Esko Ahon mielestä politiikassa on yksi ydinkysymys: "Pitää olla juoni, ja ihmiset kulkevat sen juonen perässä"
Politiikassakin sovelletaan joskus vierasperäistä termiä ”narratiivi”. Mutta mikä olisi sanalle sopiva suomalainen vastine?
Sitä entinen pääministeri ja keskustajohtaja Esko Aho ehti pohtia pitkään. Sitten hän tapasi sanallisesti lahjakkaan politiikan syväajattelijan Seppo Kääriäisen.
– Hän sekunnissa löysi oikean sanan: se on juoni, Aho kertoo.
Sana on Ahon mielestä aivan olennainen politiikassa. Siinä tärkeintä eivät suinkaan ole tosiasiat vaan narratiivi eli juoni.
– Politiikassa pitää olla juoni, ja ihmiset kulkevat sen juonen perässä. Se juoni ei perustu pelkästään tosiasioihin ja faktoihin, vaan se on tarina siitä, mihin ollaan menossa ja mitä ollaan tekemässä, mitä on tehty ja mihin suuntaan yhteiskunnan pitää mennä.
Ahon mukaan ydinkysymys on se, löytyykö juoni vai ei.
– Voit välillä voittaa ja välillä hävitä, mutta jos juoni on tallella, aina pärjäät.
Aho muistuttaa, ettei äänestäminen ole matematiikkaa vaan pitkälti vaistonvaraista toimintaa.
– Jotta voi olla houkutteleva vaihtoehto, täytyy keskittyä siihen juoneen.
Voit välillä voittaa ja välillä hävitä, mutta jos juoni on tallella, aina pärjäät.
Esko Aho
Ahon mukaan keskustaltakin juoni on Suomea kunnostaessa ehkä hieman hukkunut.
Kun aikaa, tarmoa ja resursseja juonen ylläpitoon ei oikein tahdo jäädä, se pääsee hämärtymään monien silmissä, sekä omien että varsinkin vieraiden.
Ahon mielestä keskustan kannattaisi tulosten näkyvillä pitämisen ohella nähdä myös, että elämä jatkuu ja seuraavat haasteet odottavat.
Nykyhallituksella on ollut Ahon mukaan ilman muuta myös ongelmia. Vaalikauden suoritusta kannattaa hänen mielestään kuitenkin verrata edeltäneeseen.
– Minusta edellinen vaalikausi oli aivan hirveä. Kuka haluaisi palata semmoiseen?
Oppositio on syyttänyt nykyhallitusta kovasta ja eriarvoistavasta politiikasta. Ahon mukaan politiikan paradokseihin kuuluu, että parempien taloudellisten aikojen mielletään koituvan jotenkin hyvin toimeentulevien hyväksi.
– Eihän se niin ole. Hyvin toimeentuleva pärjää, vaikka yhteiskunta ei olisikaan kunnossa, mutta se huonosti toimeentuleva on heikoilla, jos yhteiskunta on kehno, hän huomauttaa.
Edellinen vaalikausi oli aivan hirveä.
Esko Aho
Nyt 64-vuotias Aho on ollut poissa politiikasta jo 15 vuotta. Vaikka konsulttitöitä riittää, paluu politiikkaan ei ole pois laskuista. Vaaleja tulee ja menee, mutta milloin sopiva paluun aika voisi olla?
– Olen koko ajan sanonut, ettei minulla ole mitään suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Nämä nykyiset tehtävät ovat sellaisia, etten minä voi edes ajatella niiden rinnalla aktiivista osallistumista politiikkaan. Mutta onhan noita monta, jotka ovat paljon minua iäkkäämpiä ja ovat edelleen eduskunnassa, Aho pohtii.
Entisen pääministerin ajatukset kiinnostavat keskustassa varsinkin nyt, kun puolueen tilanne muistuttaa tällä hetkellä Ahon hallituksen loppuaikoja. Maa on nostettu syvästä lamasta, mutta pääministeripuolue keskusta on saanut maksaa urakasta kannatuksessaan kovan hinnan.
Ahon johdolla keskusta ylsi kuitenkin vuoden 1995 eduskuntavaaleissa kelvolliseen lähes 20 prosentin tulokseen, vaikka tappiota tuli eikä hallitustaival enää jatkunut.
Nyt keskustalla olisi ex-pääministerin mielestä mahdollisuuksia parempaankin. Ennen vuoden 1995 vaaleja keskustaa jakoi kaiken muun ohella voimakkaasti myös EU-kansanäänestys.
– Niin vaikea kuin EU-ratkaisu olikin, niin kyllähän sen ympärillä tavallaan keskustan juoni pääsi esille. Keskustalla oli rooli Suomen tulevaisuuden rakentamisessa, ja EU:n jäsenyys nähtiin osana tätä rakennetta.
Ahon mukaan EU-kysymyksessä onnistuttiin yhdistämään kansallinen iso tehtävä puolueen rooliin.
– Ja itse asiassa se tehtiin tavalla, joka mahdollisti sen, että sekä vastustajat että kannattajat luottivat keskustaan.
Nyt edessä ei ole EU-jäsenyyden kaltaista megaluokan kysymystä. Ahon mielestä Suomessa ollaan kuitenkin jälleen erittäin ison haasteen edessä.
Ahon mukaan nyt on mietittävä, miten haavoittuvaisen demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan tulevaisuus turvataan ja mitä sen ominaisuuksia pitää vahvistaa.
– Ja jos jälleen saan neuvoa keskustaa, niin minusta keskustalla olisi vähän samanlainen paikka kuin sillä oli 1930-luvulla. Tai itse asiassa heti vuoden 1918 jälkeen ja ehkä sotien jälkeenkin tietyllä tavalla.
Ahon mukaan avointa demokratiaa on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä, vaikka se ei Euroopassa ja maailmassa tällä hetkellä suinkaan sitä ole. Ensinnäkin on huolehdittava oikeusvaltiosta ja siitä, että kaikella vallankäytöllä on kontrollinsa.
Ahon mielestä tärkeää on myös, että kaikki luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin, joiden kautta yhteiskuntaa kehitetään ja suojellaan.
– Tästä minä olen vähän enemmän huolissani kuin oikeusvaltiokehityksestä. Meillä on aika paljon välinpitämättömyyttä yhteiskunnallisten instituutioiden suhteen.
Ahon mukaan nykyisin kuvitellaan aika usein, ettei instituutioita enää tarvita.
– On niitä, jotka uskovat omiin kykyihinsä ja arviointikykyynsä niin paljon, että kokevat pystyvänsä itse paremmin määrittämään elämänsä, eikä siihen tarvita instituutioiden apua.
Aho muistuttaa myös siitä, että sosiaaliset väylät on pidettävä auki: ihmisten on koettava pääsevänsä nousemaan sosiaalisesti ylöspäin.
Nyt väylät ovat hänen mielestään osin tukkeutumassa, mutta ei rahan puutteen, vaan paljon vaikeampien kysymysten vuoksi. Esimerkiksi hän nostaa jo koulussa alkavan poikien syrjäytymisen.
Vielä pari vuotta sitten Suomella meni huonosti. Nykyisestä talouskasvusta ei ollut vielä hajuakaan ja näköala oli synkkä.
Sitten kaikki muuttui, ja jopa mahdottomana pidetty 72 prosentin työllisyysaste on toteutumassa.
– Aina kun menee huonosti, käänne huonompaan arvioidaan liian varovaisesti. Menee huonommin kuin luullaan. Sitten kun tulee käänne parempaan, se käänne arvioidaan aina liian varovaisesti, Aho muistuttaa.
Ahon mielestä valtiontalouden parempi tilanne ei ole tulevaa ajatellen kuitenkaan ratkaisevaa. Rahan jemmaamista tärkeämpää on, millaisella kustannusrakenteella eletään väestön ikääntyessä.
Aho uskoo vahvasti siihen, että terveydenhuollon ja sosiaalipuolen kustannuksia voidaan radikaalisti ainakin hillitä ilman että palvelujen laatu huononee.
Hän sanoo seuranneensa surullisella mielellä sote-keskustelua, jossa yritetään laskea kustannuksia viiden tai kymmenen vuoden päähän.
– Ei semmoista voi tehdä, se on mahdotonta.
Siinä missä monet näkevät sotessa isoja uhkia, Aho uskoo huikeaan muutokseen. Hän arvioi, että terveydenhuollossa nähdään ”ällistyttäviä asioita” lähimpien vuosien aikana.
Ahon mielestä on selvää, että terveydenhuollossa ja sosiaalipuolella on muutettava koko konsepti. Ne, jotka ymmärtävät konseptimuutoksen välttämättömyyden, ovat myös valmiit sitä tukemaan.
– Ei tällaisella terveydenhuoltojärjestelmällä ole tulevaisuutta, se on aivan selvä.
Uudistusten vastustaminen on Ahon mukaan aina helppoa, koska tuleva on tuntematonta ja oleva tiedetään.
– Ja on helppoa vakuuttaa ihmisille, että kannattaa pysyä tässä. Mutta kuka haluaisi palata vanhaan käsivälitteiseen puhelujärjestelmään tai kaukopuhelujärjestelmään tai kuka haluaisi takaisin jonottamaan pankkipalveluja pankkeihin?
Aho huomauttaa, että tavallisen keskivertokäyttäjän näkökulmasta tapahtunut parannus on valtava.
– Mutta silti niitä vanhoja systeemejä haikailtiin, niiden perään huudettiin. Ja kuinkahan monta kirjallista kysymystä eduskunnassa tehtiin pankkipalveluista, että pitää taata, että konttorit eivät ole liian kaukana?
Aho myöntää, että asian toisinkin näkeviä toki on. Ydinkysymys on kuitenkin, kenen ja millä ehdoilla uudistuksia tehdään, menneisyyden vai tulevaisuuden.
Aholle itselleen vastaus on selvä: politiikan tehtävä on luoda tulevaisuutta. Demokraattinen järjestelmä ei voi jäädä aina odottamaan sitä, että viimeinenkin kansalainen on muutokseen valmis, hän muistuttaa.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 8.6. Lehden voi tilata täältä .