Kallion kirkkoherra Riikka Reina uskoo enkelihoitojen suosion kertovan Jumalan kaipuusta – "Toivon, että kalliin palvelunumeron sijaan ihmisille tulisi mieleen kääntyä kirkon puoleen"
Keskustataustainen Riikka Reina, 42, rikkoi yhden lasikaton tultuaan valituksi Kallion kirkkoherraksi.
Hän astui elokuussa virkaan ensimmäisenä naisena. Valinnassa painotettiin monipuolista johtamiskokemusta, ja sitä ammatillisen koulutuksen järjestäjien edunvalvontayhdistyksen AMKE:n vt. toimitusjohtajalta löytyy.
Aiemmin Reina on työskennellyt Helsingin Paavalin seurakunnan pappina ja kehittämispäällikkönä Seurakuntaopiston työelämäpalveluissa.
Sukupuolittuneet käsitteet kuten kirkkoherra-nimike haittaavat Reinaa.
– Ne luovat vääristyneitä mielikuvia ja korostavat epätasa-arvoista historiaa.
Reina kuitenkin sanoo, että häntä tulee kutsua kirkkoherraksi niin kauan kuin nimike pysyy sellaisena. Kielen uudistamiseksi pitää tehdä työtä, hän näkee.
– Kirkossa on muitakin huonoja termejä, kuten tuomio-alkuiset sanat, Reina toteaa.
Reinalla ei ole edessään ihan helppo tehtävä.
Kirkon tavoitteena on kohdata kaikki Kallion alueen asukkaat, mutta nyt vain alle puolet – noin 47 prosenttia – heistä kuuluu kirkkoon.
– Miten pysyä juurilleen uskollisena, mutta elää samalla tässä päivässä ja katsoa tulevaan, Reina kysyy ja vastaa itse.
Hänen mielestään on tärkeää, että kirkko puhuu suomea eikä kirkkoa. Tänä päivänä se tarkoittaa esimerkiksi läsnäoloa sosiaalisessa mediassa, mutta kaikkea muutakin vuorovaikutusta.
– Olennaista on, miten asettaudutaan ihmisten kanssa. Kirkolla on joskus tapana tulla esiin oma sanoma edellä. Kaikissa ihmissuhteissa hyvä tapa aloittaa on kysyä, mitä kuuluu, ja sitten vasta kertoa, mitä mieltä itse on.
Kirkon pitäisi enemminkin rohkaista ihmisiä kuin puhua rangaistuksista, Reina sanoo.
Jo rekrytointiprosessin aikana hän huomasi, että homoliitoista puhuminen kilpistyi siihen, miten ja ketä pitäisi rangaista.
– Se on kirkon julkikuvaa. Jos se jää painamaan minua, niin miten seurakuntalaisia?
Kirkko on edelleen erikoisessa välitilassa samaa sukupuolta olevien avioliittojen kanssa. Kirkolliskokous ei ole pystynyt ratkaisemaan, pitäisikö papeille antaa oikeus vihkiä heitä.
Reinan kanta on selvä.
– Minä toivon, että kirkko tulee vihkimään kaikki rakastavat ihmiset. Kallion seurakunnassa tehtäväni on pitää huolta siitä, ettei yksikään ihminen tule seksuaalisen suuntautumisen vuoksi syrjityksi.
Toivon, että kirkko tulee vihkimään kaikki rakastavat ihmiset.
Riikka Reina
Tuleva kirkkoherra ei halua puhua niinkään siitä, miten kirkko voisi houkutella ihmisiä. Mieluummin hän pohtii, miten usko voisi olla heille merkityksellinen.
Toki hän on huolissaan myös kirkosta eroamisista.
– Kyse voi olla siitä, voidaanko jollekin lapselle järjestää paikka seurakunnan kerhossa vai ei.
Reinaa harmittaa kuulla ihmisten sanovan, että ”kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en ole semmoinen uskovainen”.
– Emme siis ole osanneet viestiä, että kirkkoon sinä riität sinun uskosi kanssa.
Reinaa ihmetyttää sekin, kun ihmiset sanovat mukavia ja rentoja pappeja erilaisiksi, ei-niin-perinteisiksi papeiksi.
– En tiedä onko niitä ”perinteisiä pappeja” enää edes olemassa muualla kuin Kari Suomalaisen pilapiirroksissa. Ihmisten mielikuvat elävät osittain 1970-luvulla, Reina naurahtaa.
Hänen mielestään Kallion kirkossa on eläväiset, rennot ja kaupunkilaisten näköiset jumalanpalvelukset.
– Kerrankin pappi istahti kirkon penkin selkänojalle ja lauloi Pave Maijasta osana saarnaansa. On rikkaus, että Jumalasta puhutaan eri tavoin.
On rikkaus, että Jumalasta puhutaan eri tavoin.
Riikka Reina
Kallion seurakunnasta löytyy jokaiselle jotain, Reina kehuu. On hiljaista rukouslaulua ja teknomessuja, kokeilevaa teatteria ja perinteistä pyhäkoulua. Tästä Reina haluaa pitää kiinni.
– Usko saa näkyä monella tavalla.
Kirkkokin saattaa tosin kompastella nykyajan some-maailmassa. Kallion seurakunta julkaisi presidentti Sauli Niinistön pojan syntymäpäivänä Facebookissa meemin, jossa luki: ”Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan”.
Osa paheksui ja kysyi, pitääkö Kallion seurakunta Niinistön poikaa Messiaana.
– Se oli malliesimerkki siitä, että asioita voidaan toki tulkita negatiivisen kautta, Reina toteaa.
Reina on aina osannut kyseenalaistaa asioita.
Vuoden 1992 puoluekokouksessa kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa toivoi keskustan ottavan myönteisen kannan sille, että lapsi voisi mennä vapaaehtoisesti kouluun jo 6-vuotiaana.
Juuri 17 vuotta täyttänyt Riikka Reina – tuolloin Nisula – ilmoitti olevansa päinvastaista mieltä. Hän sanoi puhujanpöntöstä, että lapsella pitää olla mahdollisuus lapsuuteen, koska ”kyllä sitä koulua kerkeää käydä myöhemminkin”.
Vuoden 1994 puoluekokouksessa hän puhui ydinvoimaa vastaan.
– Puheeni jälkeen pääministeri Esko Aho käveli perässäni ja sanoi, että hän haluaisi keskustella asiasta vielä.
Paavo Väyrysen toimien julkinen kyseenalaistaminen puolestaan johti siihen, että Väyrynen kutsui 19-vuotiaan Reinan presidentinvaalikampanjansa johtoryhmänä toimineeseen solistiseitsikkoon.
Reinan mukaan nuoret otettiin ennen täysivaltaisina politiikan toimijoina.
– Minusta on kasvanut vastuullinen, koska minulle on annettu vastuuta. Nykyään puhutaan enemmän niin, että nuoret ovat joskus tulevaisuudessa jotain.
Hämeenkoskella kasvanut tyttö lähti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, koska ihmisen eettinen pohdinta kiinnosti. Myöhemmin hän opiskeli myös ammatilliseksi opettajaksi.
– Olen joskus sanonut, että minusta ei tule pappia eikä opettajaa. Herrallamme on niin hyvä huumorintaju, että olen sekä pappi että opettaja.
Reina on naimisissa monen keskustaministerin taustajoukoissa toimineen Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Reinan kanssa. Esko Aho piti puheen pariskunnan häissä.
Riikka Reina sanoo oppineensa keskustanuorissa, että asioista voidaan olla eri mieltä, mutta samalla toisia arvostetaan ja kunnioitetaan.
– Kuvia ei tarvitse kumarrella. Osallisuus on osattu synnyttää minussa keskustaliikkeessä.
Riikka Reina vaikuttaa edelleen politiikassa. Hän on varavaltuutettu kotipaikkakunnallaan Järvenpäässä, mutta Reinan perhe edustaa keskustassa kalliolaista siipeä.
Helsingin Kalliossa nimittäin sijaitsevat Riikka Reinan seurakunta ja Timo Reinan Kuntaliitto. Esikoislapsi käy Kalliossa ilmaisutaidon lukiota ja harrastaa tanssia.
Taitoluistelevalla keskimmäisellä on harjoitukset Helsingin puolella viisi kertaa viikossa. Kuopus harrastaa jääkiekkoa ja salibandya.
– Arki kuluu autossa ja jäähalleissa, mutta olen tosi onnellinen, että meidän lapsemme harrastavat.
Keskustanuoriin liittyminen oli itsenäinen päätös 15-vuotiaalta Riikalta.
Esko Aho ja Eeva Kuuskoski kävivät ison väännön puolueen puheenjohtajuudesta Porin puoluekokouksessa vuonna 1990, ja Riikka liittyi keskustanuoriin syksyllä.
– Lähdin mukaan hyvän puheenjohtajataiston innoittamana. En tuntenut sieltä ketään.
Samana kesänä Riikka kiinnostui tosissaan uskonasioista. Hänen perheensä ei kuulunut kirkkoon eikä häntä oltu kastettu.
– 1970-luvun radikalismin aikaan vanhempani näkivät, että kirkko ei puolusta riittävästi vähäosaisempia. He erosivat silloin kirkosta.
Riikka alkoi pohtia suhdettaan uskontoon partioharrastuksensa myötä. Hän meni rippikouluun selvittämään, haluaisiko hän liittyä kirkkoon sen päätteeksi.
Rippikoulun jälkeen hänet kastettiin ja konfirmoitiin.
– Silloin se oli hyvin poikkeuksellista, mutta siitä on tullut uusi normaali. Kaikki seurakunnat varaavat rippikouluun osallistuville nuorille kasteaikoja ennen konfirmaatiota.
Riikka Reina haluaakin selvittää, mitä rippikoulussa tehdään oikein, kun osallistumisprosentit ovat edelleen korkeat. Kirkosta kuitenkin erotaan eniten 20–30-vuotiaana.
– Miten voisimme säilyttää sen yhteisön myös uusissa elämänvaiheissa kuten opiskeluaikana, hän kysyy.
Reina sanoo, että hänelle uskonto ei ole erillinen saareke, jota hän lähtee suorittamaan, vaan se näkyy arjessa monenlaisina valintoina.
– Yhteinen ruokailu on minulle hyvin merkityksellistä, se oli sitä myös Jeesukselle. Se ei toteudu joka päivä, koska lapset harrastavat niin paljon, mutta silloin voi puhua siitä armollisuudesta, hän nauraa.
Reina ei ole ollut muutamaan vuoteen kirkon työssä ja hän huomaa, että joskus tulee uskonnollinen vaje.
– Silloin hakeudun johonkin kirkon tilaisuuteen. Kutsun myös kotiini ystäviä vapaamuotoiseen viini ja virsi -iltaan, jossa lauletaan suosikkivirsiä ja tarjotaan viiniä.
Reina uskoo, että monilla suomalaisilla on Jumalan kaipuu, mikä näkyy esimerkiksi enkelihoitojen suosiona.
– Toivon, että kalliin palvelunumeron sijaan ihmisille tulisi mieleen kääntyä kirkon puoleen. Nyt tarvitaan enemmän dialogia kuin dogmatiikkaa.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 18.5. Lehden voi tilata täältä .