Kes­kus­ta Mil­tä kes­kus­tan po­li­tiik­ka näyt­tää nuor­ten vai­kut­ta­jien sil­min? Puo­lu­een uu­del­la su­ku­pol­vel­la on pal­jon sa­not­ta­vaa puo­lu­een ny­ky­ti­las­ta.

Nuo­ret kri­ti­soi­vat kes­kus­tan lin­jaa eten­kin il­mas­to- ja maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­sa. He toi­vo­vat nii­hin asi­a­lin­jaa ja rat­kai­su­kes­kei­syyt­tä. Nuor­ten mie­les­tä kes­kus­tan ei pi­täi­si ha­kea me­nes­tyk­sen re­sep­tiä yh­den asi­an ym­pä­ril­le ra­ken­tu­vis­ta puo­lu­eis­ta.

He ha­lu­a­vat kes­kus­tan ta­kai­sin kan­san­liik­keek­si, jos­sa ylin val­ta on ken­täl­lä. Kriit­ti­sis­tä ää­nen­pai­nois­ta huo­li­mat­ta kes­kus­tas­sa vai­kut­ta­mi­nen tun­tuu nuo­ril­le rak­kaal­ta asi­al­ta.

Juho Kor­pe­la, 24, Lap­pa­jär­vi, jour­na­lis­tii­kan opis­ke­li­ja Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa

”Olen Tam­pe­reen Opis­ke­le­vien Kes­kus­ta­lais­ten pu­heen­joh­ta­ja, puo­lu­e­val­tuu­tet­tu ja kun­nan­val­tuu­tet­tu. Kai­ken­lais­ta on nä­kö­jään ka­sau­tu­nut.

Olen kiin­nit­ty­nyt puo­lu­ee­seen ni­me­no­maan kes­kus­ta­nuor­ten kaut­ta. Siel­lä on mo­nen­lais­ta in­nos­ta­vaa toi­min­taa, ja sa­mal­la op­pii myös ko­kous­käy­tän­nöt, joi­ta emo­puo­lu­ees­sa tar­vi­taan.

Jos oli­sin liit­ty­nyt ai­no­as­taan puo­lu­ee­seen en­kä nuo­riin, en oli­si nyt täs­sä pis­tees­sä. Kes­kus­ta­pii­ri ei oi­ke­as­taan tar­joa muu­ta kuin by­rok­ra­ti­aa, vuo­si- ja ke­vät­ko­kouk­sia.

Alu­e­po­li­tiik­ka on pää­syy sii­hen, et­tä olen juu­ri kes­kus­tas­sa. Tasa-ar­vo on tär­ke­ää, ja kes­kus­tas­sa se on pait­si ih­mis­ten, myös alu­ei­den vä­lis­tä.

Ilmastonmuutosta pitäisi lähestyä asioiden kautta eikä puhua jostain epämääräisestä tolkun vihreydestä tai realistisesta vihreydestä, Juho Korpela sanoo.

Ilona Suuronen

Ih­met­te­len, mik­si kes­kus­tas­sa ei ole käy­ty läpi nii­tä vir­hei­tä, mitä teh­tiin vii­me kau­del­la. Kan­sa­ne­dus­ta­jil­ta ei ole tul­lut hir­ve­äs­ti ti­lin­pää­tök­siä.

Vii­me kau­del­la mei­dän oli­si pi­tä­nyt pys­tyä koko puo­lu­ee­na kes­kus­te­le­maan hal­li­tus­po­li­tii­kas­ta, et­tä on­ko se sel­lais­ta, mitä kes­kus­ta ha­lu­aa. Heti kau­den alus­sa teh­tiin iso­ja kou­lu­tus­leik­kauk­sia ja kes­kit­tä­mis­pää­tök­siä esi­mer­kik­si sai­raa­loi­den koh­dal­la.

Alu­e­po­li­tii­kas­ta pu­hu­mi­nen jäi so­ten al­le. Jos mi­nis­te­rei­tä kier­si maa­kun­tien ti­lai­suuk­sis­sa, niin pu­hut­tiin vain so­tes­ta. Sit­ten ol­tiin­kin la­maan­tu­nei­ta, kun sote kaa­tui.

Kes­kus­ta­nuo­ret yrit­ti joi­tain asi­oi­ta kri­ti­soi­da. Pi­din puo­lu­e­val­tuus­tos­sa jon­kun kriit­ti­sem­män pu­heen, ja sain kom­ment­tia, et­tä täl­lä ta­val­la hom­ma me­nee pi­lal­le. Mi­nut lei­mat­tiin ve­neen­kei­kut­ta­jak­si. Kes­kus­te­lun tu­kah­dut­ta­mi­nen oli pa­hin­ta.

Kes­kus­ta­joh­ta­ja Juha Si­pi­län kans­sa ei us­kal­let­tu ol­la eri miel­tä, kos­ka hän oli nos­ta­nut kes­kus­tan suos­ta. Toi­von tu­le­van joh­ta­jan ole­van enem­män ken­tän kans­sa kos­ke­tuk­sis­sa, niin kli­seel­tä kuin se kuu­los­taa­kin. Puo­lu­een kär­ki­ni­mien jou­kon pi­täi­si myös laa­jen­tua.

Oli­sin ha­lun­nut, et­tä lin­ja­vaa­lit oli­si käy­ty jo rei­lu vuo­si sit­ten Sot­ka­mon puo­lu­e­ko­kouk­ses­sa. Jon­kun oli­si pi­tä­nyt haas­taa Si­pi­lä ja vaa­tia vi­si­o­ta kes­kus­tan tu­le­vai­suu­des­ta.

Pe­rus­tu­lo­ta­voit­teen oma­val­tai­nen si­vuut­ta­mi­nen oli hyvä esi­merk­ki puo­lu­e­joh­don ja ken­tän vä­li­ses­tä tyh­ji­ös­tä. Nyt kes­kus­tal­la on puo­lus­tus­mi­nis­te­ri, ja suu­rin osa kes­kus­ta­lai­sis­ta on maan­puo­lus­tus­hen­ki­siä. Kan­sa­lais­pal­ve­lus­mal­li pa­ran­tai­si sekä tasa-ar­voa et­tä maan­puo­lus­tus­ta.

Minut leimattiin veneen­kei­kut­ta­jaksi.

Juho Korpela

Il­mas­ton­muu­tos­ta pi­täi­si lä­hes­tyä asi­oi­den kaut­ta ei­kä pu­hua jos­tain epä­mää­räi­ses­tä tol­kun vih­rey­des­tä tai re­a­lis­ti­ses­ta vih­rey­des­tä. En ole kos­kaan syt­ty­nyt sel­lai­sel­le.

Mei­dän ei pi­täi­si pu­hua vih­reis­tä lain­kaan vaan omas­ta lin­jas­tam­me, sii­tä et­tä hoi­de­taan kes­tä­väs­ti met­sää, syö­dään ko­ti­mais­ta li­haa ja riis­taa, kor­va­taan öl­jy bi­o­tuot­teil­la.

Vies­tin­näl­li­nen ko­ko­nais­ku­va puut­tuu, omat lin­jam­me ovat jää­neet vä­hän häh­mäi­sik­si. Esi­mer­kik­si sel­ke­ää maa­han­muut­to­lin­jaa ei tun­nu ole­van, tai sit­ten se on ka­don­nut jo­hon­kin.

Toi­von, et­tä kes­kus­tas­ta tu­lee mo­der­ni, uu­dis­ta­va puo­lue ja jär­jes­tö­ko­neis­tos­ta pal­jon ke­vy­em­pi. Puo­lu­e­ko­kouk­set ovat toi­vot­ta­vas­ti jat­kos­sa­kin iso­ja kan­san­juh­lia. Toi­vot­ta­vas­ti olem­me tu­le­vai­suu­des­sa ket­te­rä di­gi­taa­li­nen puo­lue jä­sen­ky­se­lyi­neen ja ma­te­ri­aa­li­pank­kei­neen.

Kes­kus­ta tar­vit­see sekä kon­ser­va­tii­ve­ja et­tä li­be­raa­le­ja. Kaik­ki mah­tu­vat sa­man ka­ton al­le, jos meil­lä on vah­vat ar­vot ja po­li­tii­kan kär­jet.

Yh­tei­söl­li­syys erot­taa mei­dät muis­ta puo­lu­eis­ta.”

Ari-Veik­ko Pus­ka, 23, töis­sä po­ro­ta­lou­des­sa, Sa­vu­kos­ki

”Moni tuli pyy­tä­mään mi­nua eh­dol­le vii­me kun­ta­vaa­lei­hin, su­ku­taus­ta­ni on kes­kus­ta­lai­nen. Olen nyt kes­kus­tan va­ra­val­tuu­tet­tu Sa­vu­kos­kel­la ja kes­kus­ta­nuo­ris­sa olen ol­lut ak­tii­vi­se­na sen pari vuot­ta.

Kes­kus­tan ny­ky­ti­laan ei kai ku­kaan voi ol­la tyy­ty­väi­nen. Ajat­te­len kes­kus­tan ole­van kan­san­lii­ke, jos­sa pys­tyy vai­kut­ta­maan si­säl­tä­päin. Tämä iso lin­ja on hu­kas­sa.

Mi­nun sil­mis­sä­ni kes­kus­tan ja mui­den puo­lu­ei­den ero on sii­nä, et­tä mui­hin puo­lu­ei­siin lii­ty­tään kan­nat­ta­maan tiet­ty­jä asi­oi­ta ja tie­tyn­lais­ta po­li­tiik­kaa. Kes­kus­tas­sa vies­ti on pe­rin­tei­ses­ti läh­te­nyt al­haal­ta ylös, ken­tän laa­ja tuki on oh­jan­nut puo­lu­e­joh­toa.

Kes­kus­ta on läh­te­nyt lii­kaa et­si­mään me­nes­tyk­sen re­sep­tiä vii­me vuo­sien tren­di­puo­lu­eis­ta ku­ten pe­rus­suo­ma­lai­sis­ta ja vih­reis­tä. Kes­kus­ta yrit­tää uu­dis­tua tiet­tyyn muot­tiin, mikä on toi­mi­nut yk­sit­täis­ten asi­oi­den ym­pä­ril­le ra­ken­tu­vis­sa puo­lu­eis­sa.

Keskustaa syytetään yhtä aikaa leväperäisen maahanmuuton edistämisestä ja perussuomalaisten larppaamisesta, Ari-Veikko Puska harmittelee.

Jari Laukkanen

Vii­mei­set pari vaa­li­kaut­ta il­mas­ton­muu­tos ja maa­han­muut­to ovat do­mi­noi­neet kes­kus­te­lua, ja ne ovat hy­vin pal­jon kes­kus­tan kent­tää ja koko kan­saa ja­ka­via ai­hei­ta.

Kes­kus­tas­sa on nyt kes­ki­tyt­ty sii­hen, kuin­ka va­ka­vas­ti il­mas­ton­muu­tos tu­li­si ot­taa, pi­täi­si­kö sitä pyr­kiä tor­ju­maan vai ei. Puo­lu­een yk­sit­täi­set kan­sa­ne­dus­ta­jat ovat jopa pu­hu­neet pu­na­vih­re­än kup­lan pyr­ki­myk­sis­tä tu­ho­ta Suo­mi ja ta­val­lis­ten kan­sa­lais­ten elä­män edel­ly­tyk­set il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sen vuok­si.

Luo­daan siis vas­tak­kai­na­set­te­lua ih­mis­ten vä­lil­le sen si­jaan, et­tä py­rit­täi­siin miet­ti­mään laa­ja-alai­ses­ti kei­no­ja il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­seen.

Yli­su­ku­pol­vi­suus on ar­vo, joka mi­nua pu­hut­te­lee. Nuo­ria ja elä­kei­käi­siä ei kui­ten­kaan ko­e­ta enää yh­te­nä asi­oi­ta edis­tä­vä­nä jouk­ko­na. Nä­ki­sin mie­lel­lä­ni enem­män su­ku­pol­vi­ra­jat ylit­tä­vää po­li­tiik­kaa.

Yritetään olla ottamatta kantaa, mikä kaatuu nilkkaamme niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Ari-Veikko Puska

Poh­jois­mais­sa kes­kus­ta­puo­lu­eet nos­ta­vat suo­si­o­taan. Kun ää­ri­a­jat­te­lu kär­jis­tää kes­kus­te­lua, ih­mi­set jää­vät kai­paa­maan rat­kai­su­kes­kei­syyt­tä. Kes­kus­ta ei nou­se au­to­maat­ti­ses­ti, mut­ta ky­syn­tää on kyl­lä sil­le, mitä kes­kus­ta poh­jim­mil­taan on.

Kes­kus­ta näyt­täy­tyy sil­ta­rum­pu- ja maa­ta­lous­puo­lu­ee­na. Kes­kus­tan tu­le­vai­suus riip­puu sii­tä, saa­ko se mark­ki­noi­tua it­se­ään kes­kus­ta­na.

Alu­e­po­li­tiik­kaa kes­kus­tan ei pidä unoh­taa. Alu­e­po­li­tiik­ka tar­koit­taa kaik­kien alu­ei­den ke­hit­tä­mis­tä ta­sa­pai­nos­sa, sii­hen si­säl­ty­vät tot­ta kai myös kau­pun­ki­seu­dut.

Sui­vaut­taa, et­tei kes­kus­tal­la ole min­kään­lais­ta lin­jaa maa­han­muut­to­kes­kus­te­lus­sa. Yri­te­tään ol­la ot­ta­mat­ta kan­taa, mikä kaa­tuu nilk­kaam­me niin oi­ke­al­ta kuin va­sem­mal­ta­kin.

Kes­kus­taa syy­te­tään yh­tä ai­kaa le­vä­pe­räi­sen maa­han­muu­ton edis­tä­mi­ses­tä ja per­su­jen larp­paa­mi­ses­ta.

Maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­sa pi­täi­si et­siä rat­kai­su­ja esi­mer­kik­si sii­hen, mik­si ih­mi­set ei­vät ko­tou­du niin hy­vin kuin ole­tet­tai­siin.

Mut­ta täs­sä­kin kul­mi­noi­tuu tä­män päi­vän po­liit­ti­sen kes­kus­te­lun hen­ki. Ol­laan puo­les­ta tai vas­taan sen kum­mem­min ajat­te­le­mat­ta asi­oi­den pe­rim­mäi­siä syi­tä tai seu­rauk­sia. So­mes­sa ää­ri­a­jat­te­lu on eduk­seen, kes­kus­ta­lai­nen mal­til­li­suus jää her­käs­ti jal­koi­hin.

Kes­kus­tan joh­ta­mis­kult­tuu­ri pi­täi­si vie­dä ta­kai­sin sil­le po­lul­le, jol­la ylin val­ta on ken­täl­lä. Pe­rään­kuu­lu­tan myös sitä, et­tä asi­oi­hin suh­tau­du­taan asi­oi­na ei­kä nii­den tun­tei­den kaut­ta, joi­ta asi­at he­rät­tä­vät.”

Eve­lii­na Les­ke­lä, 23, Ou­lu, luo­ka­no­pet­ta­ja-opis­ke­li­ja Ou­lun yli­o­pis­tos­sa

”Mi­nul­la on pe­rin­tei­nen ke­pu­lai­nen ta­ri­na. Isä­ni on kes­kus­ta­lai­nen kun­ta­po­lii­tik­ko, ja po­li­tiik­ka al­koi kiin­nos­taa it­se­ä­ni­kin ylä­as­tei­äs­sä.

Kes­kus­tan ar­vot tun­tui­vat omil­ta ja löy­sin ys­tä­viä kes­kus­ta­nuo­ris­ta, kaik­ki se tun­tui luon­te­val­ta. Nyt olen kes­kus­ta­o­pis­ke­li­joi­den liit­to­hal­li­tuk­ses­sa.

Ih­mi­syys on mi­nul­le tär­kein ar­vo kes­kus­tas­sa. Sil­loin mi­kään po­li­tii­kan osa-alue ei ole toi­sen edel­lä, vaan ai­na läh­de­tään ih­mi­syy­des­tä ja sen tar­peis­ta.

Jos miet­tii vaik­ka alu­e­po­li­tiik­kaa, niin se­kin on vah­vas­ti si­dok­sis­sa sii­hen, et­tä us­ko­taan yk­si­löön. On ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­a­vat ra­ken­taa elä­mää muu­al­le­kin kuin suu­riin kau­pun­kei­hin. Kai­kes­sa po­li­tii­kas­sa pi­täi­si kuun­nel­la ih­mis­tä it­se­ään.

Vii­me ai­koi­na kes­kus­tas­sa on mie­tit­ty lii­kaa esi­mer­kik­si ta­lout­ta, ja sii­nä on unoh­tu­nut ih­mi­syys sekä kou­lu­tus ja si­vis­tys. Ha­lu­ai­sin, et­tä tu­le­vi­na vuo­si­na pai­no­tet­tai­siin enem­män sitä, et­tä kes­kus­ta on oi­ke­as­ti kou­lu­tuk­sen ja si­vis­tyk­sen puo­les­ta­pu­hu­ja.

Tie­de- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­rin salk­ku on hyvä al­ku, mut­ta tu­le­vai­suu­des­sa kes­kus­tan täy­tyy eh­dot­to­mas­ti saa­da ope­tus­mi­nis­te­ri. Mei­dän täy­tyy huo­leh­tia kou­lu­tuk­sen alu­eel­li­ses­ta saa­vu­tet­ta­vuu­des­ta ja huo­mi­oi­da ih­mis­ten eri­lai­set läh­tö­koh­dat.

Viime aikoina keskustassa on mietitty liikaa taloutta, ja siinä on unohtunut ihmisyys sekä koulutus ja sivistys, Eveliina Leskelä näkee.

Maria Seppälä

Edus­kun­ta­vaa­leis­sa tul­lut raju tap­pio oli oi­ke­as­taan yl­lä­tys – eh­kä se joh­tuu sii­tä, et­tä sitä elää it­se niin vah­vas­ti kes­kus­ta­kup­las­sa. Odo­tet­ta­vis­sa tie­tys­ti oli, et­tä ras­kaan vas­tuun jäl­keen tu­lee ala­mä­ki.

Jos mie­tin vii­me hal­li­tus­kaut­ta ja työl­li­syys­lu­ku­ja, niin nos­tan Juha Si­pi­läl­le hat­tua ko­van työn te­ke­mi­ses­tä. Jo­kin sii­nä kes­kus­tal­ta kui­ten­kin unoh­tui, eh­kä juu­ri se ih­mi­syy­den ajat­te­le­mi­nen.

Kes­kus­tan kan­na­tus­lu­ku­jen vuok­si tu­lee poh­dit­tua, mi­hin tämä puo­lue on me­nos­sa. Me täl­lä het­kel­lä puo­lu­ees­sa vai­kut­ta­vat ih­mi­set olem­me nii­tä, jot­ka voi­vat teh­dä puo­lu­ees­ta hou­kut­te­le­van. Meis­tä it­ses­täm­me läh­tee se, mil­lais­ta ku­vaa luom­me kes­kus­tas­ta.

Keskustassa hienoa on yhtei­söl­li­syys.

Eveliina Leskelä

Ai­na pu­hu­taan, et­tä kes­kus­tas­sa on kat­to kor­ke­al­la ja sei­nät le­ve­äl­lä. Se pi­täi­si muis­taa var­sin­kin sil­loin, kun pää­te­tään niis­tä vai­keis­ta, kes­kus­ta­lai­sia ja­ka­vis­ta asi­ois­ta.

Toi­sen ih­mi­sen nä­kö­kul­mat pi­tää huo­mi­oi­da, vaik­ka ne oli­si­vat eri­lai­sia kuin omat. Kan­nat­taa miet­tiä, mit­kä asi­at sii­hen toi­sen ih­mi­sen nä­ke­myk­seen vai­kut­ta­vat.

Po­li­tii­kan kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri ko­ros­taa ää­ri­päi­tä. Ol­laan joko kon­ser­va­tii­ve­ja tai li­be­raa­le­ja, kau­pun­ki­lai­sia tai maa­lai­sia. Mik­si pi­tää luo­da sel­lais­ta vas­tak­kai­na­set­te­lua sen si­jaan, et­tä kuun­te­li­sim­me toi­nen toi­si­am­me?

Kes­kus­tas­sa vai­kut­ta­mi­nen tun­tuu rak­kaal­ta asi­al­ta. Toi­vot­ta­vas­ti olen ak­tii­vi­nen puo­lu­ees­sa vie­lä vuo­si­kym­me­nien pääs­tä.

Kes­kus­tas­sa hie­noa on yh­tei­söl­li­syys ja aja­tus sii­tä, et­tä kai­kis­ta läh­tö­koh­dis­ta voi pon­nis­taa niin kor­ke­al­le kuin ha­lu­aa.

Ha­lu­an oman ko­ti­seu­dun, Suo­men ja mik­sei koko maa­il­man asi­at niin, et­tä kai­kil­la on us­koa tu­le­vai­suu­teen.”

Sen­ja Ke­rä­nen, 26, Hel­sin­ki, res­to­no­mi, vuo­ro­pääl­lik­kö

”Löy­sin tien kes­kus­taan vii­me ke­vää­nä. Se on­kin haus­ka ta­ri­na. Olin tar­joi­li­ja­na ra­vin­to­las­sa, jos­sa Tuo­mo Puu­ma­la, An­ni­ka Saa­rik­ko ja Ant­ti Kaik­ko­nen oli­vat syö­mäs­sä.

Pu­hun Kai­nuun mur­teel­la, ja Tuo­mo ky­syi, mis­tä olen ko­toi­sin. Aloim­me ju­tel­la kai­ken­lais­ta, ja lo­pul­ta he vär­vä­si­vät mi­nut edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si Hel­sin­gin lis­tal­le.

Olin tie­tys­ti otet­tu. Po­li­tiik­ka on ai­na kiin­nos­ta­nut. Mi­nul­la oli jo ko­ke­mus­ta opis­ke­li­ja­po­li­tii­kas­ta, mut­ta ei puo­lu­ees­sa vai­kut­ta­mi­ses­ta. Kes­kus­ta on kui­ten­kin ai­na ol­lut omal­ta tun­tu­va puo­lue juu­rie­ni vuok­si.

Edus­kun­ta­vaa­li­kam­pan­ja oli an­toi­sa ja avar­ta­va ko­ke­mus, tu­tus­tuin mo­niin ih­mi­siin. Mut­ta en­nen kaik­kea huo­ma­sin, mil­lai­nen fii­lis ih­mi­sil­lä on kes­kus­tas­ta tääl­lä pää­kau­pun­ki­seu­dul­la.

Tosi pal­jon tuli sel­lais­ta kom­ment­tia, et­tä oli­sin hyvä tyyp­pi eh­dok­kaa­na, mut­ta kes­kus­ta ei ole se oma jut­tu. Se tuli vä­hän pus­kis­ta, en tien­nyt mis­sä mit­ta­kaa­vas­sa täl­lai­nen asen­ne on.

Kes­kus­ta on tääl­lä vai­ke­as­ti lä­hes­tyt­tä­vä puo­lue.

Keskustan arvot ovat vaikeita hahmottaa ja ymmärtää, Senja Keränen uskoo.

Jari Laukkanen

Mi­nul­la on vä­hän ul­ko­puo­li­sen nä­ke­mys näi­hin asi­oi­hin, kos­ka olen ol­lut mu­ka­na niin vä­hän ai­kaa. Suu­rin on­gel­ma on mie­les­tä­ni kui­ten­kin sii­nä, et­tä kes­kus­ta näh­dään maa­lais­puo­lu­ee­na.

Brän­däyk­seen pi­täi­si si­joit­taa ai­ka pal­jon. Oli­si tär­ke­ää, et­tä tääl­lä vai­kut­ta­vil­la kes­kus­ta­lai­sil­la oli­si yh­te­ne­väi­nen lin­ja, jon­ka ta­ka­na sei­so­taan. Puo­lu­eel­la pi­täi­si ol­la help­po sa­no­ma, jo­hon ih­mi­set voi­si­vat sa­mais­tua.

Kes­kus­tan ar­vot ovat vai­kei­ta hah­mot­taa ja ym­mär­tää, nii­tä on vai­kea se­lit­tää vaa­li­ken­til­lä. Mah­ti­pon­ti­suut­ta saa ol­la, mut­ta ar­vot voi­si­vat ol­la maan­lä­hei­sem­min il­mais­tu­ja.

Eh­dok­kaa­na ar­vot piti en­sin si­säis­tää it­se ja kat­soa, mitä niis­tä saa ir­ti ja mi­ten nii­tä voi hei­jas­taa it­sen­sä kaut­ta.

Keskusta voisi yrittää olla hieman nuorekkaampi ja kaikille avoin puolue.

Senja Keränen

Ko­ti­mai­nen ruo­ka, ruu­an­tuo­tan­to ja ra­vin­to­la-ala ovat lä­hel­lä sy­dän­tä­ni. Suo­ma­lai­nen ruo­ka si­too kes­kus­taa loo­gi­ses­ti koko Suo­mi -tee­maan. Kes­kus­tan pi­täi­si kes­kit­tyä enem­män ko­ti­maan mat­kai­luun ja pai­kal­li­seen ruo­kaan.

Suo­mi on kult­tuu­ril­li­ses­ti laa­ja, tääl­lä on pal­jon näh­tä­vää. Mat­kai­luun kuu­luu tie­tys­ti myös ruo­ka, ja Suo­mes­sa kas­va­te­taan it­se mel­kein mikä vain raa­ka-ai­ne. Mat­kai­lua hyö­dyn­ne­tään vä­hän, mi­kään puo­lue ei ole ot­ta­nut sitä omak­seen.

Ka­ve­ri­po­ru­kas­sa­ni on pal­jon va­sem­mis­to­lii­ton ja vih­rei­den kan­nat­ta­jia. Kes­kus­ta­lai­suu­te­ni on he­rät­tä­nyt ih­me­tys­tä, se on ol­lut myös haus­ka ju­tun ai­he. Olen saa­nut pe­rus­tel­tua puo­lu­e­va­lin­nan hy­vin – se on su­ku­juu­rie­ni vuok­si ihan luon­nol­li­nen.

Kes­kus­tas­sa ve­to­a­via ar­vo­ja ovat myös hei­kom­mis­ta huo­leh­ti­mi­nen ja ih­mis­ten it­se­näi­syy­teen kan­nus­ta­mi­nen.

Sain van­nou­tu­neen Rkp:n kan­nat­ta­jan ää­nes­tä­mään mi­nua, kun kes­kus­te­lim­me pit­kään yh­te­ne­väi­sis­tä aja­tuk­sis­ta. Ih­mis­ten kään­nyt­tä­mi­nen on siis mah­dol­lis­ta, mut­ta se vaa­tii täl­lä het­kel­lä tosi pal­jon.

Kes­kus­ta voi­si yrit­tää ol­la hie­man nuo­rek­kaam­pi ja kai­kil­le avoin puo­lue. Toi­von ja us­kon kyl­lä, et­tä kes­kus­tan kan­na­tuk­sel­le pää­kau­pun­ki­seu­dul­la on jo­tain teh­tä­vis­sä.

Hel­sin­ki­läis­tä yli puo­let on muu­al­la syn­ty­nei­tä. Kyl­lä hei­tä kiin­nos­taa, mitä muil­la paik­ka­kun­nil­la ja hei­dän en­ti­sil­lä ko­ti­paik­ka­kun­nil­laan ta­pah­tuu.”

Jut­tu on jul­kais­tu alun­pe­rin Suo­men­maas­sa 6.9.2019. Suo­men­maan voit ti­la­ta tääl­tä .