EU:n oikeusvaltiohuolet eivät ole horjuttaneet koneistoa, suomalaistuomari sanoo
EU:n perustukset tuntuvat natisevan. Julkisuutta hallitsevat populistit ja pelko oikeusvaltioperiaatteen murenemisesta.
Unionin tuomioistuimen suomalaistuomari Allan Rosas on hetken hiljaa ja miettii ennen kuin vastaa kysymykseen Puolan ja Unkarin aiheuttamasta huolesta.
– En tiedä mikä sana on oikea, mutta on se ainakin huolestuttava. Tällä hetkellä kilpistyy kaikkein eniten komission ja Puolan väliseen keskusteluun, Rosas sanoo STT:n haastattelussa.
Luxemburgissa sijaitsevasta tuomioistuimesta on kuin huomaamatta tullut EU:n käyttökelpoisin ase oikeusvaltiohuoliin. Sen rooli on korostunut, koska jäsenmailta ei välttämättä tule löytymään yhteistä linjaa.
EU-tuomioistuin teki viime vuoden lopulla merkittävän päätöksen, kun se asetti toimenpidekiellon Puolan korkeimman oikeuden uudistukselle. Uudistus olisi pakottanut eläkkeelle ison osan oikeuden tuomareista, jotka ovat nyt ainakin toistaiseksi voineet jatkaa tehtävissään.
Rosas haluaa katsoa oikeusvaltiohuolia kuitenkin myös laajemmin. Tuomioistuinjärjestelmä toimii yleisesti ottaen lopulta aika hyvin ja yhteydenpito kansallisten tuomioistuinten ja Luxemburgin välillä on parantunut.
– Luottamus EU-tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välillä on siinä suhteessa mennyt parempaan suuntaan.
Rosas muistuttaa, että koneisto eli lainsäädäntötyö toimii kuten ennenkin. Tuomioistuimelle myös se on hyvä merkki, että Puolasta ja Unkarista lähetetään sille ennakkoratkaisupyyntöjä entiseen malliin.
EU-maissa on jouduttu pohtimaan, voiko Puolaan lähettää eurooppalaisen yhteistyön kautta epäiltyjä rikollisia. EU-tuomioistuin otti kysymykseen kantaa kiireellisesti viime kesänä, kun irlantilainen tuomari oli pyytänyt linjausta.
– Katsottiin, että pidätysmääräyksissä pääsäännön pitää olla, että niitä noudatetaan mahdollisimman nopeasti. Jos maassa on suuria systemaattisia ongelmia, tuomarin on arvioitava tilannetta tarkemmin, Rosas kertaa ratkaisua.
Tuomioistuimen ratkottavana on myös useampi kanne, jonka komissio on nostanut Puolaa tai Unkaria vastaan. Rikkomusmenettelyt koskevat muun muassa turvapaikanhakijoiden kohtelua, yliopistoja ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Luxemburgin Kirchbergissä on uudenkarheita toimistotaloja rinta rinnan. Rosasin työhuoneesta avautuu näkymä Euroopan investointipankkiin.
– Voin melkein vilkuttaa Alexander Stubbille hänen huoneeseensa, Rosas kertoo.
Vuonna 2002 aloittanut Rosas on päättämässä työnsä syksyllä. Suomen ehdokas hänen seuraajakseen on oikeusneuvos Niilo Jääskinen.
Euroopan unioni on muuttunut Rosasin uran aikana valtavasti.
Vielä 2000-luvun alussa tuomarien kokoukset pidettiin pienissä saleissa, koska kansallisia tuomareita oli vain 15. Nyt jäsenmaita ja tuomareita on 28 ja kokouspöytä sen verran isompi, että äänen vahvistamiseen tarvitaan mikrofoneja.
Iso muutos on myös EU:n levittäytyminen uusille elämänalueille.
– On hyvin vaikeaa enää keksiä sellaisia aloja, jotka olisivat EU-oikeuden ulkopuolella.
70-vuotias Rosas miettii parhaillaan, mihin ryhtyisi seuraavaksi.
Vuoden päästä keväällä edessä on ainakin vierailevan professorin tehtävä Gentin yliopistossa Belgiassa. Siellä tutkimusaihe on kovin tuttu: demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion välinen suhde.