EU:n hautoma lyijykielto hämmentää metsästäjiä – hankkeen taustalla pelko myrkyn kulkeutumisesta luonnosta ihmisiin
EU:ssa vireillä oleva hanke lyijyn käytön kiellosta metsästyksessä, kalastuksessa ja urheiluammunnassa on jo ehtinyt tuohduttaa alan harrastajia ja poliitikkoja.
Kyseessä olisi käytännössä lyijyn totaalikielto, sotilas- ja viranomaiskäyttöä lukuunottamatta.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.) sekä keskustan kansanedustajat Mikko Kärnä, Mikko Savola ja Juha Pylväs tyrmäsivät lyijykiellon kovin sanoin yhteisessä kannanotossaan.
Keskustalaisnelikko kertoo ymmärtävänsä, että lyijystä on haittaa vesilinnuille. Muussa metsästyksessä, urheiluammunnassa tai kalastuksessa kiellolle ei heidän mielestään ole mitään perusteita.
Lyijykieltosuunnitelma on EU:ssa kuitenkin vasta alkutekijöissään, ja sille on myös ymmärrettäviä syitä. Edes Metsästäjäliitto ei ole ehdottomasti lyijyammuskieltoa vastaan, mutta etenkin ampumaharjoittelun vaarantuminen on yleinen huolenaihe.
Vesilinnustuksessa ammuttuja hauleja jää maastoon ja vesistöön. Linnut saavat lyijyä elimistöönsä syömällä hauleja ravinnon mukana.
Suomessa – Ahvenanmaata lukuunottamatta – lyijyhaulit kiellettiin vesilintujen metsästyksessä jo parikymmentä vuotta sitten. Metsästyslain muutoksen syynä oli juuri vesilintujen suojelu, muuta riistaa se ei tällä hetkellä koske.
Kaikki EU-maat eivät ole vastaavaa kieltoa tehneet. Siksi Helsingissä sijaitsevaa Euroopan kemikaalivirastoa pyydettiin vuonna 2015 tekemään esitys, jossa lyijyammusten käyttö kielletään kosteikkoalueilla.
Asetus velvoittaisi sellaisenaan kaikkia EU-maita. Asiasta pitäisi äänestää EU:ssa marraskuussa. Laki voisi tulla voimaan vuoden alussa ja siirtymäaikaakin olisi luultavasti pari vuotta.
Epävarmuustekijöitä on kuitenkin vielä paljon. Lopullinen äänestysversio ei vielä ole edes Suomessa asiasta vastaavan sosiaali- ja terveysministeriön tiedossa.
Pakkaa sekoittaa se, että EU:ssa pyörii jo isompi ratas. Euroopan kemikaalivirastoa pyydettiin viime kesänä valmistelemaan uutta esitystä, jossa lyijyn käyttö kiellettäisiin kokonaan.
Suomella on kosteikkomääritelmän suhteen erityinen ongelma.
Valtaosa Suomen pinta-alasta täyttäisi kosteikon määritelmän, koska mukaan luetaan myös turvemaat. Lyijypitoisten ammusten käytön ja hallussapidon kieltoa kosteikoilla olisi Suomen oloissa mahdotonta valvoa.
Kosteikkoalueita koskevaa lyijykieltoa käsitellessään Euroopan kemikaaliviraston tieteelliset komiteat totesivatkin, että erityisesti valvonnan näkökulmasta täyskielto olisi parempi vaihtoehto.
EU:ssa on muutenkin kannatusta laajalle lyijykiellolle, onhan kyseessä myrkyllinen raskasmetalli.
Mäntsäläläinen metsästyksen harrastaja Heikki Hankila pitää lyijykieltoa täysin ylimitoitettuna toimenpiteenä. Hän käy metsällä pääosin Pohjois-Suomessa, 45–60 päivänä vuodessa.
– Päällepäin kuulostaa hyvältä, että lyijyä vähennettäisiin luonnosta. Mutta Suomessa metsästyksen kautta maastoon päätyvän lyijyn määrä on niin mitätön, että sillä ei ole käytännössä juuri mitään ympäristövaikutuksia.
Hankila kertoo käyneensä pari viikkoa sitten metsällä Posiolla ja Sallassa. Hän käveli koko päivän näkemättä muita metsästäjiä ja ampui yhden laukauksen.
– Lyijyn määrä on ongelma vain niillä paikoilla, joilla ammutaan erityisen paljon, hän näkee.
Euroopan kemikaaliviraston arviot siitä, kuinka paljon lyijyä jää EU-alueella luontoon metsästyksen, ampumaurheilun ja kalastuksen vuoksi vuosittain, ovat hurjia.
Kosteikkoihin kertyy 5 000 tonnia, maa-alueille 14 000 tonnia ja vesistöihin 2 000–6 000 tonnia lyijyä. Nämä määrät johtavat viraston mukaan kahden–kolmen miljoonan linnun kuolemaan.
Lyijystä koituva tuska ei koske ainoastaan vesilintuja.
Lyijyhaulit voivat olla kohtalokkaita myös metsäkanalinnuille, jotka nielevät niitä etsiessään jauhinkiviä ravinnon hienontamista varten, Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo.
Petolinnut puolestaan syövät lyijymyrkytyksestä kärsiviä tai siihen kuolleita lintuja ja metsästyksen jäljiltä jääviä haaskoja. Lyijymyrkytys on merikotkan yleisin yksittäinen kuolinsyy Suomessa.
Suomessa kuolleina tai heikkokuntoisina löydetyistä merikotkista kolmannes menehtyi lyijymyrkytykseen, Lehtiniemi sanoo.
– Lyijylle on olemassa vaihtoehtoja, jotka eivät ole myrkyllisiä. Modernissa yhteiskunnassa on ennenkin pystytty ottamaan käyttöön menetelmät, joissa myrkkyä ei kylvetä luontoon, Lehtiniemi huomauttaa.
Lyijy on riski myös riistaa syöville ihmisille. Euroopan kemikaaliviraston mukaan turvallista rajaa lyijyn syönnille ei ihmisten kohdalla ole.
Esimerkiksi Ranskan ruokavirasto suosittelee, että aikuiset söisivät lyijyammuksella kaadettua riistaa korkeintaan kolme kertaa vuodessa, eivätkä raskaana olevat tai lapset söisi sitä lainkaan.
Lyijy voi vaikuttaa naisten hedelmällisyyteen, sikiöihin ja rintamaitoon sekä lasten hermoston kehitykseen.
Kesällä 2013 Itä-Suomen yliopiston ja Eviran yhteistyönä aloitetussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon lyijyluodit nostavat hirvenlihan lyijypitoisuutta.
Tulosten perusteella liha olisi hylättävä vähintään 10 senttimetrin säteeltä ampumahaavasta. Mutta jos luoti osuu esimerkiksi luuhun, se voi repiä kudosta niin, että kohonneita lyijypitoisuuksia voi löytyä jopa 45 sentin päästä haavasta.
Hollannissa, osassa Belgiaa ja Tanskassa lyijyhaulien käyttö on jo kokonaan kiellettyä.
Metsästäjäliiton mukaan lyijyä hieman edullisemmat teräshaulipatruunat ovat kehittyneet viime vuosina paljon ja toimivat hyvin.
Liitossa ei olla nousemassa barrikadeille mahdollisen lyijykiellon vuoksi.
– Me metsästäjät olemme myös huolissamme lastemme turvallisuudesta, emmekä halua käyttää mitään sellaista, mikä aiheuttaa terveysriskejä, toiminnanjohtaja Heli Siitari sanoo.
Tutkimukset lyijyn leviämisestä riistalihaan tulivat metsästäjien laajaan tietoisuuteen tammikuun 2018 riistapäivillä.
– Se tuli yllätyksenä, että vaikka liha poistettaisiin ampumahaavan ympäriltä, huonolaatuisten lyijyluotien pienet partikkelit voivat levitä ihan häntään saakka.
Siitarin mukaan moni metsästysseura suosittelee kuparipatruunoita hirven metsästyksessä siksikin, että lihaa ei tarvitsisi laittaa niin paljon hukkaan.
– On seuroja, jotka eivät salli lyijyluotipatruunoiden käyttöä hirven metsästyksessä.
Mitä teen asekaappini sisällölle, jos lyijykielto tulee?
Heikki Hankila
Kupariluotia käytetään jo yleisesti suuremman riistan metsästykseen. Osa metsästyshaulikoista on kuitenkin niin vanhaa mallia, että niihin eivät lyijyä korvaavat patruunat käy.
Metsästäjäliitossa ollaan huolissaan siitä, että osa metsästäjistä jättäisi lyijykiellon myötä vanhan pyssyn naulaan ja riistanhoitomaksun maksamatta.
– Se voisi vaikuttaa kaikkien metsästäjien saamiin palveluihin riistahallinnolta, Siitari toteaa.
Tällä hetkellä riistanhoitomaksun maksaa valtiolle reilut 300 000 metsästäjää. Metsästysvuoden 2019–2020 riistanhoitomaksu on 39 euroa, alle 18-vuotiailta 20 euroa.
Kovia teräshauleja on vastustettu aseen piipun kulumisen lisäksi myös sen pelossa, että puuhun osuessaan teräs voisi pilata tukin käyttöarvon.
Metsähallituksen alueilla olikin pitkään varotoimenpiteenä teräs- ja volframihaulikielto, mutta se kumottiin tarpeettomana viime vuonna. Puihin ammutut haulit eivät tuottaneet käytännön ongelmia.
Metsällä laukaukset ovat harvinaisia ja harkittuja, mutta harjoittelutilanteessa on toisin. Metsästäjäliittoa huolestuttaakin eniten ampumaharjoittelu, joka kuuluu olennaisena osana lajiin.
Liiton mielestä lyijyammuksilla harjoittelun tulisi jatkossakin olla sallittua, etenkin kun ampumaratojen lupaprosessit pitävät huolen siitä, ettei ympäristö kuormitu.
Ampumaharjoittelussa käytetään tyypillisesti pienikaliiperisia aseita juuri edullisten patruunakustannusten vuoksi. Näihin aseisiin lyijyä korvaavien patruunoiden hinta olisi moninkertainen ja niiden osumatarkkuus heikompi, Siitari kertoo.
– Olemme huolissamme siitä, että lyijykiellon myötä metsästäjät eivät menisi radalle harjoittelemaan eettistä ja turvallista riistalaukausta. Se on iso ongelma, ja siinä mielessä vastustamme tätä siirtymää, Siitari sanoo.
Hän korostaa mahdollisen lyijykiellon edellyttävän, että metsästäjille annetaan riittävästi siirtymäaikaa lyijyä korvaavien materiaalien tutkimiseen.
– Aikaa tarvitaan siihen, että otamme selvää ilma- ja pienoiskiväärien patruunoiden viimeisimmästä kehityksestä ja koulutamme metsästäjät toimimaan uusien materiaalien kanssa.
Lyijy ei ole valikoitunut metsästyksessä ammusmateriaaliksi sattumalta. Se on pehmeää ja raskasta, joten on hyvä isku- ja tappokyky. Siksi Heikki Hankilakin metsästää lyijyammuksilla.
– Keveämmistä haulimateriaaleista tulee eettisiä ongelmia, koska ne eivät tapa riistaa kuten halutaan, hän sanoo.
Hankila myöntää teräshaulien välitulppien kehittyneen ja haulien lähtönopeuksien parantuneen, mutta ne ovat yhä lyijyhauleja kevyempiä.
Hankilan mukaan kupari- tai messinkiluodit toimivat hyvin hirven, villisian, peuran tai karhun metsästyksessä, sillä kiväärien piiput kestävät niitä.
Huomattavaa osaa Suomen haulikkokannasta ei kuitenkaan ole suunniteltu lyijyä kovemmille materiaaleille kuten teräkselle, voframille tai kuparille, hän sanoo.
– Maahantuojat eivät anna takuuta, jos aseilla ampuu kovempia materiaaleja kuin mille ne on suunniteltu. Minulla on toistakymmentä asetta, eikä niissä ole yhtään teräshaulikelpoista.
Hankila laskee aseidensa arvoksi noin kymppitonnin.
–Mitä teen asekaappini sisällölle, jos lyijykielto tulee?
Poliisitarkastaja Seppo Sivula sisäministeriöstä näkee mahdollisen lyijykiellon laajana ongelmana.
– Suomessa on merkittävää patruunateollisuutta, jossa tehdään puolustusvoimien ampumatarvikkeita. Valmistajat joutuvat vaikeuksiin, jos harrastuspuoli kyykkää niin, ettei ihmisillä ei ole enää siihen varaa.
– Silloin myös Suomen puolustusvälineteollisuus ja huoltovarmuus voivat olla vaikeuksissa.
Sivula toteaa, että metsästykseen löytyy jo lyijyä korvaavia materiaaleja, joiden kanssa voi elää.
– Suomalainen metsästäjä on kuitenkin valveutunut ja haluaisi harjoitella. Harjoitteluun lyijykielto varmasti vaikuttaa.
Ampumaurheilun parissa lyijykieltoa odotetusti vastustetaan. Sitä ei pidetä tarpeellisena esimerkiksi ampumahiihdossa.
Lyijy jää maalitaulujen takana oleviin keräimiin, Suomen Ampumahiihtoliiton kenttäpäällikkö Lauri Elo kertoo.
– Meille lyijykielto olisi kohtuuton, koska lyijyn keräys on kehittynyt ja kehittyy koko ajan yhä paremmaksi.
Elon mukaan lajiliitto tekee kannanottonsa, jos esitys lyijykiellosta tulee aikanaan lausuntokierrokselle.
Suomen ampumaurheiluliiton puheenjohtaja Vesa Nissinen huomauttaa, että toistaiseksi pienikaliiperisiin aseisiin ei ole esitetty lyijyn ominaisuuksille pärjääviä materiaaleja.
– Ei ole muuta kilpailukykyistä materiaalia, jolla olisi lyijyn tarkkuus sekä edullinen hinta. Lyijykielto muuttaisi urheiluammunnan luonnetta.
Euroopan kemikaalivirastossa kerätään parhaillaan tietoa lyijykiellon vaikutuksista eri aloille.
– Ongelma on, että lyijyä menee ampuma-aseista luontoon ja eläimiin, ja sitä kautta ihmisiin, viraston riskienhallintayksikön päällikkö Matti Vainio sanoo.
– Tarkastelemme, mikä tilanne on ja miten lyijyn käyttöä tulisi rajoittaa metsästyksessä, urheiluammunnassa ja kalastuksessa.
Vainio kertoo, että vastikään Euroopan komissiosta tulleesta esityspyynnöstä menee suunnilleen vuosi esityksen syntymiseen. Sen jälkeen esitys julkistetaan kuuden kuukauden ajaksi kannanottoja varten.
Viraston kaksi tieteellistä komiteaa ottaa kannanotot huomioon antaessaan lausuntonsa EU-komissiolle. Päätöksentekovaihe EU:ssa on aikaisintaan kahden vuoden kuluttua.
Täyskieltoa lyijylle ei välttämättä tule, jos sen vaikutukset ovat kohtuuttomia joillekin tahoille.
– Jos lyijykiellon poikkeukselle on hyvin perusteltu syy, sellainen voi tulla, Vainio toteaa.