Katri Kulmuni myöntää, että alku puoluejohtajana ei ole ollut helppo – tukena ovat olleet "keskustalaisuuden syvävirrat"
Tammikuisena lauantaiaamuna Ranuan Teboililla on täyttä jo ennen yhdeksää. Istumapaikat loppuvat, mutta kahvia riittää.
Pakkanen paukuttaa lumista tienoota, vaikka suurin osa Suomesta kärsii lämpimän mustasta alkutalvesta.
Puheensorina hiljenee, kun keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni kävelee ihmisten eteen farkuissa ja keltaisessa Jokapoika-paidassa.
– Mukava, että olette lähteneet aamukahville pakkasessa. Vähän epäilytti, onko täällä ketään näin aikaisin, hän hymyilee.
Kulmuni puhuu työllisyydestä. Siitä, miten monilla entisillä työttömyysalueilla kuten Itä-Lapissa on vaihteeksi työvoimapula.
Siitäkin uudesta ilmiöstä, että nuoria eivät kiinnosta tavalliset työpaikat. Se on huolestuttavaa, sillä vain työtä tekemällä Suomi pääsee eteenpäin, ministeri muistuttaa.
Hän listaa hallituksen hyviä tekoja: takuueläkkeen lähes 120 euron korotusta keskustan hallitusvastuun aikana, lapsilisien parannuksia ja tierahoja.
Polttoaineverosta on luontevaa puhua bensatankkien juurelta.
Tulevaisuudessa pitää Kulmunin mukaan voida tankata entistä enemmän kotimaisia uusiutuvia.
Kulmunin ensimmäiset kuukaudet keskustan puheenjohtajana ovat olleet tapahtumarikkaita, rankkojakin.
Ensin piti ottaa välitilassa seilannut puolue haltuun, sitten tuli hallituskriisi ja pääministerivaihdos.
Kakkoshallituspuolueen keulakuva joutui tilanteisiin, joita kukaan tuskin osasi etukäteen kuvitella saati niihin valmistautua.
Lunta tuli tupaan monesta suunnasta.
Välillä tulee ilkeää palautetta, mutta yritän aina vastata ystävällisesti.
Keskustan puoluehallitukselle pitämässään puheessa Kulmuni myönsi, ettei ole ollut helppoa. Toisaalta hän kokee saaneensa paljon myös tukea.
– Välillä tulee ilkeää palautetta, mutta yritän aina vastata ystävällisesti. Joskus ihmiset antautuvat keskustelulle ja saattavat jopa muuttaa näkökantojaan.
Muun kohinan ohella Kulmunia kohti ovat vyöryneet kannustavina ”keskustalaisuuden syvävirrat”.
– Niissä yhteydenotoissa kuulen sisuuntumista gallupeihin, halun toimia yhdessä tilanteen korjaamiseksi.
Teboililla Kulmuni kehottaa kuulijoita miettimään, olisivatko asiat paremmin, jos keskusta ei olisi hallituksessa.
– Eivät varmasti, jos kokoomus olisi siellä meidän sijastamme. Tuskin olisi kirjattu mitään esimerkiksi aluepolitiikasta.
Keskusta on puheenjohtajansa mukaan luomassa hallituksessa toivoa, vastakohtana oikeisto-opposition pelottelulle.
– On tärkeää, että me olemme hoitamassa tavallisten ihmisten asioita.
Puhutaan sotesta ja kuntatalouden heikosta tilanteesta. Ja kotihoidontuesta.
– Mikä olisi tärkeämpää kuin kasvattaa seuraavaa sukupolvea tähän maahan? Kulmuni kysyy.
Sitten ruoditaan hiiltä ja turvetta, kaivosverotusta. Ja taas sotea.
Tunti kuluu pian. Ministerin seurueen on aika jatkaa matkaa.
Mikä olisi tärkeämpää kuin kasvattaa seuraavaa sukupolvea tähän maahan?
Kulmuni istuu turvamiehen auton takapenkille. Seuraava etappi on Posio. Viikonlopun aikana puheenjohtaja ehtii tavata satoja kansalaisia.
Posion jälkeen hän jakaa Suomutunturin kisoissa palkintoja. Sieltä ajetaan Sallaan ja Kemijärvelle. Päivästä tulee pitkä. Ja kierros jatkuu vielä sunnuntainakin.
Puheenjohtajaksi pyrkiessään Kulmuni lupasi pyhittää jokaisesta viikosta päivän puolue-elimille ja toisen kenttäväelle. Tähän mennessä se on onnistunut.
– Miten voisimme tehdä töitä luottamushenkilöinä, ellemme jatkuvasti olisi kärryillä siitä, mitä Ranuan Teboililla puhutaan? hän kysyy.
Kulmunin poliittista uraa voi pitää ilmiömäisenä, vaikkei se olekaan ollut silkkaa voittokulkua.
Ensimmäisissä kuntavaaleissa ääniä ei vielä tullut vyörymällä, eikä paikka eduskunnastakaan auennut ensi yrittämällä.
Siitä eteenpäin nuoren naisen matka on kuitenkin kulkenut voitosta voittoon; kansanedustajuus, keskustan varapuheenjohtajuus, elinkeinoministerin salkku, keskustan puheenjohtajuus ja valtiovarainministerin pesti vain 32-vuotiaana.
Miten temppu tehdään?
– Se on mysteeri. Kun tietäisikin, miten ääniä kerätään, Kulmuni hymyilee.
– Luulen, että innostus ja vilpittömyys näkyvät. Se, että uskoo asiaansa ja on valmis tekemään työtä. Politiikka vaatii jatkuvaa treenaamista.
Kulmuni korostaa, että kaikki perustuu kansan luottamukseen. Kukaan ei voi itse valita alkavansa päättäjäksi.
– Olen joka aamu kiitollinen siitä, että saan tehdä tällaista työtä. Kiitollinen ja ihmeissäni.
Onnistumisen hetket ovat hienoja. Vaikka se, kun eduskunta nuiji pöytään kivihiilenkieltolain. Yhtä onnistumista kohden on kuitenkin kymmenen epäonnistunutta yritystä.
Toisaalta poliitikon jokaista sanaa ja elettä tutkitaan suurennuslasilla. Niistä tehdään tulkintoja, jotka ovat kaukana totuudesta ja pienetkin virheet revitään suuriksi.
– Kun hakkaa päätään seinään, oppii, Kulmuni sanoo ja jatkaa hetken hiljaisuuden jälkeen:
– Kyllähän sitä haluaisi pyyhkiä kömmähdykset tekemättömiin, mutta kukaan ei ole täydellinen. Julkisen tehtävän kääntöpuoli on se, että joutuu kestämään kritiikkiä.
Miten sitä jaksaa?
– Täytyy syödä, nukkua ja liikkua. Kahta viimeksi mainittua en ole kyllä ehtinyt kunnolla tekemään.
Julkisen tehtävän kääntöpuoli on se, että joutuu kestämään kritiikkiä.
Jos on ollut ryöpytystä, on Kulmuni saanut suitsutustakin. Esimerkiksi hänen englannin kielen taitoaan on hehkutettu useaan otteeseen.
Ympäri maailman huomiota on haalinut Suomen nuori ja naisvaltainen ykkösministerikaarti.
Ulkopuolelta katsottuna viisikko näyttää pelaavan hyvin yhteen. Kulmuni ei suostu vertaamaan nykyistä yhteistyötä aiempaan.
– Työtä täytyy pystyä tekemään kulloistenkin työkavereiden kanssa. Syksy oli niin dramaattinen, että kaikki haluavat onnistua. Hallituksella on kova tahto hoitaa suomalaisten asioita hyvin.
Hallituskriisin rytäkässä Kulmuni otti hyppysiinsä raskaan valtiovarainministerin salkun. Kirstunvartijan rooli on usein epäkiitollinen.
– Se on vaativa ja vastuullinen tehtävä. Tavoitteeni on päästä hallitusohjelman kirjauksissa eteenpäin ja vahvistaa työllisyyttä ja julkista taloutta, hän linjaa.
Kulmunin poliittinen aktiivisuus heräsi jo yläasteella. Elämä ei kuitenkaan ollut pelkkää nuorisopolitiikkaa. Hän harrasti teatteria, soitti klarinettia orkesterissa, yleisurheili ja teki töitä.
– Edelleen on tärkeää olla erilaisia kiinnostuksen kohteita. Ajattelu alkaa tylsistyä, jos lukee pelkkiä lakitekstejä.
Kulmuni nauttii kulttuurista monipuolisesti. Viimeksi hän tutustui Helen Schjerfbeckin näyttelyyn. Kirjoista käsissä kului Pajtim Statovcin Bolla, sitä ennen Sofi Oksasen Koirapuisto.
Kummilastensa kanssa hän menee pian Kansallisteatteriin katsomaan Koiramäen Suomen historia -näytelmää. Joululahja tulee lunastetuksi.
Loppusyksy oli niin dramaattinen, että kaikki haluavat onnistua.
Kuurainen maisema auton ikkunan takana on pökerryttävän kaunis. Tammikuinen aurinko värjää taivaanrantaa persikan sävyillä. Kulmuni katsoo ulos.
– Haaveilen siitä, että voisin tehdä työni hyvin ja jättää keskustan paremmassa kunnossa seuraajalle, hän sanoo.
Viimeksi mainitussa on urakkaa.
– Keskusta ei voi olla vain hallituspuolue, vaan myös tulevaisuuspuolue. Ihmiset pitäisi saada miettimään asioita, joiden puolesta haluavat olla mukana, paikallistasolta maailman tasolle.
Tarvitaan koulutusta ja uudenlaisia toimintamuotoja. Porissa kokeiltu perhekahvila on puheenjohtajan mielestä tästä loistava esimerkki.
Kulmuni myöntää, ettei keskusta ole onnistunut 2010-luvulla. On ollut liikaa hallinnointia, liian vähän uuden luomista ja tulevaisuususkoa.
– Nämä viestit pitää ottaa vakavasti.
Hän ottaa esimerkiksi polttoaineen, johon maalla asuvien kukkarosta lohkeaa iso osa.
– Ratkaisu siihen ovat esimerkiksi biokaasulaitokset. Niiden kautta saadaan raha kiertämään alueilla ja halvempaa ainetta tankkiin.
Keskusta haluaa tehdä asioita paikallisen yhteisön hyväksi ja samalla muuttaa maailmaa, Kulmuni korostaa.
– Se paikka voi olla missä tahansa, lähiö tai maaseutu. Huolestuttavaa on, jos ne eriytyvät.
Haaveilen siitä, että voisin tehdä työni hyvin ja jättää keskustan paremmassa kunnossa seuraajalle.
Aletaan olla perillä Posiolla. Jännittääkö ministeriä astua yleisön eteen?
– Ei minua Lapissa jännitä. On tullut niin paljon hinkattua täällä. Tuntuu hyvältä, kun näkee tuttuja kasvoja ja kokee tsemppaushenkeä keskustalaisten keskellä.
Kunnantalolla Kulmunia odotetaan jo.
Tottuneesti hän kättelee ihmiset, marssii auditorion eteen. Hän on vetänyt maripaidan päälle valkoisen neuleen.
Me Naiset -lehti rankkasi Kulmunin trendikkäimmäksi ministeriksi. Totesi hänen viestivän vaatetuksellaan, että voi olla kolmikymppinen valtiovarainministeri ja pukeutua kuten haluaa.
Samaa Kulmuni korosti autossa moneen otteeseen. Hän haluaa olla tavallinen Katri, ministerinä sama ihminen, joka paistaa kotona pitsaa ja istahtaa vapaailtana television eteen.
Puhe kulkee tuttuja latuja; sote, polttoainevero, työllisyys. Ja sitten se hallitusvastuu.
– Keskusta on pulttautunut keskelle. Muut pyörivät meidän ympärillämme, oikeistolaiset ja vasemmistolaiset. Me pysymme paikoillamme ja teemme omien arvojemme mukaista politiikkaa. Hoidamme tavallisten ihmisten asioita.
Haastattelu on ilmestynyt alun perin Suomenmaan kuukausilehdessä. Voit tilata lehden täältä .