Historiantutkija Juhani Suomi: Vain Saksan kukistuminen pelasti Suomen "lähes siirtomaan asemasta"
Kuin lastu laineilla. Juhani Suomen uusin teos on saanut paitsi runollisen, myös osuvan nimen.
Professori osoittaa kirjassaan, kuinka Suomi ajelehti itsenäisyytensä ensimmäisinä vuosina vailla omaa suuntaa, suurvaltojen puhurien ohjailtavana. Turvaa suurta ja pelottavaa itänaapuria vastaan haettiin milloin mistäkin.
Juhani Suomen aiempia tutkimuksia ja hänen haastattelujaan lukeneet tietävät, ettei professori juuri pidä termistä suomettuminen. Itsenäistyneen Suomen toiminnassa oli kuitenkin hänen mukaansa piirteitä, jotka nykypäivänä voitaisiin sellaiseksi leimata.
Suomen kirjassaan tarkastelema ajanjakso käsittää ainoastaan itsenäisyyden seitsemän ensimmäistä vuotta, mutta sinä aikana Suomen ulkopolitiikka ehti tempoilla moneen suuntaan.
Lähtökohdat olivat vaikeat. Yhteiskunta oli sisällissodan vuoksi pahasti sekaisin, puolueet jakautuneita, armeija ja suojeluskunta riitaisat.
Suomi kertoo kirjassaan, kuinka turvallisuuspolitiikka riistäytyi Vaasaan paenneen senaatin valvonnasta. Valta luiskahti ulkomailla oleskelleille Suomen asianhoitajille, joista monet olivat saksamielisiä jääkäridiplomaatteja.
Esimerkiksi Berliinissä toiminut Edvard Hjelt allekirjoitti useita Suomea sitoneita sopimuksia senaatin tietämättä. Korkeimmassa valtionjohdossa saksalaissuuntautuneita monarkisteja olivat muun muassa P. E. Svinhufvud ja J. K. Paasikivi.
Suomen mukaan maamme turvallisuus- ja talouspolitiikka alistettiin palvelemaan ensisijaisesti Saksan tarpeita.
– Lähes siirtomaan asemasta Suomen pelasti vain maailmansodan lopputulos ja keisarikunnan kukistuminen, hän kirjoittaa.
Saksan tappioon päättyneen sodan jälkeen Suomen turvallisuuspolitiikassa tapahtui täyskäännös. Ulkoministeriksi tuli Rudolf Holsti, joka oli Suomen mukaan kiihkeä anglofiili.
Holsti pyrki aluksi hankkimaan Suomelle tukea sodan voittaneilta länsivalloilta. Kun sitä ei juuri herunut, hän ryhtyi punomaan sotilasliittoa Puolan ja Baltian maiden kanssa.
Tähänkin Holsti tosin kerjäsi länsivaltojen siunausta. Kirjan mukaan hän yritti luovuttaa Englannille ja Ranskalle päätösvallan myös sen suhteen, aloittaako Suomi rauhanneuvottelut Neuvosto-Venäjän kanssa ja käynnistääkö se hyökkäyksen Pietariin vai ei.
Holsti toimi ulkoministerinä kolmessa eri hallituksessa vuoteen 1922 asti. Hänen seuraajansa Carl Enckell ja Hjalmar J. Procopé saivat kirjan mukaan hekin melko vapaat kädet turvallisuuspolitiikassa, vaikka eivät Holstin kaltaiseen sooloiluun syyllistyneetkään.
Enckell ja Procopé kannattivat reunavaltioyhteistyötä, mutta eivät havitelleet liittoutumista. Optimistinen Procopé tähyili myös Ruotsiin, jonka kanssa välit olivat kireät Ahvenanmaan-kysymyksen vuoksi.
Suomen itsenäisyyden ensimmäisiltä vuosilta ei siis käänteitä puuttunut. Juhani Suomen mukaan kaikkien niiden takana vaikutti kuitenkin sama tavoite: haave Suur-Suomesta.
Itä-Karjalan liittäminen Suomen valtioalueeseen ohjasi hänen mukaansa turvallispolitiikkaa pitkälle 1920-luvulle asti. Sille yritettiin saada siunausta niin ulkovalloilta kuin Kansainliitoltakin, jotka suhtautuivat haaveisiin nihkeästi.
Suomi tulkitsee, että sekasortoisen Neuvosto-Venäjän vaarallisuuden korostaminen oli suomalaisille lähinnä savuverho, jolla yritettiin peitellä omia laajentumistavoitteita. Hän huomauttaa, ettei yksikään hallitus tehnyt yritystä ratkaista ongelmia neuvottelemalla suoraan neuvostohallituksen kanssa.
– Kontakteja päinvastoin vältettiin viimeiseen saakka ja alusta lahtien turvauduttiin ulkovaltoihin tuen saamiseksi.
Juhani Suomi ei ole tunnettu Nato-intoilijana eikä malta olla kytkemättä sadan vuoden takaista tilannetta nykyiseen.
Hän kertoo halunneensa kuvata kirjassaan sitä, miten Suomi on aiemmin menetellyt, kun se on uskonut tarvitsevansa ulkopuolisten valtioiden antamaa turvaa idän uhkaa vastaan – ja mitä siitä on seurannut.
Suomen mukaan ajatus kirjasarjasta syntyi reilut pari vuotta sitten, kun hän kuuli luotettavilta tahoilta, että ”isojen poikien” piirissä oli tehty vankka päätös: Suomi vietäisiin Natoon, vaikka mikä olisi.
– Tuossa vaiheessa hankkeen puuhamiehet tuskin osasivat edes uneksia, että naapurin isäntä tulisi heille avuksi ja jääkiekkotermiä lainaten syöttäisi heille suoraan lapaan, Suomi harmittelee.
Juhani Suomi: Kuin lastu laineilla. Itsenäisen Suomen turvallisuuspolitiikan alkutaival 1918–1925. Vastapaino, 571 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä toukokuussa 2023.