Keskustamepit EU-vaikuttamisesta: Ministerien ja virkamiesten on sitouduttava yhdessä sovittuun linjaan
EU-asiat ovat olleet Suomessa tapetilla etenkin ennallistamisasetuksen suhteen, mutta se ei tule jäämään unionin viimeiseksi ympäristötoimeksi.
EU:n metsä- ja biodiversiteettistrategia pitävät sisällään ennallistamisen ohella maatalouden (CAP), uusiutuvan energian, ilmaston (LULUCF), taksonomian eli rahoituksen, metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen, metsien monitoroinnin ja maaperän terveyden kokonaisuudet.
Kokeneen keskustamepin Mauri Pekkarisen mukaan vaikuttamistyö on aika samanlaista kotimaan hallituspohjasta riippumatta.
– Tietenkin mitä aikaisemmin Suomen intressit, tarpeet ja perustelut tulevat tiedoksi, sitä parempi. Ja kun täällä tulee isoja asioita käsiteltäväksi, olisi hyvä olla suht yhtenäinen toiminta- ja viestintästrategia valmiina kaikille asiaan liittyville toimijoille ja ministeriöille, hän muotoilee.
Pekkarinen muistuttaa, että ilmasto- ja etenkin metsäasetuksia koskevia esityksiä on unionissa kymmenkunta, ja ne ovat Suomessa jakaantuneet neljän tai viiden ministerin valmisteltavaksi ja esiteltäväksi.
– Jos ei ole yhtenäistä kuvaa siitä, mitä nämä esitykset tarkoittavat Suomelle ja miten ne liittyvät toisiinsa, ei ole myöskään käsitystä siitä, mikä tämä pöpö tai mahdollisuus on. Nyt sellaista yhteistä kuvaa ei ole, ja se on näkynyt etenkin metsäasioissa, jonkin verran muissakin.
Samasta aiheesta työnsä päättävää hallitusta on huomauttanut myös muun muassa entinen keskustaministeri ja Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Paula Lehtomäki.
Keskustameppi Elsi Katainen on sitä mieltä, että pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Suomen kyky vaikuttaa EU:ssa on parantunut.
– Toki kriisiaika ja toisaalta Green Deal -paketti ovat tuoneet omat haasteensa. Jälkimmäinen on vaikuttanut todella paljon maa- ja metsätalouteen, ja se on myös tuonut asiat lähemmäs suomalaisia ja nostanut niitä otsikoihin. En silti näe, että tämä hallitus olisi ollut ennakkovaikuttamisessa huonompi kuin aiemmatkaan, hän arvioi.
Katainen nostaa esiin erityisen maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen ja tämän edeltäjän Jari Lepän. Molemmilla on parlamentin kuvioissa hyvä maine, ja toiminta on ollut osaavaa ja aktiivista.
Monet isot kokonaisuudet, kuten metsäkatoon, taksonomiaan ja ennallistamiseen liittyvät, ovat yhä kesken, eikä kaikista niiden tulevista vaikutuksista ole varmuutta.
Komissiolla on aloiteoikeus, mutta myös parlamentilla on valtaa. Se kannattaisi Mauri Pekkarisen mukaan muistaa.
– Harvat ministerit tai keskeiset virkamiehet pitävät tännepäin yhteyksiä. Mepit pystyvät kuitenkin vaikuttamaan valiokunnissa ja omilla yhteyksillään kollegoihin täällä, etenkin kun on kyse konkreettisesta lainsäädännöstä. Siinä on ehkä ollut parantamisen varaa kuluneella hallituskaudella.
Hallituksen ideologiset erot, kiistely ja karikot yhteistyössä korostuvat aina vaalikauden loppua kohden, eikä Sanna Marinin (sd.) hallitus ollut tässä poikkeus.
EU-parlamentin tasolla puolueryhmien erot ovat erilaisia eivätkä korostukaan samalla tavoin kuin eduskunnassa. Pekkarisen mukaan hallituksen sisäiset ja ideologiset erot eivät saisi sekoittaa sitä, mitä Suomi esittää unionissa.
– Sitä suuremmalla syyllä pitäisi kyetä yhteisiin kannanottoihin isoissa asioissa, tavallaan sitoa ministerit ja heidän virkamieskuntansa yhteiseen linjaan. Sen jälkeen vaikuttaminen on paljon helpompaa, myös yksityiskohdissa.
Ennallistamisasetus oli Suomessa kovan kritiikin kohde ja tapetilla, mutta se ei ole viimeinen ympäristöön liittyvä asetus, joita EU:sta tulee. Elsi Kataisen mukaan yksi lähiaikojen haastavista asioista on pakkausasetus.
– Nyt esitetyssä muodossa se johtaisi kierrätettävien pahvi- ja kartonkiastioiden korvaamiseen muovisilla ja pestävillä. Tällaisena se on ihan älytön: ajettaisiin tuotantoon ja käyttöön lisää muovisekoitteita, mikä lyö korville kaikkia kierrätystavoitteita.
Mauri Pekkarinen muistuttaa, ettei ennallistamisasetuksen kaikkia vaikutuksia voi tietää.
– Toki se on merkittävä niiden velvoitteiden kautta, joita mahdollisesti tulee yksittäisille metsänomistajille, mutta myös koko Suomen kansantaloudelle. Sitä on voitava muuttaa.
Muitakin suuria ilmastokysymykseen liittyviä uudistuksia on. Pekkarisen mukaan niistä suurin merkitys on lähitulevaisuudessa päästökauppajärjestelmällä.
– Siinä liikkuu vuosittain rahaa yli sata miljardia euroa, eikä ole yhdentekevää, miten ja mihin suuntaan.
– Mutta päästökauppa on niin valtava paketti, että ihmisten on vaikea hahmottaa sitä. Jos siitä lähtee puhumaan Uuraisten tai Jyväskylän torilla, niin kohta viimeinenkin kuulija häipyy nurkan taakse – ellei ole hyvää kahvia ja tuoretta pullaa tarjolla, hän heittää.
Se, miten unionin esityksistä, niiden käsittelystä ja päätöksistä viestitään ymmärrettävästi ja selkokielellä, on mittakaavan vuoksi kestohaaste sekä parlamentin toimijoille että medialle. Pekkarinen muistuttaa, että 27 eri jäsenmaan yhteistyö ei voi toimia nappia painamalla.
– Sisämarkkinat ovat edelleen se oleellisin asia Suomen kaltaiselle pienelle, viennistä elävälle maalle. Sitten on isoja yhteisiä haasteita, joihin tarttuminen auttaa sekä yksittäisiä jäsenmaita että kokonaisuutta, hän kertaa.
– On päätöksiä, jotka voivat olla eduksi joillekin jäsenmaille ja haitaksi toisille. Mutta niihinkin voi aika hyvin vaikuttaa, jos saadaan perille se, mitkä maan erityispiirteet, tarpeet ja olot ovat. Nyt pinnalla ovat olleet metsäasiat, mutta niitä on paljon muitakin: alueelliseen kehitykseen, maatalouteen ja valtion tukipolitiikkaan liittyvät asiat.
Elsi Katainen on samoilla linjoilla. Unionissa toiminta on tasapainoilua yhteisten ja kansallisten etujen välillä, eikä se aina ole helppoa.
– Oikeusvaltioperiaatteen vaatimisen noudattaminen ja Ukrainan tukeminen ovat esimerkkejä isoista yhteisistä asioista ja arvopohjasta, joka on helppo jakaa ja jonka ihmiset ymmärtävät. Sitten jos lyödään eteen asetus, jonka mukaan vaikka yhden sektorin päästöjä pitäisi mekaanisesti vähentää 50 prosenttia ottamatta lainkaan huomioon jäsenmaiden erilaisia oloja, alkaa vääntäminen.
On päätöksiä, jotka voivat olla eduksi joillekin jäsenmaille ja haitaksi toisille.
Suuret ovat suuria unionissakin. Pekkarinen muistuttaa, että Ukrainan sodan tuomien energia- ja muiden ongelmien nojalla Saksa tukee tällä hetkellä kansallisia yrityksiään miljardeilla euroilla.
– Tämän kokoluokan asiat, mekanismit, toiminnot ja niiden vaikutukset menevät helposti kansalaisilta ohi. Jos Seppo on töissä yrityksessä, joka ei saa valtion tukea, mutta saman alan yritys toisessa EU-maassa saa, on iso riski, että Sepon työpaikka katoaa, hän havainnollistaa.
Pandemia-ajan ja sodan ohella EU on kokenut myös sisäistä myllerrystä. Pekkarinen kertaa, että brexitin mukana unionista lähti usein ja monissa asioissa Suomen kanssa samoilla linjoilla ollut iso vaikuttaja eli Britannia.
Entisen Itä-Euroopan uudemmat jäsenmaat taas hakeutuvat yhteistyöhön sekä keskenään että eteläisen Euroopan maiden ja Ranskan kanssa.
Kun Saksa kipuilee sodan vaikutusten kanssa eikä sisäpolitiikan valtatyhjiö ole vakiintunut Angela Merkelin ajan jälkeen, Ranska on muutenkin kasvattanut rooliaan EU:ssa. Sekin vaikuttaa Suomeen, joka on perinteisesti ollut Saksan linjoilla useimmissa päätöksissä.
– Suomi on vähän pienempi toimija ja peruna, kun britit eivät ole enää yhteistyökumppanina. Ja on totta, että Suomi on ikään kuin peesannut Saksaa, hyvässä ja huonossa. Saksan linja on murroksessa, jolloin se on ottanut käyttöön sellaisia pelisääntöjä, jota se ennen vastusti. Tosin protektionismi jyllää muuallakin, esimerkiksi Yhdysvaltain toiminnassa, Pekkarinen kommentoi.
Elsi Kataisen mukaan on jossain määrin huolestuttavaa, että komissiotasolla on vähän suomalaisia virkamiehiä, eikä EU-ura enää kiinnosta suomalaisia nuoria entiseen malliin.
– Sillä on iso merkitys, vaikka se ei välttämättä näy jokapäiväisessä arjessa.
EU-politiikan imago Suomessa on kohentunut. Puheet “käyristä kurkuista” ynnä muusta turhasta puuhastelusta ovat vähentyneet sitä mukaa, kun on ymmärretty unionin lainsäädännön joka tapauksessa määrittävän monia asioita ohi ja yli kansallisen päätöksenteon. On järkevämpää pyrkiä toimimaan kuin valittamaan jälkikäteen.
Uusi turvallisuuspoliittinen tilanne on tuonut esiin sen, että EU kykenee tarvittaessa nopeisiinkin päätöksiin sekä tuomaan turvaa ja apua.
Mutta silloin, kun kansallisen edun nähdään olevan uhattuna, puheet unionista vallanhimoisena uhkana aktivoituvat nopeasti. Näin kävi Suomessa viimeksi juuri ennallistamisasetuksen kohdalla, sekä keskustan että muiden puolueiden joukossa.
– Tietyt näkemykset demokratiasta, oikeusvaltiosta ja yhteisistä arvoista ovat se pohja, jonka vuoksi Suomi on EU:n jäsen. Sitä ei voi välttää, että jäsenyys tuo mukanaan myös ikäviä asioita ja päätöksiä. Silloin pitää vain puolustaa maan etua, tarvittaessa kovallakin kädellä, Mauri Pekkarinen sanoo.
– Suomessa joskus paheksutaan, että se on kotiinpäin vetoa ja jotenkin sopimatonta. Herra paratkoon, täällä jokainen vetää kotiinpäin minkä pystyy! Perussopimuksen raamit estävät sitten, ettei se mene ihan mahdottomaksi.
Myös Elsi Katainen painottaa, että mepit edustavat samaan aikaa koko Eurooppaa ja Suomea.
– Kansainvälinen kauppa, vapaa liikkuvuus, pyrkimys rauhaan ja globaali geopoliittinen toiminta ovat kaikkien etu, ja niitä on helpompi puolustaa yhdessä. Mutta on silti ihan selvää, että pidän röyhkeästikin Suomen puolta, kun on sen paikka. Niin kaikki muutkin tekevät.
Herra paratkoon, täällä jokainen vetää kotiinpäin minkä pystyy!
Katainen kertaa, että mepit ja muut Suomen edustajat ovat vuosikymmenten mittaan saaneet neuvoteltuja “vaikka minkälaisia” poikkeuksia ja etuja, joissa otetaan huomioon Suomen erityispiirteet.
– Kyllä se tunnistetaan, että esimerkiksi Suomen maa- ja metsätalous eroaa monella tapaa unionin valtavirrasta, ja meillä on myös osaamista alalla.
– Mutta on tärkeää, että viesti olisi yhteinen. Ympäristöasioissa näin ei ole kuluneella hallituskaudella ollut, ja se on hankalaa. Jos näyttää siltä, että eduskuntatason toiminta on keskinäistä tappelua, kyllä se huomataan täälläkin. Sinänsä on toki positiivista, että nämä asiat kiinnostavat Suomessa sekä päättäjiä, mediaa että kansalaisia.
Katainen sanoo oppineensa Brysselin ja Strasbourgin käytävillä ja kabineteissa sen, että komission esitykset ovat usein “äärimmäisiä”. Ne on laadittu niin, että kompromissienkin kanssa voidaan elää.
– Ensin lyödään pöytään jotkin ihan hullut tavoitteet, ja sitten lähdetään hakemaan neuvottelujen ja vääntöjen kautta kompromisseja. Tämä hätkähdytti alkuun, mutta aika äkkiä sen ymmärsi. Myös ryhmien sisällä on joskus valtavaa hajontaa arvoissa, toimintatavoissa ja ideologisestikin.
Elsi Kataisen mukaan Suomen tulee painottaa ympäristölainsäädännössä kokonaisuutta. Vaikka luonnon ja ilmaston suojelu on tärkeää, se ei saa tapahtua työpaikkojen ja ihmisten toimeentulon kustannuksella.
– Paljon on myös jo tehty. Jokamiehen oikeudet, luontosuhde ja metsäkäsitys ovat yksittäisinä asioina sellaisia, että ne merkitsevät suomalaisille hyvin eri asioita kuin EU-maissa keskimäärin.
Mauri Pekkarinenkin nostaa esiin Ukrainan tukemisen asiana, josta on laaja yksimielisyys, vaikka se maksaa. Hänen mukaansa oleellista on erottaa, milloin EU:n toimivaltaa ollaan tuomassa sellaisille alueille, mihin se ei kuulu ja mihin ei ole liittyessä sitouduttu.
– Tällaisia asioita ovat esimerkiksi yhteiset velat ja yhteisvastuun lisääminen, johon nyt pyritään. Osa itäisistä jäsenmaista taas ei noudata perusperiaatteita, jotka liittyvät oikeusvaltioon ja vapaaseen oppositioon; osa etelästä ei noudata finanssipoliittisia sitoumuksia.
– Mutta syvempi integraatio ei ole ratkaisu näihin ongelmiin. Ei kaikkien munia laittaminen samaan koriin ja muottiin toiminut Neuvostoliitossakaan.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä tammikuussa 2023. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.