Finnpulpin Kuopion-hankkeen kohtaloksi koitui suuruus ja väärä sijainti
Vaikka korkein hallinto-oikeus kaatoi Finnpulpin Kuopion biotuotetehdassuunnitelman, voi vastaava hanke silti onnistua muualla Suomessa.
Näin arvioi ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta.
Toimintaympäristön vakaus on luonnollisesti investoijille tärkeää, mutta Määtän mielestä Finnpulp-päätöstä on ylitulkittu ja samalla luotu turhia pelkoja.
– Kyse on aivan olennaisesti paikasta ja kokoluokasta. Paikka oli yksinkertaisesti tämän kokoluokan hankkeelle väärä. Jossakin toisessa paikassa arviointi olisi voinut olla erilainen. Tästä ei pidä missään tapauksessa vetää johtopäätöstä, että Järvi-Suomessa ei olisi paikkaa tällaiselle hankkeelle.
Korkein hallinto-oikeus kertoi torstaina ratkaisustaan, jonka mukaan Kuopion Sorsasaloon suunniteltu Finnpulpin biotuotetehdas ei saa ympäristölupaa muun muassa siksi, että tehdas olisi vaarantanut Kallaveden ekologisen tilan ja voinut pilata vesistöä merkittävästi.
Näin ollen KHO hyväksyi tehdassuunnitelmaa koskevat valitukset ja kumosi samalla Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen aluehallintoviraston päätökset.
– Jos Finnpulpin biotuotetehdas olisi toteutunut suunnitelmien mukaan, se olisi ollut poikkeuksellisen suuri. Sen tuotantomäärä olisi ollut jopa 1,2 miljoonaa tonnia sellua vuodessa, totesi KHO.
Finnpulp ilmoitti tuoreeltaan olevansa tyrmistynyt päätöksestä.
Tehtaan kustannusarvio oli Finnpulpin mukaan 1,6 miljardia euroa. Valmistuttuaan tehdas olisi työllistänyt 3 400 ihmistä.
– Olemme toimittaneet kaiken tarvittavan ja pyydetyn aineiston viranomaisille ja oikeusasteille lupaprosessin aikana. Siksi päätöksen perusteluissa mainittu väite, ettei Finnpulp ole toimittanut riittäviä selvityksiä, on mahdoton ymmärtää, toimitusjohtaja Martti Fredrikson sanoi torstaina tiedotteessa.
– Tämä merkitsee nykyisen tehdasprojektin päättymistä, mikä on suuri vahinko Suomelle, yhtiön hallituksen puheenjohtaja Niilo Pellonmaa sanoi samassa yhteydessä.
Tutkijatohtori Tiina Paloniitty Helsingin yliopistosta sanoo, että Finnpulp-päätös opettaa alan toimijoille tarkkuutta ja huolellisuutta siinä, mihin hankkeita suunnitellaan.
Näin ollen metsäteollisuuden tulisi nyt tutkia kaikkien tulevien hankkeiden sijainti ja kyseisen vesistön tila ja se, että se ei heikkenisi.
– Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ole mitään yllättävää. Se on täysin johdonmukainen aiemman oikeuskäytännön kanssa sekä EU:ssa että Suomessa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun taustalla on myös EU:n vesipuitedirektiivi ja sen tulkintaa ohjaava niin sanottu Weser-tuomio. Sen mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman tila heikkenisi.
Analyysiyhtiö Inderes arvioi perjantaina, että Finnpulpin hanke ei välttämättä olisi toteutunut, vaikka se olisikin saanut ympäristöluvan.
Myös professori Määttä huomauttaa, että KHO:n päätöksen perusteet ovat oikeudellisesti tukevalla pohjalla.
Hän pitää jossain määrin yllättävänä, että Finnpulpin suunnitelma meni läpi kahdesta aiemmasta vaiheesta ja kumoutui vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Määttä sanoo, että ei ole yksiselitteistä, milloin merkittävän pilaantumisen vaaran kynnys ylittyy, vaan kyse on tulkinnasta ja erilaisista johtopäätöksistä.
Ympäristönsuojelulaki muuttui vuonna 2015 ja sen myötä ympäristölupamenettely jäykistyi, sanoo Määttä.
Se tuskin oli lainlaatijan tarkoitus.
– Niinpä tälle KHO:n päätökselle on siis kaksi syytä: Finnpulpin hankkeen väärä paikka ja ympäristölupajärjestelmän jäykistyminen.
Määttä on sitä mieltä, että viimeksi mainitusta syystä lainsäädäntöä tulisi tarkastella uudelleen ja pohtia, olisiko laissa jotain ”fiksattavaa”.
Tiina Paloniitty sanoo, että lupia ei jatkossa kannata hakea niin sanotusti laskevan trendin vesistöihin.
– Jos huomataan, että vesistön laatu on heikkenemässä, sinne ei saa aiheuttaa enää lisäpäästöjä uusilla hankkeilla. Tämä on ollut kristallinkirkasta Weser-tuomiosta vuodesta 2015 saakka.
Jos tämä yllättää, tällöin kehottaisin toimijoita hankkimaan parempaa oikeudellista osaamista hankesuunnittelun aivan varhaisimmasta vaiheesta asti.
Olennaista Paloniityn mukaan on, että mikään uusi hanke ei saisi heikentää vesistön laatua.
Käytännössä esimerkiksi uudet tuotantolaitokset aiheuttavat joka tapauksessa jonkin verran päästöjä. Siksi tutkijayhteisössä pohditaan erilaisten kompensaatiokeinojen mahdollisuuksia eli toimenpiteitä, joilla haitallisten päästöjen kokonaisvaikutusta voitaisiin pienentää.
– On ilmiselvää, että nykyisen EU-vesiensuojelulainsäädännön voimassa ollessa kaikkea ei voi saada. On valittava, halutaanko turvetuotantoa, biotuotetehtaita, kalankasvatusta vai maataloutta. Tämä on iso kysymys, poliittinen kysymys, ja ymmärrän, että metsäteollisuuden toimijat ovat turhautuneita, koska ne kohtaavat asian tämän ratkaisun myötä.
Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen pitää hämmästyttävänä, että Suomeen suunniteltu miljardiluokan huippumoderni tehdas, joka olisi käyttänyt parasta mahdollista teknologiaa, ei mene ympäristölainsäädännön ja oikeuskäytännön vuoksi läpi.
– Päätös on nyt tehty, ja sen mukaan mennään, mutta voi kysyä, onko lainsäädäntö ajan tasalla, jos ei toimialan parhaalla mahdollisella teknologialla pystytä tehtaita toteuttamaan.
Jaatista häiritsee suomalaisessa metsien käytön rajoittamiseen liittyvässä keskustelussa esiintyvät olettamukset, että kaikki investointisuunnitelmat automaattisesti toteutuisivat tai että olemassa olevia tehtaita ei suljettaisi.
– Kaikki uudet investoinnit eivät tule entisten päälle. Sen lisäksi on oletettu, että vuodesta toiseen markkina vetää ja on ikään kuin ikuinen nousukausi. Näin ei ole.
Metsäteollisuuden ympäristöpäällikkö Fredrik Blomfelt summaa KHO:n ratkaisun vaikutukset sanomalla, että yhden päätöksen perusteella ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä
Näin ollen vastaavantapaisille hankkeille voisi olla edellytyksiä jatkossa.
Analyysiyhtiö Inderes arvioi perjantaina, että Finnpulpin hanke ei välttämättä olisi toteutunut, vaikka se olisikin saanut ympäristöluvan.
Antti Viljakainen kirjoittaa analyysissaan, että tehtaan rahoituksen järjestymiseen liittyi edelleen epävarmuutta.