Kauko Juhantalo aavisti jo varhain, että Paavo Väyrysen touhuista ei hyvä seuraa – "Hän ei halunnut keskustella vaan sanella"
Kokoomuksen ja keskustan eduskuntaryhmissä on iso joukko kokeneita konkareita, jotka katselevat hallituksen menoa sen ulkopuolelta.
Keskustassa kaartiin kuuluvat maan kolmanneksi pitkäaikaisin pääministeri Matti Vanhanen, viidenneksi pitkäaikaisin ministeri Mauri Pekkarinen, ministerinä ja puoluesihteerinä istunut Seppo Kääriäinen, pitkäaikaisin naiskansanedustaja, ex-ministeri Sirkka-Liisa Anttila, eduskuntaryhmää kaksi vaalikautta johtanut Timo Kalli sekä ryhmänjohtajana kaksi vaalikautta toiminut ja ministerintuoliakin kokeillut Kauko Juhantalo.
On jäänyt mielikuva, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei halunnut keskustan ministeriryhmään itseään vanhempia edustajia. Ainakin hän pystyi ikäverukkeella pudottamaan Paavo Väyrysen ja ehkä jonkun muunkin hallituksen ulkopuolelle, jos epäili yhteispelivalmiuksia.
Nyt ministeriryhmässä maatalousministeri Jari Leppä, 58, on pari vuotta vanhempi kuin Sipilä. Hän nousi hallitukseen toukokuussa.
Juhantalo on tänä päivänä eduskunnan toiseksi iäkkäin edustaja, 75-vuotias. Vanhempi on vain kokoomuksen Pertti Salolainen, 77, eduskunnan ikäpuhemies.
Juhantalon ura alkoi 1960-luvun lopulla Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) johdossa ja Turun yliopiston ylioppilaskunnassa (TYY). 1970-luvulla hän nousi Johannes Virolaisen johtamaan keskustan puoluehallitukseen. Seuraavalla vuosikymmenellä Juhantalo pääsi vertaamaan, miten Väyrynen vetää puoluehallitusta.
Tyyleissä oli eroa.
– Se liittyi puheenjohtajan olemukseen. Jussin aikana puoluehallitus oli enemmän keskusteleva. Paavon aikana puoluehallitus kuunteli puheenjohtajan puheenvuoron ja teki sitten niin kuin puheenjohtaja sanoi, Juhantalo kuvaa.
Väyrysen selkeyttä ja asiaosaamista oli Juhantalon mielestä mukava kuunnella.
– Mutta silloin jo orastavasti ajattelin, että ei tämä hyvään johda. Paavolla meni aina napit vastakkain sellaistenkin edustajien kanssa, joita itse pidin rakentavina. Hänellä oli kova tahto taistella myös demarien kanssa. Se oli sinänsä ihan oikein, mutta menettelytapa oli kovin karkea.
– Ihmettelin Paavon persoonaa. Hän ei halunnut keskustella vaan sanella. Asiat menivät hakaukseen, kun aina piti kukkula vallata.
Eduskuntaan Juhantalo nousi vuoden 1979 vaaleissa. Noina vuosina keskustan ryhmä oli vahvasti jakautunut k-linjaan ja v-linjaan. Juhantalo kuului edelliseen.
Häntä naurattavat vieläkin varjokokoukset, joita kumpikin osapuoli piti ennen eduskuntaryhmän varsinaista kokousta.
– Niistä sitten tultiin puhtain käsin ryhmäkokoukseen.
Linjojen taistelu huipentui Kuopion puoluekoukseen 1981. Virolainen löi presidenttiehdokaskilvassa Ahti Karjalaisen selvin numeroin. Juhantalon mukaan linjoista syntyneet jännitteet näkyivät vielä vuosia eduskuntaryhmän sisäisessä työskentelyssä.
Juhantalo johti keskustan ryhmää 1983–91. Ensimmäisen kauden keskusta oli hallituspuolue, toisen oppositiossa. Hän myöntää, että hänen poliittinen valtansa oli suurimmillaan hallituspuolueen ryhmänjohtajana.
– Ryhmän sisällä oli aika paljon jännitteitä. Oli pystyttävä toimimaan siinä välissä.
– Vallankäyttöä oli yhteistyö hallituspuolueiden, erityisesti sosialidemokraattien kanssa. Se oli hedelmällistä aikaa.
Hallitusta veti tuolloin SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa. Juhantalo pelasi demariryhmän kanssa, jossa vahva yhteistyömies oli vanha tuttu Pertti Paasio.
Mammuttimaisen kolauksen Juhantalo kohtasi istuessaan Esko Ahon hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä 1991–92.
Vuonna 1993 valtakunnanoikeus tuomitsi hänet äänestyspäätöksellä vuoden ehdolliseen vankeuteen kolmen vuoden koeajalla. Oikeus katsoi, että hän oli ministerinä kytkenyt omat laina-asiansa Tampellan rahoitusasioiden ratkaisuun.
Tuomion jälkeen eduskunta erotti hänet eduskunnan jäsenyydestä.
Koko prosessi yllätti Juhantalon. Hän pitää itseään syyttömänä ja tulkitsee tuomion lama-ajan humpuukipäätökseksi, joka nojasi hänen leukailuunsa rahoituskeskusteluissa.
Juhantalolle sateli tuolloin myös ”hemmetin paljon myötätuntoa”. Kaksi vuotta myöhemmin 1995 satakuntalaisten kansantuomioistuin (eduskuntavaalit) palautti hänet eduskuntaan.
Media voittaa aina.
Jupakan yhteydessä Juhantalo sai opetusta mediasuhteista. Kun hän tuskaili, että lehdistö kirjoittaa aivan roskaa ja hän kyllä tekee vastineen, tuttava antoi ytimekkään neuvon.
– Muista Kake, että kosmoskynällä ei pärjää, jos vastassa on kaksi tonnia painomustetta.
Vastine jäi tekemättä: – Media voittaa aina, hän puhisee.
Juhantalo palasi eduskuntaan myös 2003 ja viimeksi vuoden 2015 vaaleissa. Hän johtaa valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaostoa.
– Täältä katsoen Suomen talouskehitys näyttää hyvin myönteiseltä, hän toteaa jaoston työstä.
– Mutta minua harmittaa puolueen kannatuksen lasku gallupeissa. Minun mielestäni ei voi vain sanoa, että hallitusvastuu kuluttaa. Pitää avoimemmin katsoa, mitä olemme tehneet väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Juhantalon mielestä on puntaroitava, miten keskusta on käyttänyt hallitusvastuuta, millä tavalla on johdettu puoluetta ja millainen into on eduskuntaryhmässä. Hän vertaa aikaisempiin kokemuksiinsa.
– Henki on jotenkin muuttunut. On harmillista, että meillä hallitsee nyt pääministerin takana nuorempi klikkiytynyt porukka. Ryhmässä ei ole syntynyt hyvää me-henkeä.
Juhantalo sanoo ihmetelleensä vaaleista asti, että sitä joukkoa, jolla on aikamoinen kokemus eduskunnan yhteistyösysteemeistä, ei tarvittukaan vaalien jälkeen.
– Tapahtui jako nuoriin ja vanhoihin. Tuntuu, että vanhempaa kaartia tarvittiin vain vaalimenestyksen keräämiseen maaseudulta ja nyt se on tehtävänsä tehnyt, hän analysoi.
Juhantalo ei halua sanoa, että jako oli virhe.
– Mutta en pitänyt sitä oikeana. Tarvitsemme monipuolista porukkaa, jonkinlaista sekoitusta myös hallitusryhmässä, koska sellainen meillä on kannattajakunnassakin. Ja hallitusryhmän on pystyttävä viestimään hyvin kansantajuisesti.
Kun on luvattu pistää Suomi kuntoon, ihmiset kuvittelevat, että heti tulee fyrkkaa.
Hän ällistelee, eikö keskusta osaa todellakaan selittää sote-uudistusta yksinkertaisesti. Juhantalo painottaa, että perusterveydenhoidon toimivuus on uudistuksen perusasia. Sen selkäranka on julkisen sektorin tarjoama hoito, jota markkinat voivat täydentää.
– Nyt julkisessa keskustelussa meidän käsiimme on jäänyt yksinomaan maakuntahallinto, jonka ideaa hämärtävät Helsingin johtamat kaupungit. Kokoomus kertoo samaan aikaan kiehtovasti, kuinka sote-uudistuksessa ihmisiä autetaan entistä nopeammin ja he pääsevät samalla hinnalla minne vain. Meidän tiedottamisemme ei kerta kaikkiaan pärjää, Juhantalo tuskailee.
– Olen yrittänyt esittää, että tarvitsemme ulkopuolisen asiantuntijan valmistelemaa ideamarkkinointia. Sitähän muutkin käyttävät.
Miksi talouden kääntyminen hyvään kasvuun ei jo näy keskustan kannatuksessa?
– Ihmiset ovat kärsimättömiä. Kun on luvattu pistää Suomi kuntoon, ihmiset kuvittelevat, että heti tulee fyrkkaa.
– Kuntoon laittaminen tarkoittaa ensin paljon siivoamista ja tulee rumaakin jälkeä. Talous vahvistuu vain viiveellä. Kuluu vuosi tai kaksi ennen kuin veromarkat kiitävät valtion budjettiin ja sieltä kuntiin. Hedelmiä jaetaan vasta myöhemmin, konkari selostaa.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 5.1. Lehden voi tilata täältä.