Essee: Ihmishengellä on hintansa
Kuvitellaan, että joutuisimme määrittelemään ihmishengen hinnan gallup-tutkijalle. Vaihtoehtoina annettaisiin summia tuhannen ja miljoonan euron välillä. Mitä vastaisimme?
Jos sama kysymys esitetään poliitikolle, saa todennäköisesti vastauksen, että ihmishengen arvoa ei voida rahassa määritellä.
Monilla elämänaloilla ihmishengen arvon määrittely on kuitenkin arkipäivää. Vakuutusmatemaatikot laskevat kuolemantapausten todennäköisyyksiä. Lääkärit joutuvat yhä useammin arvioimaan, kannattaako potilasta hoitaa uusimmalla ja kalleimmalla tekniikalla.
Eettinen tarkastelu olisi hyödyllinen apuväline niin poliitikoille kuin äänestäjillekin ihmiselämän arvon määrittelyssä. Se ei tarkoita helppoja musta tuntuu -vastauksia oikeaa ja väärää koskeviin kysymyksiin. Sen sijaan on pyrittävä mahdollisimman rehellisesti selvittämään käsillä olevan kysymyksen tosiasiat ja kuvaamaan sen pohjalta päätösten mahdollisia seurauksia etiikan näkökulmasta.
Muutama esimerkki valaisee asiaa.
Suunnilleen seuraava tapahtui eräässä suuressa eurooppalaisessa maassa:
Inhimillisestä virheestä johtunut dramaattinen junaturma vaatii satoja uhreja. Virhe oli erittäin harvinainen. Vastaavien tapausten estäminen olisi vaatinut miljardi-investointia maan junaliikenteen ohjausjärjestelmään.
Eettinen tarkastelu tuotti tässä kohtaa kysymyksen, voitaisiinko samalla rahamäärällä säästää ihmishenkiä enemmän jollain toisella liikenteen lohkolla? Myönteisen vastauksen antaminen oli poliitikoille erittäin vaikeaa dramaattisen onnettomuuden luomassa paineessa.
Toinen esimerkki on suomalaisille paljon tutumpi. Vuonna 1972 tieliikenteessä kuoli 1156 ihmistä. Presidentti Urho Kekkonen puuttui asiaan uudenvuoden puheessaan 1.1.1973, ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Muutamassa vuodessa otettiin käyttöön turvavyöpakko, yleinen 80 kilometrin nopeusrajoitus ja täsmälliset promillerajat. Kehityksen suunta kääntyi niin, että liikenteessä kuolee ”enää” alle 300 henkeä vuodessa.
Eettinen tarkastelija havaitsee, että yhteiskuntamme sieti vuonna 1972 viisi kertaa enemmän liikennekuolemia kuin mitä siedämme tänään. Mutta siedämme joka tapauksessa tietyn määrän ihmishengen menetyksiä hintana elämäntavastamme.
Siedämme tietyn määrän ihmishengen menetyksiä hintana elämäntavastamme.
Edellä on poimittu esimerkkejä historiasta. Mutta käsittelyyn voidaan ottaa myös ajankohtaisia, tulevaisuutta koskevia tapauksia.
Valtion säästötalkoissa on heikennetty muun muassa diabeteksen lääkekorvauksia. Pelkona on, että tämä säästö lisää kustannuksia pidemmällä tähtäimellä. Näin käy, jos vähävaraiset luopuvat lääkityksestä eivätkä kykene suuriin elämäntapamuutoksiin, lisäämään liikkumista ja syömään terveellisemmin.
Toinen esimerkki koskee alkoholia.
Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat kesän alussa, että ruokakaupat saavat myydä jatkossa nelosolutta ja muita sen vahvuisia alkoholijuomia. Asia sisältyy alkoholilain uudistukseen, jota sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee.
Miten tätä muutosta olisi arvioitava etiikan näkökulmasta?
Aloitetaan tosiasioista. Alkoholin kokonaiskulutuksen ja siitä koituvien terveyshaittojen välillä on selkeä tilastollinen yhteys. Haittoja koituu sitä enemmän, mitä enemmän viinaa juodaan.
Ongelmat keskittyvät alkoholin suurkuluttajille, joihin lasketaan kuuluvaksi kymmenen prosenttia alkoholia käyttävistä. He juovat puolet kaikesta viinasta.
Alkoholi merkitään vuosittain noin 2 000 suomalaisen kuolinsyyksi. Tässä luvussa ovat mukana esimerkiksi maksakirroosiin ja alkoholimyrkytyksiin kuolleet. Luku kasvaa, jos mukaan otetaan ne aivohalvaukset, syövät ja muut kuolemantapaukset, joihin alkoholi on vaikuttanut merkittävästi.
Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n entinen pääjohtaja Pekka Puska on arvioinut, että nelosoluen vieminen ruokakauppaan kasvattaisi alkoholista johtuvien määrää noin 150 hengellä vuodessa.
Puska nojaa asiantuntijoiden arvioon, että muutoksen jälkeen joka kolmas tai neljäs myyty keskikaljapullo vaihtuisi neloseen markettien ostoskärryissä. Tämä lisäisi alkoholin kokonaiskulutusta 4–5 prosenttia, mikä lisäisi alkoholikuolemien määrää 150 hengellä.
Kulutuksen kasvun ja haittojen yhteydestä on myös tuoretta kokemusta. Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus alensi Viron tuonnin pelossa reilusti alkoholiveroa. Kulutus kasvoi kymmenen prosenttia ja alkoholiin kuolleiden määrä noin 500 hengellä vuodessa.
Alkoholikuolemat aiheuttavat kiistatta kustannuksia ja tulonmenetyksiä yhteiskunnalle. Toisaalta muutoksella olisi myönteisiäkin vaikutuksia. Se vauhdittaisi pienpanimoiden kasvua ja synnyttäisi uusia työpaikkoja myös kaupan piirissä. Myös nelosesta pitävien kohtuukäyttäjien elämä helpottuisi, kun suosikkijuomaa ei tarvitsisi hakea Alkosta.
Loppujen lopuksi päätöksen vaikutukset riippuvat ratkaisevasti siitä, mitä ihmiset tekevät. Kannattaa muistaa, että parikymmentä vuotta sitten ihmiset vaihtoivat ravintoloissa neloskaljan keskiolueksi. ”Tuoppi” tarkoittaa baaritiskillä nykyään keskiolutta, neloskaljaa pitää pyytää erikseen.
Pahimmassa tapauksessa kansa vaihtaa nyt keskioluen takaisin neloskaljaksi. Se kasvattaisi alkoholikuolemien määrää vielä tuntuvasti enemmän.
Toisaalta alkoholin kokonaiskulutus ja matkustajatuonti ovat tällä hetkellä laskusuunnassa. Nyt nähdään, muuttaako nelosoluen tulo kauppoihin tätä trendiä.
Missä kulkee yksilön ja yhteiskunnan vastuun raja yksilön terveydestä?
Tosiasia on sekin, että alkoholi on tullut pysyväksi osaksi kulttuuria kaikkialla maailmassa. Suurista maailmanuskonnoista vain islam kieltää alkoholin nauttimisen.
Maalaisliitto ja sosiaalidemokraatit uskoivat sata vuotta sitten, että alkoholi voitaisiin poistaa yhteiskunnasta kieltolailla. Lain säätäminen ei kuitenkaan viinanjuontia lopettanut vaan johti moniin ongelmiin. Salakauppa kukoisti ja kansalaisten lainkunnioitus heikkeni.
Etiikan näkökulmasta neloskaljapäätös menee lopulta myös poliittisten ideologioiden ytimiin. Missä kulkee yksilön ja yhteiskunnan vastuun raja yksilön terveydestä?
Näillä perusteilla eettinen tarkastelu johtaa seuraaviin päätelmiin:
Nelosoluen tuominen ruokakauppoihin lisää hyvin suurella todennäköisyydellä terveyshaittoja kuten alkoholista johtuvien kuolemantapausten määrää ainakin lyhyellä tähtäimellä.
Muutos voidaan tehdä, jos sen hyödyt hyödyt esimerkiksi panimoille, kaupalle ja alkoholin kohtuukäyttäjien suurelle enemmistölle arvioidaan suuremmaksi kuin haitat.
Essee on Timo Laanisen moraalia ja etiikkaa koskevan kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Kirjoitus on julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä 19. elokuuta. Sarjan toinen osa ”Poliittiset virkanimitykset voidaan lopettaa” ilmestyy Suomenmaan aikakauslehdessä 9. syyskuuta.