Hirvimetsälle mennään entistä kokeneemmalla porukalla
Hirvimetsälle mennään eri puolilla Suomea yhä vanhempien metsästäjien johdolla.
Riistakeskuksen mukaan riistanhoitomaksun suorittaneiden keski-ikä on noussut 49,5 vuodesta 51,3 vuoteen vuosina 2012–2017.
Hirviseurueiden jahtimiehet ovat metsästäjien kokeneempaa kaartia.
– Aikuisia miehiä olemme kaikki, ja poikuus sekä huimuus ovat kaukana. Taitaa se keski-ikä 60 vuoden tienoissa olla. Tässä porukassa viisikymppinen käy nuoresta miehestä, kajaanilaisen Karankalahden Erän hirviporukan johtaja Matti Karlsson naurahtaa.
Hirvijahti käynnistyy viikonloppuna täydellä painolla koko maassa.
Lapissa sekä Kuusamon ja Taivalkosken alueella jahdissa oltiin jo syyskuun puolella, mutta välillä on ollut hirvieläinten kiimojen vuoksi lyhyt rauhoitusaika.
Ydinporukan ikääntyminen saa kokeneen hirvimiehen tunnustamaan, että jotain pitäisi tehdä. Koiralla metsästäminen antaa anteeksi hirvenpyytäjien iässä, mutta nuorta verta kaivataan.
– Pakko meidän on saada nuoria mukaan, ja on niitä toisinaan tullutkin. Alun perin oli ajatuksena, että kun talosta ukko vanhenee, tilalle tulee nuorempaa polvea, Karlsson sanoo.
Kainuussa on yhä nuoriakin erämiehiä, mutta kaikille metsästäjille ei hirvijahti ole se ykkösjuttu.
– Monet nuoret metsästävät mieluummin pienriistaa yksin tai pienemmässä porukassa. Tässä hirvihommassa pitää vain sitoutua tiettyihin sääntöihin, ja yllättävän paljon sitä hommaa on.
Sama tilanne on havaittu myös Kajaanin pohjoispuolella 1 300 asukkaan Ristijärvellä. Paikkakunnan useisiin hirviporukoihin tulijoita toki riittää, ja ikäjakautumakin on kohtuullisen hyvä.
– Meillä nuorimmatkin ovat tosin jo ajokortti-iässä, mutta meillä on useita alle 30-vuotiaitakin. Nuoremmissa metsästäjissä on paljon vain pienriistaa metsästäviä. Monella työ ja kaukana oleva asuinpaikka vaikeuttavat sitoutumista hirviporukkaan, Ristijärven metsästysseuran hirviporukan johtaja Jari Heikkinen arvioi.
Kajaanilaisessa Kyllösen perheessä syksy on kiireistä aikaa.
Hirvimetsällä kulkevat perheen molemmat vanhemmat Satu ja Pekka Kyllönen – eivät tosin samassa hirviporukassa.
Perheen ajaa metsään erityisesti koiraharrastus.
– Meillä on kolme jämtlanninpystykorvaa, ja jos niiden kanssa meinaa harrastaa, hirvimetsällä on kuljettava. Ei meitä saaliiksi saatava hirvenliha metsään vedä, vaan nimenomaan koiraharrastus, Pekka Kyllönen kertoo.
Tosin Kajaanin suunnalla harrastusta haittaavat myös pedot.
Kun metsästys tapahtuu koirien avulla, Luonnonvarakeskuksen ylläpitämä pantasusipalvelu on usein silmäilty nettipalvelu.
– Muutaman kerran on tullut vapaa viikonloppu, kun sudet ovat liikkuneet juuri siellä, minne on oltu menossa. Ei koiraa uskalla laskea sinne susien joukkoon. Ja kaikilla susillahan ei pantoja edes ole, Satu Kyllönen sanoo.
Koirista kannetaan huolta myös Ristijärven suunnalla. Kun se perheenjäsen suden hampaisiin jää, suomalaisella metsämiehelläkin tekee kipeää.
– Se on riski, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa eletään joka metsästyspäivä. Sudet ovat iso riski, mutta irrallaan oleva metsästyskoira voi jäädä autonkin alle, Jari Heikkinen huomauttaa.