Harva haluaa nimensä Viralliseen lehteen

Mikä on lehti, jonka sivuille kaikki eivät halua päätyä? 

Sen toimintaa nykyisen mediamaailman myllerrys ei juuri ole heiluttanut. Lisäksi sillä on lähes 200 vuotta jatkunut kunniakas historia.

Vastaus on Virallinen lehti, joka ilmestyy kolme kertaa viikossa sekä painettuna että sähköisenä versiona. Päätoimittaja Jari Linhala luottaa lehtensä tulevaisuuteen, vaikka tietoa tulvii nykyisin ovista ja ikkunoista.

– Uskon, että sillä on merkitystä tulevaisuudessakin jossain muodossa. Eri juttu on, ilmestyykö lehti enää painettuna. Sama asia on säädöskokoelman kanssa. Vielä muutama vuosi sitten sekin painettiin, mutta nythän se on Finlexissä pdf-muodossa pelkästään.

Vuosien varrella Virallisen lehden merkitys ja tehtävät ovat Linhalan mukaan muuttuneet hyvin paljon. Nyt se on lähinnä kuulutusfoorumi tietyistä lainsäädännössä mainituista asioista.

Kun asioista ilmoitetaan Virallisessa lehdessä, katsotaan niiden tulevan kansalaisten tietoon.

Lehdessä kerrotaan esimerkiksi yrityssaneerauksista, konkursseista, ulosotoista, verohallinnon protesteista ja asiakirjojen kuoletuksista.

Virallinen lehti on nimensä mukaan virallisen näköinen, josta on turha etsiä esimerkiksi kaupallisia mainoksia.

– Voi olla, että aika harva haluaisi ilmoittaa tuossa lehdessä. Pikemminkin on niin, että sieltä pyritään pysymään poissa. On huonoa mainosta, jos sinne nimensä saa, yleensä ainakin, Linhala hymähtää.

Vaikka Virallisen lehden asema on horjumaton, sekään ei kuitenkaan voi elää täysin omassa kuplassaan. Tästä on esimerkkinä vaikkapa oikeusministeriön keväällä julkaisema arviomuistio nimilain uudistamistarpeista.

Muistion laatinut lainsäädäntöneuvos Salla Silvola nimittäin totesi, että nimenmuutoksen kuulutusmenettelystä Virallisessa lehdessä voitaisiin luopua.

Menettely ei hänen mielestään vastaa tarkoitustaan, koska sitä ei käytännössä lueta. Turvakiellon saaneen nimenmuutoksen kuuluttaminen saattaa myös vaarantaa hänen turvallisuutensa, muistiossa sanotaan.