Jokaisella vainajien tutkijalla on oma "eloonjäämisstrategiansa", sanoo Helena Ranta, jonka pisteliäisyys sai hirmuhallitsija Slobodan Milosevicin suunniltaan
Kulttikahvilan terassilla hörppii lattea herttainen mutta piinkova rouvashenkilö, joka on saanut monen diktaattorin kiristelemään hampaitaan.
Helena Ranta on tutkinut tuhansia rikosten, sotien ja onnettomuuksien uhreja maailman eri kolkissa – ja pukenut sanoiksi sen, mitä vainajat eivät itse voi kertoa.
Kirkkaassa kevätauringossa kylpevä Kaivopuistonranta on kaukana niiltä taistelutantereilta, joilla Ranta on todistanut ihmiskunnan synkintä puolta.
Maailmankuulun oikeushammaslääkärin tie on vienyt joukkohaudoille aina Srebrenicasta Andien rinteille Peruun.
Kerta toisensa jälkeen Ranta on ollut kollegoineen piikki julmuuksiin syyllistyneiden lihassa.
Jo vuonna 1994 Ranta tunnisti matkustajalautta Estonian uppoamisen uhreja Helsingissä ja Tukholmassa.
Työskentelystä suuronnettomuuden kaoottisissa jälkimainingeissa kertyi tärkeää oppia myöhempiä koettelemuksia varten.
Sittemmin Ranta nousi otsikoihin ympäri maailmaa johtaessaan tutkijaryhmiä Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa, Kamerunissa, Libyassa, Tšetšeniassa ja Irakissa.
Vaikka oikeushammaslääkäri jäi virallisesti eläkkeelle jo kahdeksan vuotta sitten, hänen erityisosaamiselleen on edelleen kysyntää.
Esimerkiksi sauditoimittaja Jamal Khashoggin paloittelusurman selvittelyn yhteydessä toimittajat kyselivät Rannalta, kuinka nopeasti ruumiin voi liuottaa alas konsulaatin viemäristä.
Ranta on oppinut, että totuuden paljastuminen on despootin suurimpia pelkoja.
Vuosikymmeniä maailmalla suhannut Ranta on kosmopoliitti, jonka intohimon kohteisiin lukeutuvat sienestys ja lintujen bongaaminen.
Metsässä samoilun lisäksi hän on vaeltanut Kilimanjarolla, Huippuvuorilla ja Etelämantereella.
Konfliktialueiden tomut Ranta on karistellut harteiltaan Raaseporissa, missä hän palautuu niin henkisesti kuin fyysisesti uuvuttavista reissuistaan.
Rauhoittavan keitaan sydän on rautaruukin entinen työläistalo.
Sieltä käsin Ranta pääsee kätevästi tuulettamaan ajatuksiaan puutarhan ja metsikön raikkauteen. Hermo lepää, kun ei tarvitse pelätä maamiinoja tai tarkka-ampujia.
Lisäksi syntyjään kajaanilainen Ranta viettää paljon aikaa kakkoskodissaan Pudasjärjen Pikku-Syötteellä.
Kun Ranta oli todistajana Slobodan Milosevicin oikeudenkäynnissä Haagin sotarikostuomioistuimessa, tutkijan pisteliäät sanavalinnat saivat Jugoslavian ex-presidentin suunniltaan. Ranta onkin oppinut, että totuuden paljastuminen on despootin suurimpia pelkoja.
Varsinkin Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnan käynnistyminen vuonna 2002 teki rötöstelevien itsevaltiaiden olot entistä tukalammiksi.
Kauheuksien tutkiminen on vaatinut Rannalta kanttia, sillä tutkijoita ei hevillä päästetä ”nuuskimaan” konfliktipesäkkeisiin.
Ranta onkin tutkimusryhmineen saanut tottua siihen, että paikallisviranomaiset saattavat nakella kapuloita rattaisiin minkä kerkeävät.
Ranta on korostanut olevansa tutkija – ei poliitikko tai diplomaatti.
Konfliktien jälkihoitoon liittyy merkittäviä poliittisia intohimoja, kun eri tahot pyrkivät hallitsemaan historiankirjoitusta kiistelemällä menneisyyden tapahtumista.
Venäjä on esimerkiksi kyseenalaistanut Rannan tutkimusryhmän tulkinnan siviilien joukkomurhasta kosovolaisessa Racakin kylässä vuonna 1999.
Syyttelyn taustalla on Kosovon itsenäistyminen, mikä närästää Kremliä edelleen.
Näissä tilanteissa Ranta on korostanut olevansa tutkija – ei poliitikko tai diplomaatti. Tämä lienee osasyy siihen, että Rannan painavat arviot ovat nauttineet niin laajaa arvostusta.
Jokaisella vainajien tutkijalla on oma ”eloonjäämisstrategiansa”, Ranta uskoo.
Ranta itse rakentaa ympärilleen henkisen suojamuurin. Yksittäistä ihmiskohtaloa ei yksinkertaisesti voi jäädä suremaan joukkohaudan äärellä.
Vielä kovempi pala on eloonjääneiden omaisten tapaaminen. Ranta korostaa, ettei tutkijan pidä missään olosuhteissa ruokkia omaisten toiveita kadonneiden löytämisestä.
Suhtautumisen pitää olla puhtaan tieteellinen: kurjilla kriisialueilla painetaan pitkää päivää – ei siellä ole muutakaan tekemistä.
– Olen tietysti todistanut sellaisiakin tilanteita, että kovissa paikoissa suomalaisten helmasynti eli viina on astunut kuvaan, Ranta lisää.
Bosnian Srebrenicassa vuonna 1996 Ranta kohtasi pysäyttävän näyn: vuorilla lojui peittämättömiä luurankoja ja osittain mädäntyneitä vainajia.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että kuolleillakin on ihmisoikeudet. Kirjoitin raporttiini, että vainajilla on oikeus tulla haudatuiksi omalla nimellään uskontonsa ja perinteidensä mukaisesti, Ranta muistelee.
Aluksi ajatus kuolleiden ihmisoikeuksista sai juristeilta täystyrmäyksen, mutta hiljalleen siitä muodostui aivan erillinen tutkimuskohteensa.
– Voi olla, että sokea kana löysi jyvän! En ollut vielä opiskellut juridiikkaa ja ajattelussani oli vahva moraalinen painotus. Omaisilla on oikeus saada tietää, mitä heidän läheisilleen tapahtui. Siten elävien ja kuolleiden oikeudet punoutuvat yhteen. Se voi aikanaan johtaa sovitukseen.
Ranta muistuttaa, että YK:n peruskivet laskettiin maailmansotien ja holokaustin jälkeisessä maailmassa.
Jugoslavian hajoamissodista on jo aikaa, mutta Euroopassa lojuu edelleen ruumiita paljaan taivaan alla, Ranta huomauttaa.
Esimerkiksi muutaman vuoden takaiset kuvat Turkin rannikolle huuhtoutuneesta syyrialaispojasta muistuttivat hyytävästi siitä, että kymmeniä tuhansia pakolaisia on hukkunut Välimereen 2000-luvulla.
Ranta kritisoi YK:n turvallisuusneuvostoa, joka ei onnistunut löytämään yhteistä säveltä Syyrian sisällissodan ratkaisemiseksi.
Syyrian liittolaisena pidetty Venäjä esti päätöslauselman syntymisen kriittisellä hetkellä käyttämällä veto-oikeuttaan.
– Kuka ottaa vastuun, kun siviilejä kuolee? Sotien luonne on muuttunut ja siviilit joutuvat yhä useammin aseellisten konfliktien uhreiksi, Ranta haastaa pohtimaan.
Ranta muistuttaa, että YK:n peruskivet laskettiin maailmansotien ja holokaustin jälkeisessä maailmassa.
Ennennäkemätön inhimillinen katastrofi sysäsi valtiot laajaan yhteistyöhön, joka on sittemmin alkanut kompastella.
Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on julkisesti parjannut YK:n toimintaa. Vladimir Putinia eivät vastalauseet pysäyttäneet, kun Venäjä lähetti vihreitä miehiä sotimaan Ukrainan itäosiin.
Kansainvälisen sopimusjärjestelmän tahallinen romuttaminen saakin miettimään, olisiko YK:n kaltaista organisaatiota enää mahdollista perustaa nykypäivänä.
Eritrea, Afganistan, Valko-Venäjä, Ranta luettelee viimeaikaisia matkakohteitaan.
Pääsiäisviikolla hän puolestaan toimi Enontekiöllä Hetan musiikkipäivien suojelijana. Lisäksi eläkeläisen kalenteri täyttyy helposti erinäisistä luennoista ja esitelmistä.
Kansalaisjärjestöjen luottamustehtäviä Ranta on kuitenkin yrittänyt karsia. Tosin Uuden lastensairaalan tukisäätiölle hän ei pystynyt sanomaan ”ei”.
– Olen lähtenyt siitä, että suostun uusiin tehtäviin niin kauan kuin oma järki pelaa. Se on velvollisuuteni.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 10.5.2019.
Lehden voit tilata tästä .