Ex-tiedustelupäällikkö Pekka Toveri: Raketinheitinjärjestelmillä olisi suuri merkitys Ukrainalle – "Venäjän olisi alettava liikkumaan"
Pitkän kantaman raketinheitinjärjestelmillä olisi suuri merkitys Ukrainan puolustustaistelussa Venäjää vastaan. Näin arvioi Puolustusvoimien pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri.
Toverin mukaan Ukraina ei ole pystynyt vastaamaan Venäjän pitkän kantaman tulitukseen, koska Ukrainalla ei ole juurikaan omaa pitkän kantaman aseistusta.
– Venäjä on saavuttanut Donbassissa Itä-Ukrainassa jonkin verran menestystä. Tämä perustuu siihen, että he eivät ole enää liikkuvassa sodankäynnissä eivätkä joudu ukrainalaisten kanssa lähitaisteluun, jossa venäläiset ovat huonompia, Toveri sanoo.
– Sen sijaan Venäjä pommittaa omalla tykistöllään pitkältä etäisyydeltä ukrainalaisten asemia. Rautatieyhteydet (Venäjältä) ovat kunnossa, ja he saavat kuljetettua ampumatarvikkeita (rintamalle), jotta he voivat massiivisesti tulittaa ukrainalaisia.
Amerikkalaislehti New York Times uutisoi eilen, että Yhdysvallat olisi lähettämässä pitkän kantaman MLRS-raketinheitinjärjestelmiä Ukrainaan ensi viikolla. Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedottaja John Kirby kieltäytyi vahvistamasta lehdelle, että päätös asiasta olisi jo tehty.
Muun muassa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on viime viikkoina pyytänyt, että maahan lähetettäisiin raskaita M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmiä. Ukrainassa niitä on pidetty jopa ratkaisevina sodankulun kannalta.
Toveri on samoilla linjoilla.
– Esimerkiksi (venäläisen) tykistöpatterin voisi tällöin ammuksista riippuen lamauttaa yhdellä tai parilla raketilla. Sillä olisi merkittävä vaikutus, jolla voitaisiin syödä venäläisten kykyä pommittaa ukrainalaisia pitkältä, Toveri sanoo.
– Tähän mennessä venäläiset ovat päässeet etenemään vähän kerrallaan ampumalla etäältä ukrainalaisten puolustusasemia rikki. Ukrainan käytössä MLRS-raketinheitinjärjestelmät veisivät venäläisiltä nämä edellytykset.
Yhdysvaltalaisvalmisteiset järjestelmät pystyvät ampumaan raketteja jopa 300 kilometrin päähän eli paljon pidemmälle kuin Ukrainan nykyiset järjestelmät, jotka kantavat Toverin mukaan noin 40 kilometrin päähän.
MLRS-järjestelmän kantama tosin riippuu käytettävistä ammuksista. Politico-verkkolehden mukaan Yhdysvallat ei antaisi Ukrainalle kaikkein pisimmän kantaman ammuksia, vaan raketteja, joiden kantama on noin 30–70 kilometriä.
Vaikka Ukraina saisi ammuksia, joiden kantama olisi esimerkiksi yli sata kilometriä, haasteeksi nousee Toverin mukaan kyky osua maaliin.
– Nämä järjestelmät ovat tasan niin hyviä kuin kyky maalittaa on. Pitää olla ”silmät” syvyyteen: jos haluaa ampua sadan kilometrin päähän, täytyy olla silmät siellä, että näkee mitä ampuu, Toveri kuvailee.
– Tarvitaan varmasti lännen tukea, että ukrainalaiset pystyvät edelleen maalittamaan.
Tähän asti Yhdysvaltain hallinto on epäröinyt MLRS:n tasoisen raskaan aseistuksen lähettämistä Ukrainaan nimenomaan pitkän kantaman vuoksi. Ukraina voisi käyttää järjestelmää tehdäkseen strategisia iskuja Venäjälle. Tätä Venäjä voisi puolestaan pitää provokaationa, joka oikeuttaisi vastatoimet Yhdysvaltoja vastaan.
Liikuteltava MLRS-järjestelmä voi ampua enimmillään 12 ohjattua rakettia alle minuutissa ja vaihtaa sitten nopeasti paikkaa ennen kuin vihollisen tykistö keksii sen sijainnin.
Liikuteltavuudella olisi Politico-verkkolehden mukaan suuri merkitys Donbassin taisteluissa, joista on kehkeytynyt pitkän kantaman tykistöjen välinen taistelu.
Toverin mukaan raketinheitinjärjestelmät olisivat myös huomattavasti tehokkaampia kuin Ukrainalla nyt käytössä oleva tykistö.
– Lyhyemmän kantaman lisäksi Ukrainan tämänhetkisellä tykistöllä pitää ampua aika monta kranaattia ennen kuin päästään haluttuun vaikutukseen, Toveri sanoo.
– Raketinheittimellä puolestaan voidaan esimerkiksi pyörillä liikkuvalta lavetilta ampua tietystä asemasta kuusi rakettia ja lamauttaa venäläinen tykistöjoukko. Yhdellä ajoneuvolla saadaan siis paljon enemmän vaikutusta aikaan paljon nopeammin.
Toverin mukaan tämä pakottaisi myös venäläiset liikekannalle, koska heidän olisi pakko alkaa hajauttaa tykistöään, jos uhkana olisi, että Ukraina voisi vastata tulitukseen etäältä.
– Venäjän olisi alettava harrastaa liikkuvampaa tuliasematoimintaa. Se hidastaisi ja heikentäisi merkittävästi heidän kykyään vaikuttaa ukrainalaisiin, Toveri toteaa.
Toverin mukaan lännen aseapu on ollut tähän mennessä ratkaisevassa roolissa Ukrainan puolustautumisessa Venäjän hyökkäystä vastaan.
Sodan alkuvaiheiden panssarintorjunta-aseista pitäisi tosin pikkuhiljaa siirtyä kohti järeämpää kalustoa, Toveri pohtii.
– Ukraina tarvitsisi tykistöä ja raketinheittimiä, joilla he pystyisivät syömään venäläisen tykistöylivoiman. Sitten he tarvitsisivat ilmatorjuntakalustoa, jotta he pystyisivät estämään venäläisten ilmavoimien toiminnan, hän sanoo.
– Sen jälkeen he tarvitsisivat raskasta panssarikalustoa, jolla he voisivat aloittaa vastahyökkäyksen ja heittää venäläiset pois omilta alueiltaan. Venäläiset eivät sieltä poistu kuin pakottamalla.