Re­por­taa­si Pak­ka­nen on jäh­met­tä­nyt poh­jois­sa­vo­lai­sen mai­se­man. Lu­mi­lai­kut täp­lit­tä­vät pel­to­au­kei­ta, kor­ret jö­köt­tä­vät kuu­rai­si­na vas­ten tal­vi­sen­har­maan sään vär­jää­mää tie­noo­ta.

Vii­me syk­syn keh­no sää teki pie­la­ve­ti­sen Ikä­län si­ka­ti­lan veh­nä­sa­don kel­vot­to­mak­si.

– Tä­män pel­lon sato on täy­sin me­ne­tet­ty, isän­tä Juha Par­ta­nen huo­kaa.

Suo­ma­lai­nen maa­ta­lous on saa­nut kyl­mää kyy­tiä jo pit­kään. Ala­mä­ki al­koi vii­meis­tään vuon­na 2014, kun Ve­nä­jän pa­kot­teet sul­ki­vat vien­ti­ha­nat itä­naa­pu­riin.

Seu­raa­vak­si vit­sauk­sek­si koi­tui­vat tu­ki­mak­sa­tus­ten tois­tu­neet vii­väs­ty­mi­set. Vel­ka­ra­hal­la tuo­tan­to­aan laa­jen­ta­neet yrit­tä­jät oli­vat hätä kä­des­sä las­kui­neen ja ly­hen­nyk­si­neen.

Lo­pul­ta tuot­ta­ja­vä­ki sui­vaan­tui ja läh­ti trak­to­ri­mars­sil­le Hel­sin­kiin. Sen jäl­ki­mai­nin­geis­sa lä­hes koko Suo­men kan­sa tun­tui ym­mär­tä­vän tuot­ta­jien ah­din­gon, aset­tui vie­lä­pä hei­dän rin­nal­leen vaa­ti­maan oi­keu­den­mu­kais­ta koh­te­lua.

Jo­tain edis­tys­tä ta­pah­tui­kin, mut­ta seu­raa­vak­si jy­säh­ti­vät pääl­le kaup­pa­ket­ju­jen hal­puu­tus­kam­pan­jat. Vil­je­li­jät ko­ki­vat ne oman ar­vos­tuk­se­na ro­mut­ta­mi­se­na.

Ku­ri­mus­ta ovat en­ti­ses­tään sy­ven­tä­neet epä­suo­tui­sat sää­o­lo­suh­teet. Jo tois­sa vuon­na sato jäi hei­koh­kok­si. Vii­me vuon­na toi­vot­tiin pa­rem­paa. Pel­ler­von ta­lous­tut­ki­mus eh­ti ke­vääl­lä en­nus­taa, et­tä maa­ti­lo­jen ta­lousk­rii­sin poh­ja on saa­vu­tet­tu ja ti­lat us­kal­ta­vat taas in­ves­toi­da.

Sa­to­jen puo­les­ta vii­me vuo­des­ta näyt­ti­kin tu­le­van hyvä kyl­mäs­tä ke­vääs­tä huo­li­mat­ta. Syys­kuun alus­sa näyt­ti vie­lä va­loi­sal­ta, vil­ja vain ei ol­lut ai­van jou­tu­nut­ta. Pie­la­ve­del­lä­kin jää­tiin odot­ta­maan puin­ti­pou­tia, var­to­maan sa­don kyp­sy­mis­tä kui­vaus­kus­tan­nus­ten hil­lit­se­mi­sek­si.

Vaan ei tul­lut puin­ti­pou­taa. Ai­no­at sa­teet­to­mat päi­vät kos­tut­ti an­ka­ra sumu. Pel­lot oli­vat mär­kiä, vil­ja la­koon­tui ja pi­laan­tui. Koko Suo­mes­sa sato me­ne­tet­tiin osit­tain. Pai­koi­tel­len jopa 60–70 pro­sent­tia sa­dos­ta jäi pui­mat­ta tai oli käyt­tö­kel­vo­ton­ta.

Huo­not säät pie­nen­si­vät sa­to­mää­riä, mut­ta ai­heut­ti­vat myös huo­mat­ta­via li­sä­kus­tan­nuk­sia.

Kui­vaa­mi­nen vei enem­män ai­kaa, ka­lus­to kär­si ja pui­mu­rei­ta oli puh­dis­tet­ta­va tun­nin, pa­rin vä­lein. Pel­toon jää­vä sato oli hä­vi­tet­tä­vä, jot­ta maa­ta pää­si muok­kaa­maan. Oma­va­rai­ses­ti si­kan­sa syöt­tä­nyt tuot­ta­ja jou­tui li­säk­si miet­ti­mään, mis­tä ja mil­lä hin­nal­la saa kar­jal­leen eväs­tä.

Juha Par­ta­nen ar­vi­oi ti­la­koh­tai­ses­ti vii­me syk­syn ka­dos­ta koi­tu­van kym­me­nien tu­han­sien eu­ro­jen tap­pi­oi­ta. Hän on it­se las­ke­nut saa­van­sa palk­kaa seu­raa­van ker­ran eh­kä en­si elo­kuus­sa.

Juha Partasen mielestä sairastava tukijärjestelmä on yksi syy maatalouden huonoon jaman.

Maria Seppälä

Pel­loil­la mä­tä­ne­vän sa­don koko elin­kaa­ri sie­me­nis­tä ja apu­lan­nois­ta al­ka­en tar­koit­taa enem­män kus­tan­nuk­sia kuin mitä sii­tä saa­daan tu­loa.

Eri­tyi­sen han­ka­lak­si ti­lan­teen te­kee se, et­tä ta­ka­na on usei­ta haas­teel­li­sia vuo­sia. Ti­loil­le ei ole ker­ty­nyt pus­ku­ri­ra­has­to­ja. Mo­net ovat pit­kään elä­neet vä­li­ai­kais­ra­hoi­tuk­sel­la.

Uu­sien tuo­tan­to­pa­nok­sien hank­ki­mi­nen tar­koit­taa jäl­leen ker­ran me­ne­mis­tä lak­ki kou­ras­sa pan­kin­joh­ta­jien pa­keil­le. El­lei sit­ten hei­tä kin­tai­ta tun­ki­ol­le. Par­ta­nen en­nus­taa, et­tä moni tu­lee niin te­ke­mään.

Mut­ta suu­rin osa ei ha­lua luo­vut­taa.

Sii­ka­jo­en Rel­le­tin ky­läl­lä lun­ta sa­taa sa­ke­as­ti. Tuu­li tui­ver­taa pak­ka­sel­le li­sää te­ho­ja. Vesa Kos­ke­lan Ylä­maan kar­ja rous­kut­taa hei­nä­paa­lin ää­rel­lä rau­hal­li­se­na, ot­sa­tuk­ka sil­mil­lään, mut­ta näil­lä sym­paat­ti­sil­la otuk­sil­la on­kin kak­si ker­taa pak­sum­pi nah­ka kuin ta­val­li­sil­la nau­doil­la.

Ja niin kai se täy­tyy ol­la tuot­ta­jil­la­kin. Tus­kin he muu­ten oli­si­vat kes­tä­neet kaik­kia vas­toin­käy­mi­siä.

– Jo yk­si­kin näis­tä on­gel­mis­ta oli­si riit­tä­nyt lyö­mään vil­je­li­jä­vä­en kan­vee­siin, mut­ta et­tä piti tul­la tämä kaik­ki, Kos­ke­la ma­naa.

Vii­me syk­sy­nä ot­si­koi­hin nou­si ai­em­paa vah­vem­min tuot­ta­jien jak­sa­mi­nen. Suu­rin toi­vein in­ves­toi­nei­den ti­lo­jen isot ve­lat, yk­si­näi­syys, ylei­nen asen­neil­mas­to sekä muut pai­neet ovat aja­neet mo­net ah­taal­le. Me­di­as­sa on uu­ti­soi­tu jopa vil­je­li­jöi­den li­sään­ty­neis­tä it­se­mur­his­ta.

– Kyl­lä mi­nua huo­let­taa, mi­ten kol­le­gat jak­sa­vat. Tie­dän, et­tä moni on tiu­koil­la kuin viu­lun kie­li, Kos­ke­la sa­noo.

Hän on­kin ke­hot­ta­nut kaik­kia pi­tä­mään huol­ta naa­pu­reis­ta ja ys­tä­vis­tä. Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta Kos­ke­la tie­tää, et­tä pu­he­lin­soit­to vai­ke­al­la het­kel­lä voi ol­la rat­kai­se­va apu.

Kaikki päättäjät pitäisi saada viikoksi tilalle töihin. Näkisivät, mikä täällä on todellisuus, Vesa Koskela sanoo Ylämaan karjansa keskellä.

Maria Seppälä

Hal­li­tus­kin näki tuot­ta­jien hä­dän ja myön­si maa­ti­loil­le en­si­a­pu­na krii­si­ra­haa 15 mil­joo­naa eu­roa. Vaan so­me­han sii­nä re­pe­si. Me­di­as­sa vauh­kot­tiin, mi­ten vää­rin yh­den toi­mi­a­lan paa­po­mi­nen on. Erään ko­koo­mus­lai­sen nuo­ri­so­po­lii­ti­kon mie­les­tä las­ket­te­lu­kes­kuk­sia ja ui­ma­ran­to­ja pi­täi­si tu­kea sii­nä mis­sä ruo­an­tuot­ta­jaa­kin.

Ai­na­kin Par­ta­sen jak­sa­mis­ta täl­lai­nen kes­kus­te­lu na­ker­taa eri­tyi­ses­ti.

– Lyö­tyä kun lyö­dään, se tun­tuu pa­hal­ta, hän to­te­aa.

Sa­maa al­le­vii­vaa si­säl­le pir­tin läm­pöön pääs­syt Kos­ke­la.

– Vil­je­li­jöis­tä on teh­ty syl­ky­kup­pe­ja. Ih­mi­set tui­jot­ta­vat iso­ja tu­ki­sum­mia ei­vät­kä ym­mär­rä, et­tei­vät ne lan­tit jää ma­kaa­maan tuot­ta­jan ti­lil­le. Vel­kaa on suu­rim­mal­la osal­la val­ta­vas­ti. Jo­kai­nen eu­ro läh­tee kier­toon.

Ku­lu­vaa maa­ta­lou­den oh­jel­ma­kaut­ta hän pi­tää täy­sin epä­on­nis­tu­nee­na. Tu­ki­jär­jes­tel­mä ei mo­ti­voi to­si­vil­je­li­jää.

Hä­nes­tä ei voi ol­la oi­kein, et­tä 68-vuo­ti­as ve­la­ton hu­pi­vil­je­li­jä saa sa­man ver­ran ra­haa kuin kol­mi­kymp­pi­nen tuot­ta­ja­pa­ri, jol­la on pari mil­joo­naa vel­kaa ja joka hoi­taa mai­to­kar­jaan­sa päi­väs­tä toi­seen jak­sa­mi­sen ää­ri­ra­joil­la.

– Tu­kiin pi­täi­si pa­laut­taa ikä­ra­jat, ei­kä hömp­pä­hei­nän vil­je­lys­tä pi­täi­si mak­saa yh­tä pal­jon kuin ai­dos­ta tuo­tan­nos­ta, Kos­ke­la pu­hi­see.

Viljelijöistä on tehty sylkykuppeja.

Par­ta­sen­kin mie­les­tä sai­ras­ta­va tu­ki­jär­jes­tel­mä on yk­si syy maa­ta­lou­den huo­noon ja­man. Myös hän toi­voi­si kes­kus­te­lua sii­tä, mikä on oi­keu­den­mu­kai­nen suh­de ruu­an­tuo­tan­non ja ym­pä­ris­tön­hoi­don kes­ken.

– Sa­ton­sa kor­jaa­va ruo­an­tuot­ta­ja hoi­taa sii­nä sa­mal­la myös ym­pä­ris­tö­ään, Par­ta­nen huo­maut­taa.

Uut­ta oh­jel­ma­kaut­ta val­mis­tel­laan jo. Nyt on hä­nen mu­kaan­sa ol­ta­va he­reil­lä, jot­ta tau­ti saa­daan pa­ran­net­tua.

Maa­ta­lou­den ko­ko­nai­sah­din­ko ei Par­ta­sen mu­kaan nä­per­te­lyl­lä kor­jaan­nu. Kym­me­net mil­joo­nat eu­rot ovat vain te­ko­hen­gi­tys­tä. Kan­nat­ta­vuu­den saa­mi­sek­si kes­tä­väl­le poh­jal­le tar­vit­tai­siin sa­to­ja mil­joo­nia. Ja ne ra­hat pi­täi­si ot­taa kau­pas­ta, ei ve­ron­mak­sa­jil­ta.

– Siel­tä jos va­lui­si tuot­ta­jal­le oi­keu­den­mu­kai­ses­ti, ku­lut­ta­ja ei huo­mai­si mi­tään. Tar­vi­taan vas­tuul­lis­ta ruo­ka­ket­jua. Kaup­pa ei voi ol­la eril­li­nen saa­re­ke.

Poh­jois-Sa­von MTK:n pu­heen­joh­ta­ja­na vai­kut­ta­va Par­ta­nen ko­ros­taa, et­tei suo­ma­lai­sil­la tuo­tan­to­ta­voil­la tuo­tet­tua ruo­kaa ole saa­ta­va­na juu­ri mis­tään muu­al­ta maa­il­mas­ta.

Hän pel­kää­kin, et­tä Suo­mi on Ruot­sin tiel­lä. Län­si­naa­pu­ris­sa oma­va­rai­suu­sas­te ti­pah­ti lä­hes puo­leen en­nen kuin he­rä­si ym­mär­rys oman tuo­tan­non ar­vos­ta. Nyt tuot­ta­ja­hin­nat ovat siel­lä sel­väs­ti Eu­roo­pan kes­ki­ta­soa kor­ke­am­mat.

Moni viljelijä kokee nöyryyttävänä sen, että tulot koostuvat tuista eivätkä tule tuotteesta.

Maria Seppälä

Ja ky­syi­pä ke­nel­tä ta­han­sa, tuot­ta­jan osuu­den pie­nuus nou­see ai­na en­sim­mäi­se­nä esiin. Sii­tä pu­huu maa- ja met­sä­ta­lous­va­li­o­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja An­ne Kal­ma­ri (kesk.), sitä ko­ros­taa mi­nis­te­ri Jari Lep­pä (kesk.).

Moni vil­je­li­jä ko­kee nöy­ryyt­tä­vä­nä sen, et­tä tu­lot koos­tu­vat tuis­ta ei­vät­kä tule tuot­tees­ta – maa­il­man puh­taim­mas­ta ruu­as­ta, jos­ta kyl­lä kan­nat­tai­si mak­saa.

Ja vi­noon­han nämä suh­teet ovat men­neet. Jos 1980-lu­vun lo­pus­sa teu­ras­ta­mo mak­soi hy­vä­laa­tui­ses­ta son­nin­li­has­ta 38 mark­kaa ki­lol­ta, mikä ny­ky­ra­has­sa tar­koit­tai­si noin 10–11 eu­roa ki­lol­ta, saa tuot­ta­ja täl­lä het­kel­lä sa­mas­ta li­has­ta vain kol­mi­sen eu­roa ki­lol­ta.

– Ei se ihan oi­kein mene. Toi­vot­ta­vas­ti kaup­pa­ta­pa-asi­a­mies saa la­kiin pe­rus­tu­vat val­tuu­det puut­tua asi­aan, muu­ten koko tou­hu jää kos­meet­ti­sek­si, Kos­ke­la puis­te­lee pää­tään.

Ta­val­laan voi aja­tel­la, et­tä maa­ta­lous­tu­et me­ne­vät ku­lut­ta­jal­le. Kos­ke­la toi­voo­kin, et­tä se saa­tai­siin jo­ten­kin nä­ky­vil­le.

– Leh­dis­sä voi­tai­siin lis­ta­ta myös asu­mis­tu­kia, päi­vä­hoi­to­mak­su­jen tu­kia ja mui­ta. Näh­täi­siin, et­tei vil­je­li­jä ole ai­noa tuen naut­ti­ja, hän heit­tää.

Kansanedustaja Anne Kalmari näkee viljelijöiden tulevaisuudessa valoa.

Jari Laukkanen

An­ne Kal­ma­ri on seu­ran­nut lä­hel­tä tuot­ta­jien epä­toi­voa. Moni soit­taa kan­sa­ne­dus­ta­jal­le vii­mei­se­nä ol­jen­kor­te­naan. Vä­lil­lä hän­kin ko­kee avut­to­muut­ta.

– Ai­ka su­rul­li­sel­ta se tun­tuu, et­tä on niin kä­de­tön näi­den asi­oi­den kans­sa, Kal­ma­ri huo­kaa, mut­ta jat­kaa sa­maan hen­gen­ve­toon koko va­li­o­kun­nan te­ke­vän yli puo­lu­e­ra­jo­jen ko­vas­ti työ­tä ko­ti­mai­sen ruu­an ar­vos­ta­mi­sek­si.

Pal­jon on kor­jat­ta­vis­sa tuot­ta­ja­hin­ta-asi­an, sen tär­keim­män, li­säk­si. Kal­ma­ri lis­taa jul­kis­ten ruo­ka­han­kin­ta­pää­tös­ten ja al­ku­pe­rä­maa­mer­kin­tö­jen kun­toon saa­mi­sen.

Kor­ko­tu­ki­lai­no­jen lyk­kää­mi­seen on ha­et­tu EU:sta lu­paa, joka toi­mi­si py­sy­väs­ti krii­sien tul­len.

Mi­nis­te­ri Lep­pä on neu­vo­tel­lut myös vil­je­li­jöi­den tu­ki­po­teis­ta au­to­maat­ti­ses­ti ke­rät­tä­vän krii­si­ra­han pa­laut­ta­mi­ses­ta nyt heti, ka­tast­ro­fin ak­tu­a­li­soi­dut­tua, ei­kä nor­maa­lil­la ai­ka­tau­lul­la eli vas­ta kah­den vuo­den ku­lut­tua.

Kal­ma­ri nä­kee tu­le­vai­suu­des­sa eh­dot­to­mas­ti va­loa. Hän on on­nel­li­nen esi­mer­kik­si Me­lan hal­lin­noi­mas­ta ja val­ti­on ra­hoit­ta­mas­ta Vä­li­tä vil­je­li­jäs­tä -hank­kees­ta, joka tar­jo­aa rää­tä­löi­tyä tu­kea sitä kai­paa­vil­le.

– Moni tie­tää, et­tä tar­vit­si­si esi­mer­kik­si ta­lous­neu­von­taa, mut­ta sii­hen ei ole va­raa. Tä­män hank­keen myö­tä sitä saa il­mai­sek­si. Akuu­til­la avul­la voi ol­la kau­as­kan­toi­set seu­rauk­set.

Akuutilla avulla voi olla kauas­kan­toiset seuraukset.

Yk­si mah­dol­li­suu­teen tart­tu­nut on yli­tor­ni­o­lai­nen Ai­no Kurt­ti, joka pyy­si al­ku­syk­sys­tä apua maa­ti­lan­sa ta­lou­den suun­nit­te­luun. Tun­tui, et­tä ta­ka­na oli ras­kain kesä kaik­kiin nii­hin kym­me­neen vuo­teen, jot­ka hän oli ti­laa pi­tä­nyt. Sil­ti­kin, et­tä ta­ka­vuo­si­na oli ve­det­ty iso­ja ra­ken­nusp­ro­jek­te­ja ja saa­tu kol­me las­ta.

Jat­ku­vas­ti kas­va­va las­ku­pi­no ja erä­päi­vien siir­te­ly vel­ko­jien kans­sa ah­dis­ti. Sa­ma­nai­kai­ses­ti piti löy­tää li­sää ra­haa tuo­tan­to­pa­nok­siin pel­loil­la ja na­ve­tas­sa, jot­ta sa­to­mää­rät, tuot­teen laa­tu ja eläin­ten olot ei­vät kär­si­si.

Mak­su­suun­ni­tel­mat pyö­ri­vät pääs­sä yö­tä päi­vää. Mie­ti­tyt­ti, mis­tä joh­tuu, et­tä tu­lot ei­vät rii­tä, vaik­ka työ­tä teh­dään kel­lon ym­pä­ri.

Aluk­si aja­tus avun pyy­tä­mi­ses­tä ul­ko­puo­li­sel­ta tun­tui vai­ke­al­ta.

– Poh­din, et­tei se toi­nen voi ra­hak­si muut­tua. Nyt olen huo­man­nut, et­tä ul­ko­puo­li­sen nä­kö­kul­ma sel­kiyt­tää omia ku­vi­oi­ta.

Tär­ke­ää on se­kin, et­tä voi ju­tel­la oman ti­lan asi­ois­ta ih­mi­sen kans­sa, joka it­se ei ole sii­nä kiin­ni, mut­ta kui­ten­kin ym­mär­tää, mis­tä on kyse.

Tu­ki­hen­ki­lön kans­sa on laa­dit­tu kuu­kau­si­bud­jet­te­ja ja poh­dit­tu uu­den­lai­sia toi­min­ta­mal­le­ja.

– Tun­tuu, et­tä on saa­nut hie­man huo­kais­ta, Kurt­ti sa­noo.

Mak­su­si­tou­mus te­ra­pi­a­pal­ve­lui­hin on myös ole­mas­sa. Sen Kurt­ti ai­koo käyt­tää, jah­ka kii­vain työ­tah­ti tal­ven tul­len rau­hoit­tuu.

Hän ko­ros­taa, et­tä on elin­tär­ke­ää kek­siä ti­lan­pi­don ohel­le muu­ta­kin aja­tel­ta­vaa. It­se Kurt­ti on mu­ka­na kun­ta­po­li­tii­kas­sa ja MTK:ssa. Sitä kaut­ta on tul­lut jär­jes­tet­tyä kou­lu­tus­ta ja va­paa-ajan oh­jel­maa myös muil­le.

– Yh­tei­söl­li­syys on iso voi­ma­va­ra.

Aino Kurtti pyysi apua Välitä viljelijästä -hankkeen kautta miehensä ehdotuksesta. – Tuntuu, että olen saanut hieman huokaista.

Aino Kurtti

Mut­ta lo­pul­ta kaik­ki kier­tyy ra­haan. Kun vel­ka­taak­ka kas­vaa ja tu­lot las­ke­vat, päi­vät jat­ku­vat, yöt ly­he­ne­vät, pin­na ki­ris­tyy ja ih­mis­suh­teet me­ne­vät sol­muun, syök­sy­kier­re on val­mis.

Kes­kus­tan nou­su hal­li­tus­vas­tuu­seen sai toi­von nou­se­maan vil­je­li­jöi­den mie­les­sä vaa­le­an­vih­re­äl­le oraal­le. Hal­li­tu­soh­jel­mas­sa­kin mai­nit­tiin ta­voit­tee­na vil­je­li­jöi­den tu­lo­ta­son nos­ta­mi­nen ja tur­vaa­mi­nen.

– Tämä ei to­teu­du. Maa­ta­lous­tu­lo tip­pui vii­me vuon­na­kin. Kes­ki­mää­rin maa­ta­lous­tu­lo on kah­dek­san tu­hat­ta eu­roa ti­laa koh­den. Köy­hyys­ra­ja on 13 000 eu­roa, Par­ta­nen huo­maut­taa.

To­sin kes­ki­ar­voa hei­ken­tä­vät osa-ai­ka­vil­je­li­jät, pää­toi­mi­set an­sait­se­vat pa­rem­min.

Par­ta­nen tuu­maa, et­tä jos yh­tään jär­jel­lä ajat­te­li­si, oli­si sama lo­pet­taa heti. Toi­saal­ta kol­man­nen su­ku­pol­ven vil­je­li­jän vaa­ka­ku­pis­sa pai­naa per­heen nuo­ri­son haa­ve jat­kaa ti­laa ta­val­la tai toi­sel­la.

– Se­hän se on, kun maan­vil­je­li­jät ei­vät osaa käyt­tää las­ku­ko­net­ta, Par­ta­nen hy­myi­lee vi­nos­ti.

Ai­ka moni on sil­ti yn­nän­nyt, et­tei enää kan­na­ta jat­kaa. Joka päi­vä kes­ki­mää­rin vii­si ti­laa pis­tää pil­lit pus­siin. Jos en­nen EU:ta vuon­na 1995 Suo­mes­sa oli vie­lä 100 000 maa­ti­laa, vii­me vuon­na ali­tet­tiin 50 000 raja.

MTK:n pu­heen­joh­ta­ja Juha Mart­ti­la en­nus­ti Ylel­lä taan­noin, et­tä vie­lä suu­rem­pi pu­do­tus on edes­sä. Pa­ris­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa ti­lal­lis­ten mää­rä tu­lee tip­pu­maan vii­den­nek­seen.

– Toi­voa so­pii, et­tä ai­na­kin in­ves­toi­neet ti­lat jak­sa­vat jat­kaa, Par­ta­nen li­sää.

Kos­ke­la­kin on jos­kus heik­ko­na het­ke­nä poh­ti­nut lo­pet­ta­mis­ta. Sit­ten sitä muis­taa, et­tä pel­to­ja on rai­van­nut isoi­soi­sä, isoi­sä, isä ja vie­lä hän it­se­kin.

– Tun­tui­si pa­hal­ta heit­tää mo­nen su­ku­pol­ven työ huk­kaan.

Kurt­ti ajat­te­lee vai­ke­al­la het­kel­lä lap­suut­taan ko­ti­ti­lal­la.

– Elä­män­kat­so­muk­se­ni kum­pu­aa siel­tä. Maa­seu­tua ja sitä ar­vo­poh­jaa ei voi tuo­da. Se on kiin­ni niis­sä ih­mi­sis­sä, jot­ka te­ke­vät työ­tä ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la. On mah­ta­va tar­jo­ta sa­mo­ja elä­mä­ne­väi­tä omil­le­kin lap­sil­le.

Par­ta­nen­kaan ei ole pi­lal­le men­nei­den pel­to­jen­sa ää­rel­lä vai­pu­nut epä­toi­voon. Mie­les­sä vi­ri­ä­vät jo seu­raa­van kau­den suun­ni­tel­mat.

Pa­ri­na yö­nä unet ovat to­sin men­neet, mut­ta hän on kat­so­nut vii­saam­mak­si et­siä rat­kai­su­ja sen het­ki­siin on­gel­miin, ku­ten si­ko­jen tu­le­van tal­ven ruo­kin­taan.

– Tär­ke­ää on, et­tei jää it­sek­seen.

Tuntuisi pahalta heittää monen sukupolven työ hukkaan.

Jo­kai­sen haas­ta­tel­ta­van pe­rus­vi­ree­nä on toi­vo. Se on var­maan sitä maa­us­koa, jota ei mi­kään hal­la pys­ty hä­vit­tä­mään.

Kos­ke­la to­sin le­väyt­tää lo­puk­si il­maan vär­jy­vän uhan:

– Kun­han vain kes­kus­ta on seu­raa­vas­sa­kin hal­li­tuk­ses­sa. El­lei näin ole, pel­kään, et­tä se on maa­ta­lou­del­le vii­mei­nen niit­ti.