissa toisiltaan ääniä.
Lopulta voi käydä niin, että yksikään nainen ei tule valituksi.
Valta ei jaa tällaista ”nainen on naiselle susi” -näkemystä.
Hänen mielestään puoluetoimijoiden pitäisi luottaa siihen, että äänestäjät osaavat asettua ”vahvimman hevosen taakse”.
– Pelaaminen ja äänten keskittäminen saattaa yhdessä hetkessä kantaa, mutta pitkällä tähtäimellä moni voi tuntea olonsa petetyksi. Laskelmoinnilla tukahdutetaan laajaa massaa ja pelataan pois sellaisia toimijoita, joilla on poliittista pyrkyä, hän varoittaa.
Vallan mielestä ehdokaslistojen tasainen sukupuolijakauma on tärkeää siksi, että keskustalaiset päätöksentekijät olisivat erilaisista elämänpiireistä.
– Puolueen elinvoiman ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että puolue ei mene yhden sukupuolen edustajaksi.
Myös vihreiden nousua Jyväskylässä todistanut Maukonen-Kärkkäinen korostaa, että ehdokaslistojen monipuolisuus on tärkeää, jos keskusta haluaa jatkaa vihreitä suurempana puolueena maakuntakaupungeissa.
– Ehdokkaina pitää olla myös koulutettuja naisia, hän toteaa.
Sukupuolentutkimuksen professori Kantolan mielestä syytä naisehdokkaiden vähyyteen kannattaa tarjonnan lisäksi etsiä ”kysynnästä” – halutaanko naisia mukaan puolueen toimintaan?
Kantolan mukaan keskustan johtopaikkojen miesvaltaisuus viittaa siihen, että puolueen toimintatavat ja sisäinen kulttuuri suosivat miehiä.
Miesvaltaisissa puolueissa on Kantolan mukaan paljon tiedostamattomia toiminta- ja ajattelutapoja, jotka estävät naisia etenemästä politiikassa.
Näissä puolueissa esimerkiksi arvostetaan miehistä tapaa toimia ja esiintyä. Niinpä naisia ei pidetä yhtä hyvinä poliitikkoina kuin miehiä.
Tästä käytännön esimerkki ovat vaikkapa Ojaniemen saamat vähättelevät puhelinsoitot.
Kantolan mukaan miehisissä puolueissa ajatellaan myös esimerkiksi, että ihannepoliitikolla ei ole hoivavelvoitteita.
Utter ei usko, etteikö keskusta haluaisi naisia mukaan toimintaansa – päinvastoin.
Esimerkiksi kuntapäättäjinä perheenäidit tuntevat hänen mukaansa kunnan palvelut moni keski-ikäisiä miehiä paremmin.
Keskustan ehdokaslistojen miesvaltaisuuden ja lautakuntien sukupuolikiintiöiden takia naiset saattavat Utterin kokemuksen mukaan myös saada luottamuspaikkoja miehiä helpommin suhteessa äänimääräänsä.
Maukonen-Kärkkäinen kertoo, että joskus pienissä kunnissa harvoille naisehdokkaille saattaa kasaantua liikaa tehtäviä.
– Monella nuorella perheenäidillä saattaa jäädä valtuustokausi yhteen, koska heillä on usein myös kotona enemmän hoivavastuuta.
Keskustakonkari, valtiotieteen tohtori, Tytti Isohookana-Asunmaa uskoo, että keskustan miehisyys johtuu ainakin osittain puolueen paikallistasolle pesiytyneestä tavasta tehdä politiikkaa.
– Naiset ovat valmiita ottamaan selvää ja tekemään päätöksiä. Politiikka ei ole heille samalla tavalla arvovaltakysymys kuin joillekin miehille, Isohookana-Asunmaa arvioi.
Myös Maukonen-Kärkkäinen ja Ojaniemi puhuvat miesten pyörittämistä paikallispolitiikan peleistä.
– Saattaa käydä esimerkiksi niin, että ollaan tietyssä porukassa käyty luottamuspaikkaneuvotteluja, mutta päätöksentekotilanteessa jostain tuodaankin ihan toisenlainen esitys kuin mistä ollaan sovittu. Se ei vaan ole avointa ja reilua, Ojaniemi kuvaa.
Utter ei usko, että pelaaminen olisi keskustassa mitenkään erityisen yleistä tai kohdistuisi erityisesti naisiin.
– Jos puolueella on paikallistasolla huonoja toimintatapoja, ne häiritsevät varmasti sekä miehiä että naisia, hän toteaa.
Jos keskustan miesvaltaisuus johtuu ainakin osittain puolueen toiminnasta, onko tilannetta sitten mahdollista muuttaa?
Vallan mielestä tärkeintä on yleisen asenneilmapiirin muokkaaminen.
Esimerkiksi keskustan sisäisessä viestinnässä pitäisi painottaa nykyistä enemmän tasa-arvoasioita.
– Pitäisi laittaa vähän kursiivia nykyisiin ohjeisiin ja korostaa enemmän esimerkiksi ehdokaslistojen sukupuolijakaumaa, hän pohtii.
Professori Kantola aloittaisi tasa-arvon edistämisen tekemällä tasa-arvosuunnitelman.
Lisäksi hän kehottaa kiinnittämään huomiota arkisiin tilanteisiin.
Kantola kertoo käytännön esimerkin Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman kabinetista.
Kabinetin naispuoliset jäsenet huomasivat, että kokouksissa miespuolisten osanottajien näkemykset saivat enemmän tukea kuin naisten sanomiset, vaikka puheenvuorojen sisältö saattoi olla sama.
– Naiset päättivät alkaa tukea toistensa esityksiä ja tilanne muuttui, Kantola kertoo.
Jos puolueen on vaikeaa saada toimintaansa perheenäitejä, sen kannattaisi Kantolan mielestä miettiä, miten perheellisten osallistumisesta voitaisiin tehdä helpompaa.
– Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi kokousajoista päättäessä.
Myös puolueiden johtopaikoilla olevien henkilöiden sitoutuminen vaikuttaa Kantolan mukaan tasa-arvoon.
– Hyväksytäänkö puolueessa esimerkiksi keskustelutilaisuus, jossa puhuu vain miehiä? Mikä on puolueen naisjärjestön asema, otetaanko sen kannanotot tosissaan, hän kysyy.
Minun täytyy huolehtia siitä, että en ole tien tukkona uusille ihmisille.
Tytti Isohookana-Asunmaa
Isohookana-Asunmaa kääntäisi katseen keskustan järjestötoiminnan tilaan ylipäänsä.
Hänen mielestään puolueen toiminta pitäisi muuttaa nykyistä avoimemmaksi ja lisätä kiertoa eri luottamustehtävissä.
Isohookana-Asunmaa korostaa, että konkareiden ei pitäisi ottaa uudistumisvaatimuksia liian henkilökohtaisesti.
– Tietty uudistuminen on välttämätöntä, jos halutaan, että liike jatkuu. Jos kannan vastuuta, minun täytyy huolehtia siitä, että en ole tien tukkona uusille ihmisille.
Entinen ministeri ja keskustan historiikkien kirjoittaja arvioi myös, että myös keskustan naisjärjestötyö oli ennen jäntevämpää, kun naiset puskivat määrätietoisesti erilaisia lasikattoja rikki.
– Nykyään naisjärjestötoiminnassa ei ole enää samanlaista terää, vaikka edelleen tarvittaisiin valppautta.
Isohookana-Asunmaa muistuttaa, että poliittisen vaikuttamisen polte syntyy asioiden kautta.
– Onko taloussuhdanne on vaikuttanut siihen, että asiat, joista keskusta puhuu eivät houkuta naistoimijoita? Naisten pitäisi löytää keskustan ohjelmista asioita, jotka innostavat. Esimerkiksi kotihoidontuen rakentaminen inspiroi monia minun ikäpolveni keskustalaisia naisia.
Tangomarkkinahuuman keskellä puhelinhaastattelua antava Ojaniemi uskoo, että sukupuoli on vaikuttanut hänen kokemuksiinsa keskustatoimijana.
– En usko, että toiminta on samanlaista ketä tahansa uutta poliitikkoa kohtaan. Olen nytkin viime kuntavaalien aikaan saanut naisehdokkailta viestiä, että paikkajaossa ei ole riittävästi huomioitu heidän saamaansa äänimäärää.
Ojaniemen mukaan kyseenalaistamiseen vastaaminen ja luottamuspaikkojen vaatiminen kysyy naiselta kovaa kanttia.
– Minun on pitänyt hirveästi itse perustella omaa osaamistani. Onneksi oli omat tukijoukot taustalla, jotka sanoivat, että nyt vaan pidät puolesi.
Ojaniemen mielestä epätasa-arvoisia toimintatapoja ei tunnisteta eikä niistä puhuta keskustassa riittävästi.
Hänen mielestään myös puolueen johdon pitäisi kiinnostua niistä, sillä ”häärääminen” karkottaa naistoimijoita.
Etelä-Pohjanmaan keskustanaisten puheenjohtajana, keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtajana sekä keskustan puoluevaltuutettuna toimiva Ojaniemi myöntää itsekin pohtineensa puolueen vaihtamista.
– On käynyt mielessä ja kosiskeluja on ollut. Keskustan valtuutettuna toiminut äitinikin on jo muutamaan otteeseen sanonut, että miksi olet keskustan riveissä, vaihda kokoomukseen, voisit pärjätä paremmin.
Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 18.8. Lehden voi tilata täältä .