Keskustan Kalmari yllättyi myrskystä, joka nousi hänen kasvismafiapuheistaan – "Ehkä varon sellaisia valintoja tulevaisuudessa"
Maisemaa täplittävä lauma niityllä laiduntavia lehmiä on kenties symbolisin suomalaisen maaseudun elämäntapaa ja elinvoimaa kuvaava näky.
Mansikit joutuivat kuitenkin ilmastokriisin ehkäisyä koskevan kiistelyn keskiöön, kun Helsingissä opiskelijaravintoloita pyörittävä Unicafe ilmoitti luopuvansa kokonaan naudanlihan tarjoamisesta ensi helmikuusta alkaen.
Se perusteli päätöstään kasvihuonepäästöjen leikkaamisella.
UniCafen avaus vapautti pitkään pinnan alla kyteneen ruokakyräilyn valloilleen.
Yksi terävimmistä keskustalaisista piikeistä UniCafen lihassa oli kansanedustaja Anne Kalmari.
Sotajalalla olivat myös muut keskustapäättäjät aina maa- ja metsätalousministeri Jari Lepästä eduskuntaryhmän luotsi Antti Kurviseen.
Etenkin ilmastonsuojelupiireissä moni pillastui, kun maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Kalmari twiittasi Unicafen olevan osa ”kasvismafiaa”.
Ylioppilaslehdessä Kalmaria puolestaan luonnehdittiin ”täysin ideologiansa sokaisemaksi” poliitikoksi. Jopa keskustanuorten puheenjohtaja Hanna Markkanen moitti lausuntoa ala-arvoiseksi.
Mutta miltä kohu näyttää Kalmarin silmin nyt, kun pöly on laskeutunut?
Hän vakuuttaa, ettei kriittisissä puheenvuoroissa maalailtu mielikuva naudanlihaa tuputtavasta ja nuoren polven ilmastoahdistusta vähättelevästä kansanedustajasta pidä paikkaansa.
Lihantuotannon puolestapuhuja on nimittäin tehnyt mittavan uran myös suomalaisten kasvisten puolustajana.
– Se olisi ollut ihan samanlainen tilanne, jos UniCafe olisi kieltänyt kotimaiset tomaatit. Kuule, tässä olisi ollut ihminen, joka nousee barrikadeille!
Tomaattivertaus ei ole tuulesta temmattu, sillä ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet pitkään suomalaisten kasvihuonevihannesten hiilijalanjälkeä liian suureksi.
Kalmari kuitenkin huomauttaa, että Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan kotimaisten tomaattien haitalliset ilmastovaikutukset ovat kutistuneet yli 60 prosentilla vuoteen 2004 verrattuna.
Kotimaisen maa- ja metsätalouden puolustaminen on Kalmarille periaatekysymys, josta ei voi lipsua.
– On ideologinen kysymys, onko meillä oikeus hyödyntää luontoa ja olla osa sitä. Esimerkiksi ruokakysymystä en ajattele poliittisina voittoina tai tappioina.
Kalmari arvelee, että kotimaisen tuotannon kritisoiminen osoittaa nykyajalle ominaista vieraantuneisuutta ”oikeasta elämästä”.
– Ylipäätään on surullista, jos ihminen irtautuu luonnosta ja oleminen muuttuu kiiltokuvamaiseksi.
Vaikka syksyn myrskyisyys yllätti valiokunnan veturin, Kalmari uskoo, että otsikoihin pompanneet raflaavat kannanotot ravistelivat pohtimaan syvällisemmin suomalaista ruoantuotantoa.
– Okei, en halunnut viitata sanavalinnoillani kehenkään yksilöön. Toki esimerkiksi mafia-sanan käyttö voi olla vähän kovanlainen ja ehkä varon sellaisia valintoja tulevaisuudessa.
Toisaalta maaseudulta kantautuneet kannustusviestit lämmittivät Kalmarin mieltä.
Elantonsa maa- ja metsätaloudesta saavien tulevaisuususkoa vahvistaa, että on joku, joka uskaltaa heitä puolustaa, Kalmari kokee.
Kivijärveläinen neljännen kauden kansanedustaja kokee missiokseen oikaista suomalaista ruoantuotantoa koskevia väärinkäsityksiä.
Etenkin identiteettipoliittinen vauhkoaminen, jossa maataloutta syytetään ihmiskunnan ilmastosynneistä, saa Kalmarilta moitteet.
– Luonnonvarojen käytön vastainen ideologia on päässyt hirveän pitkälle viimeisten 5–10 vuoden aikana.
Tätä trendiä Kalmarin on vaikea käsittää, sillä hänelle ylpeys kotimaisista tuotantotavoista oli aikoinaan keskeisimpiä syitä pyrkiä eduskuntaan.
Hän uskoo, että herkistyminen eläinten oikeuksille, tuotannon ympäristövaikutuksille ja ilmaston lämpenemiselle vahvistaa kotimaisten tuotteiden arvostusta.
– Meillä ei käytetä soijaa rehun raaka-aineena lähes ollenkaan, eikä meillä katkaista saparoita. Luulen, ettei tätä aikaisemmin tiedostettu.
Lannoitteiden käyttö on puolestaan hyvin maltillista ja kasvinsuojeluaineiden vähäistä, Kalmari lisää.
Kaikessa ruoantuotannossa tapetaan. Tämä on fakta.
Anne Kalmari
Kaikessa ruoantuotannossa tapetaan. Tämä on fakta. On absurdi näkökulma, ettei eläimiä kuolisi, Kalmari sanoo.
Ötököitä ja hyönteisiä kuolee pelloilla sekä kasvimailla kaikenlaisen muokkaamisen, mylläämisen ja ruiskuttamisen seurauksena.
Siitä eivät kasvissyöjät tunnu juuri kantavan huonoa omaatuntoa.
– Meillä on keskitytty tähän söpöön eläimeen, lehmään. Sen tappaminen on paha juttu. Mutta entä rotan tappaminen?
Kalmaria ottaa pattiin suurten kaupunkien ”luontoporukan” moralistinen suhtautuminen maaseudun elinkeinoihin. Parjaaminen on vain kiihtynyt, kun ilmastokriisi on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet.
– Täällä kivihiilikasojen vieressä tuotetaan valtavasti päästöjä, mutta heristetään sormea niille, jotka sitovat hiiltä maa- ja metsätaloudessa, Kalmari päivittelee.
Näkymä Eduskuntatalon portailta sopii teemaan: kun Kalmari asettuu kuvaan, kivihiiltä polttavan Hanasaaren voimalaitoksen tupruttava piippu pilkottaa Keskustakirjasto Oodin takaa.
Suomalaisten lautasilla on käynnissä vallankumous, kertoo Luken hiljattain julkaisema ennuste ruokailutottumusten muutoksesta.
Vuoteen 2050 mennessä lihan ja maitotuotteiden kulutuksen povataan romahtavan jopa puoleen nykyisestä.
Kalmari kuitenkin painottaa, ettei muutos tarkoita loppua kotimaiselle tuotannolle.
– Ruoantuottajien ei missään nimessä pidä ajatella, että nyt pannaan pillit pussiin.
Tilojen kannattaisi Kalmarin mukaan pyrkiä vastaamaan proteiinin kasvavaan kysyntään, satsata kasvipohjaisten elintarvikkeiden kehittelyyn ja keskittyä yhä laadukkaampiin tuotteisiin.
Hän on vakuuttunut, että turvallisille ja laadukkaille tuotteille on tulevaisuudessa globaalia kysyntää.
Vientihana esimerkiksi ehtymättömien mahdollisuuksien Kiinaan on vasta saatu väännetyksi auki.
Vaikka keskusta ja vihreät ovat kalistelleet sapeleita hallituskauden alkutaipaleella, gallupeissa kyntävän valtiovarainministeripuolueen päävastus on perussuomalaiset, Kalmari arvioi.
Kotikonnuillaan kansanedustaja on huomannut, että oppositiopuolueen ”uudistushaluttomalle” linjalle on kysyntää.
– Perussuomalaiset meiltä eniten ääniä vie. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaiset toimet voivat tuntua hyökkäykseltä maaseudun ihmisiä vastaan. Silloin perussuomalaiset tuntuu turvalliselta vaihtoehdolta.
Vaikeaksi puoluejohtaja Jussi Halla-ahon (ps.) joukkojen haastamisen tekee Kalmarin mielestä varsinkin se, etteivät perussuomalaiset pelaa samoilla säännöillä kuin muut puolueet.
Esimerkiksi perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti sai hiljattain Kalmarilta täystyrmäyksen eduskuntakäsittelyssä.
– Näin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana täytyy kyllä todeta, että aika lailla puuta heinää olivat nämä laskelmat, kuului Kalmarin tuomio.