Historia | Varsovan liiton sotajoukkojen pelättiin rynnivän kanaalin rannoille asti – Naton itäinen vastine syntyi 70 vuotta sitten
Toukokuussa 1955 joukko Neuvostoliiton valtapiirissä olevia itäisen Keski-Euroopan maita kokoontui Moskovassa vakavien turvallisuuspoliittisten kysymysten äärellä.
Kylmän sodan aikaa oli eletty jo lähes vuosikymmen. Neuvostoliitto oli rakentanut keskinäisten yya-sopimusten verkoston itäiseen Eurooppaan ja varmistanut erillisillä sopimuksilla joukkojensa oikeudet käyttää välialueita Saksan ja Itävallan miehityksen vaatimassa laajuudessa.
Vuoden 1954 syksyllä länsivallat myönsivät Saksan liittotasavallalle täyden suvereniteetin ja kutsuivat sen Naton jäseneksi. Moskovaan kutsuttiin marras-joulukuun vaihteeseen koolle Euroopan turvallisuuskokous, johon läntinen blokki ja puolueettomat maat eivät kuitenkaan ottaneet osaa.
Konferenssissa annetussa Saksan liittotasavaltaa kehotettiin pysymään erossa Natosta. Kun Saksan Liittotasavallan Natoon liittyminen varmistui, Neuvostoliitto alkoi kiirehtiä oman sotilasliiton muodostamista,
Moskovassa allekirjoitettiin 14. toukokuuta 1955 sopimus “ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta”. Sopimukseen liittyivät Neuvostoliiton lisäksi Albania, Bulgaria, Unkari, DDR, Puola, Romania ja Tshekkoslovakia. Liiton jäsenmaat sitoutuivat YK:n peruskirjan artiklan 51 periaatteiden mukaisesti antamaan tarvittavaa apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle Euroopan alueella.
Uudelle sotilasliitolle tuli yhteinen sotilasjohto ja poliittinen neuvoa-antava komitea. Sopimus tehtiin 20 vuodeksi, ja sitä voitiin jatkaa kymmenellä vuodella. Itävallan valtiosopimus allekirjoitettiin päivä liiton perustamisen jälkeen.
Neuvostoliitto erilliset sopimukset joukkojensa pitämisestä Unkarissa ja Romaniassa. Romaniasta joukot vetäytyivät kuitenkin jo vuonna 1958, koska Romania kielsi niiden läsnäolon. Albaniassa tai Bulgariassa merkittäviä vieraita joukkoja ei ollut.
Varsovan liitto oli täysin Neuvostoliiton hallinnassa. Liiton joukkojen komentajana toimi Neuvostoliiton varapuolustusministeri, ja sotilaallista suunnittelua johdettiin Moskovassa toimivasta yleisesikunnasta Moskovasta. Varsovan liitolla oli myös voimakas poliittinen ohjaus, sillä kommunistipuolueet pitivät suoraan yhteyttä keskenään ja päättivät liiton asioista.
Vuonna 1956 Unkari yritti julistautua irti liittosopimuksesta Unkarin kansannousun yhteydessä, mutta neuvostojoukot miehittivät maan, kukistivat kansannousun ja pakottivat Unkarin pysymään sotilasliiton jäsenenä.
Kansannousun seurauksena Varsovan liittoa varmennettiin kahdenvälisin sopimuksin, joilla Neuvostoliitto sai oikeuden pitää pysyvästi joukkojaan jäsenmaissa. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot tukahduttivat niin sanotun Prahan kevään eli Tšekkoslovakiassa syntyneen demokratisoitumisprosessin lähettämällä maahan miehitysjoukkoja.
Varsovan liiton maavoimat olivat Natoon verrattuna ylivoimaiset, ja niiden pelättiin pystyvän etenemään melko nopeasti Benelux-maihin saakka.
Neuvostoliittolainen kahden iskun doktriini perustui Itä-Saksasta käsin hyökkäävään 1,5 miljoonan sotilaan sotajoukkoon, jonka suorittaman iskun varmistaisi toinen aalto, Puolaan sijoitettu noin 700 000 sotilaan joukko. Taktisia ydinaseitakin olisi käytetty.
Miehitettyään ensin Länsi-Saksan, Varsovan liitto olisi voinut jatkaa etenemistään Ranskaan saakka. Puolasta löytyneet asiakirjat viittaavat kuitenkin siihen, että Varsovan liitto ei tavoitellut Ranskan valloittamista, vaan oli Englannin kanaalin rannoille edettyään pyrkinyt neuvotteluihin Yhdysvaltain kanssa Britannian tulevaisuudesta ja rauhasta.
Jos Varsovan liitto olisi miehittänyt Berliinin ja Saksan liittotasavallan, se olisi helposti voinut jatkaa etenemistään Ranskaan saakka. Puolasta löytyneet asiakirjat kuitenkin viittaavat siihen, ettei Varsovan liitto tavoitellut Ranskan valloittamista, vaan olisi Englannin kanaalin saavutettuaan todennäköisesti neuvotellut Yhdysvaltain kanssa Ison-Britannian tulevaisuudesta ja rauhasta.
Pohjois-Euroopassa Nato varautui puolustautumaan 60 000 hyökkäävää neuvostoliittolaista vastaan. Pohjois- ja Keski-Norjan valtauksella Neuvostoliitto olisi voinut pyrkiä turvaamaan Murmanskin laivastotukikohdan toiminnan ja kyvyn ydinsukellusvenein tehtävään ydinvastaiskuun.
Varsovan liitto alkoi murentua 1980-luvun lopulla, kun Moskovan ote satelliittimaista alkoi kirvota.
Jo vuonna 1990 Varsovan liitto oli käytännössä lopettanut sotilaallisen toimintansa, ja poliittinenkin pesänselvitys oli alkanut.
Sotilasliitolta putosi pohja, kun Neuvostoliiton liittolaisarmeijat lopettivat Neuvostoliiton etupiirin ylläpidon ja sosialismin etujen varjelemisen ja toiseksi tärkein jäsenmaa Itä-Saksa vaihtoi leiriä.
Varsovan liitto lakkautettiin virallisesti 1. heinäkuuta 1991 Prahassa sotilaallisen ja poliittisen merkityksensä menettäneenä historian jäänteenä.