Keskusta-arvio Kanavassa: Kokoomuksella eniten valtaa

Valtamittareilla mitattuna kokoomus on ehkä Suomen vaikutusvaltaisin puolue, keskustakolmikko kirjoittaa uudessa Kanava-lehdessä.

Seppo Kääriäinen, Pekka Perttula ja Markus Ylimaa arvioivat poliittisten valtarakenteiden muutoksia 1980-luvulta lähtien erityisesti keskustan näkökulmasta.

Asetelmat muuttuivat, kun SDP menetti hegemonia-asemansa, kokoomus pääsi takaisin hallitukseen 21 vuoden oppositiokauden jälkeen ja auringonlaskun puolueeksi leimattu keskusta palasi maan terävimpään kärkeen.

Kirjoittajien mukaan vaalitulokseen ja poliittiseen tilanteeseen perustuvista syistä kokoomusta on ollut vaikea ohittaa hallituksen muodostamisessa viime vuosikymmeninä.

Kokoomusvallan huipensi Sauli Niinistön nousu presidentiksi 2012. He luettelevat, että kokoomuksella on myös valtiovarainministerin ja EU-komissaarin salkku ja puolue heiluttaa tahtipuikkoa suurimmissa kaupungeissa.

Kirjoittajat lisäävät, että kokoomuslonkerot ovat muutenkin laajat. Ne ulottuvat elinkeinoelämään, työmarkkinaosapuoliin, valtion virkamieskuntaan, sosiaali- ja terveysalan yrityksiin sekä merkittävää roolia näyttelevien viestintätoimistojen johtopaikoille. Lisäksi sillä on mediataidot ja rahaa niiden hyödyntämiseen.

– Kokoomuksen valta on jo rakenteellista. Pari vaalitappiota ei hetkauttaisi sen tosiasiallista asemaa juuri lainkaan, keskustalaiset analysoivat.

Kokoomuksen valta on jo rakenteellista.

Kolmikon mukaan keskustan paluu pääministeripuolueeksi ei perustunut vain omaan etevyyteen. Osansa oli myös kilpailijoiden virheillä.

Suuren merkityksen kolmikko antaa vuodelle 1987. Silloin presidentti Mauno Koivisto (sd.) kaatoi keskustan, kokoomuksen ja RKP:n sopimuksen yhteisestä hallituksesta (kassakaappisopimus) ja runnasi maahan Harri Holkerin (kok.) sinipunahallituksen.

Kirjoittajat väittävät, että ilman Koiviston keskustalle ja sen puheenjohtajalle Paavo Väyryselle järjestämää nöyryytystä keskusta ei olisi saavuttanut vuoden 1991 veret seisauttanutta vaalivoittoa. Voiton myötä uusi keskustajohtaja Esko Aho nousi pääministeriksi.

Sen jälkeen keskusta voitti vaalit Anneli Jäätteenmäen johdolla 2003, Matti Vanhasen vetämänä 2007 ja Juha Sipilän kaudella 2015.

Kirjoittajat muistuttavat toisaalta, että keskustalla ei ole kohta 30 vuoteen ollut kokemusta pienemmän päähallituspuolueen asemasta. Puolue on vuoden 1987 jälkeen noussut hallitukseen vain pääministeripuolueena.

Vuosi 1987 avasi kirjoittajien mukaan hallituspolitiikan vaihtoehdot sepposen selälleen. Kaikilla eduskuntapuolueilla on ollut mahdollisuus hallitusvaltaan.

Kokeilematta on vielä punavihreä vaihtoehto, mitä Erkki Tuomioja (sd.) on väläyttänyt nykyhallituksen vaihtoehdoksi seuraavien vaalien jälkeen.

– Se olisi uusi lisä hallituspohjien värikirjoon, kirjoittajat sanovat

Kolmikko huomauttaa, että keskustan ihme ei jatku itsestään: tarvitaan strategiaa, jonka ydin on kansalaisia ja etenkin maan hiljaisia puhutteleva viesti.

– Tulevaisuudessa keskusta voisi nousta turvallisuuden, eheyden ja vihreyden ympärille koottavan yhteiskunnallisen projektin kärkeen, kirjoittajat neuvovat.

He sanovat, että keskustan – ulkopolitiikan taitajan – on avarrettava turvallisuuspoliittista ajattelua monta piirua: on tartuttava sotien, ilmastonmuutoksen, muuttoliikkeen, köyhyyden ja nälänhädän juurisyihin.

– Rauhan rakentaminen on paljon muuta kuin sinänsä tärkeää välittäjätoimintaa. Jos puolue tahtoo puhutella nousevia polvia, sen on oltava aktiivinen ja uskottava ihmiskunnan kohtalonkysymyksissä, kolmikko kirjoittaa.

Kirjoittajista Kääriäinen ja Perttula ovat tohtoreita ja entisiä puoluesihteereitä, Kääriäinen on myös kansanedustaja. Markus Ylimaa on keskustan eduskuntaryhmän sivistyspoliittinen sihteeri.