Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen on ylpeä järjestöstään: "Jokaisella jäsenellä on joku erityisosaaminen, jota hän voisi jakaa muille"
Liperissä varttunut poika hiihti ja pyöräili kaikki koulumatkansa, kunnes aloitti lukion Joensuussa ja joutui viettämään viikot kaupungissa.
Poissaoloja koulusta kertyi vain sillä viikolla, kun sudenpyytäjien lippusiimat katkaisivat ladun.
– Neljän suden lauma saatiin kaadettua. Sitten päästiin taas kouluun.
Viime kesänä Eläkeliiton puheenjohtajaksi valitun Raimo Ikosen, 69, matka syrjäiseltä maatilalta Pohjois-Karjalasta pääkaupungin tärkeimpiin pöytiin oli juuri sellainen ”luokkaretki”, jollaisen suuri osa ikäluokasta on tehnyt.
Työuransa aikana hän oli professorina yliopistolla ja toimi pitkään valtionhallinnon korkeissa tehtävissä, viimeksi sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajana.
Väliin mahtuu myös kansainvälisiä tehtäviä. Pisin jakso, kaksi vuotta, kului Unkarissa, mutta monet muutkin uudet EU-maat ehtivät tulla tutuiksi.
Puheenjohtaja on järjestöstään ylpeä. Eläkeliitto on kehittynyt aikojen muuttuessa, ja jatkuvaa uudistumista aiotaan jatkaa.
Nykypäivänä eläkkeelle jäävällä on yleensä vielä pitkä matka palvelujen aktiiviseksi käyttäjäksi.
– Yli puolet eläkeläisistä pitää terveyttää ja toimintakykyään vähintään hyvänä. Vielä 20 vuotta sitten näin koki vain kolmannes eläkeläisistä, huomauttaa Ikonen.
Eläkeliiton jäsenhankintaa suunnataankin entistä enemmän vielä työelämässä oleviin.
Eläkkeelle jäämiseen valmistautuva ei vielä koe tarvitsevansa järjestön apua, mutta Eläkeliitossa olisi paljon käyttöä hänen kokemukselleen, osaamiselleen ja verkostoilleen.
– Tulisi varmistaa eräänlainen jatkumo aktiiviajasta aktiiviseksi toimijaksi, kuvailee Ikonen.
Näin hän toimi itse ja samaa hän suosittelee muillekin.
Suomen suurimman eläkeläisjärjestön puheenjohtajaksi Ikonen ei ajautunut vahingossa, vaan perusteellisen harkinnan jälkeen.
Kysyntää olisi ollut muissakin järjestöissä, mutta toiminnan mies halusi sellaisen tehtävän, jossa oikeasti voi saada jotain aikaan.
Eläkeliitolla on 130 000 jäsentä, 401 paikallisyhdistystä, 20 piirijärjestöä ympäri maan ja keskustoimisto Helsingissä.
Toimintaa, resursseja ja henkilökuntaa siis löytyy. Viimeksi joukkoon liittyi oma vanhusasiamies, jonka tavoitteena on varmistaa, että Eläkeliitolla on osaava edustus myös tulevien maakuntien vanhusneuvostoissa.
– Eläkeliiton on osallistuttava maakuntien strategian ja palvelulupauksen määrittelyyn, korostaa Ikonen.
– On tuotteistettava piirien tarjoamia palveluita ja päätettävä mitä niistä tarjotaan sote-keskuksille tai asiakassetelillä hoidettavaksi ja millaisia vapaaehtois-, vertais- tai tukipalveluja tarjotaan maakunnille, hän kaavailee.
Uusi puheenjohtaja sai lähes ensi töikseen hoitaakseen myös kiertävän puheenjohtajuuden EETUssa eli kaikkien eläkeläisjärjestöjen yhteistyöelimessä. Siihen kuuluvat järjestöt edustavat enemmän tai vähemmän selvästi poliittisen kentän kirjoa.
– Tai ehkä enemmänkin eri tyyppisiä eläkeläisiä, oikoo Ikonen toimittajan käsitystä.
Monet eläkeläisjärjestöt ajavat hyvinkin vahvasti työeläkkeellä olevan jäsenkuntansa etuja.
Eläkeliiton jäsenkunnastakin nykyään suurin osa on työeläkkeellä, mutta mukana on myös hyvin pieniä myel-eläkkeitä saavia tai pelkän kansaneläkkeen ja takuueläkkeen varassa olevia.
– Eläkeliiton rooliin kuuluu nostaa esiin köyhimpien eläkeläisten asiaa.
Opiskeluaikoinaan Raimo Ikonen oli mukana Tampereen keskustaopiskelijoiden toiminnassa.
Kun häneltä nyt kysyy, millainen on Eläkeliiton ja keskustan suhde, hän miettii hetken. Eihän mitään erityistä suhdetta ole.
Eläkeliitto on ”keskustataustainen”, mutta nykyään poliittisesti sitoutumaton. Mukana on kaikkia aatesuuntia edustavia ihmisiä.
Esimerkiksi vilkkaasti toimivassa ja väkirikkaassa Iisalmen yhdistyksessä arvellaan löytyvän kaikkien puolueiden kannattajia siinä missä sitoutumattomiakin.
– Eläkeläisten edunvalvonnan kannalta on tärkeämpää yhteydenpito toisten eläkeläisjärjestöjen kanssa kuin yhteydenpito puolueisiin, Ikonen näkee.
Tulevaisuudessa yhteinen tekeminen toivottavasti on entistä järjestäytyneempää. Ikonen toivoo esimerkiksi valtakunnallista eläkeläisasiainvaltuutettua, joka toimisi tiiviissä yhteydessä eläkeläisjärjestöjen kanssa.
– Puhutaan nimenomaan eläkeasiainvaltuutetusta, kaikki eläkeläiset eivät ole vanhuksia, korostaa Ikonen.
Köyhyysriskissä on laskettu olevan 175 000 eläkeläistä.
Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen
Eläkeasiainvaltuutetulla voisi olla rooli myös eläkepoliittisen köyhyysohjelman toimeenpanossa seuraavalla hallituskaudella.
– Köyhyysriskissä on laskettu olevan 175 000 eläkeläistä, muistuttaa Ikonen.
Takuueläkkeen varassa eläviä on yli 100 000, kansaneläkkeen saajia yli 600 000 ja työkyvyttömyyseläkkeellä on yli 200 000 suomalaista.
Eläkeläisten tilanteet vaihtelevat suuresti elämänhistorian ja perhesuhteiden mukaan. Kaikki eläkeläiset eivät ole ikäihmisiä, eivätkä kaikki pientä eläkettä saavat välttämättä elä köyhyydessä.
Eläkeläisten määrän kasvaessa on tärkeää pitää kaikin tavoin huolta siitä, että toimintakykyinen aika jatkuu mahdollisimman pitkään ja hoivattavana olemisen aika siirtyy mahdollisimman pitkälle eteenpäin.
Tässä työssä Eläkeliitto aktiivisine yhdistyksineen on aivan ylivertainen.
Järjestö on tunnetuin kuoroistaan sekä tanhu- ja näytelmäryhmistään, mutta Ikonen luettelee hengästyttävän pitkän listan myös vähemmän tunnettuja harrastuksia ja aktiviteetteja, joita jäsenyhdistyksissä pyörii.
– Vuosittain järjestetään valtakunnalliset hiihtokilpailut. Ja tietysti myös karaokekilpailut.
Kaikenlaiset digikurssit ovat suosiossa. Eläkeliittolaiset haluavat pysyä kehityksen rattailla: hoitaa itse pankkiasiansa, pitää yhteyttä kaukana asuviin lapsenlapsiin, tallettaa valokuviaan ja sukuhistoriaansa sähköiseen muotoon.
– Moni kaipaa apua uusimpien laitteiden käytössä vaikka olisi työelämässä ollessaan jatkuvasti käyttänyt tietokonetta.
Eläkeliiton toimintamalliin tietysti kuuluu, että niitä, jotka hallitsevat tekniikan, koulutetaan kouluttajiksi.
– Varmasti jokaisella jäsenellä on joku erityisosaaminen, jota hän voisi jakaa muille, arvelee Ikonen.
Parhaillaan järjestetään eri puolilla maata koulutustilaisuuksia, joissa opetetaan yhdistysten ja piirien aktiiveja käyttämään entistä tehokkaammin sähköistä viestintää.
Sellaisessa tilaisuudessa Raimo Ikonen on haastattelupäivänkin viettänyt. Nyt on edessä kuppi kahvia ja lentokoneen lähtöön on vielä aikaa.
– En todellakaan ole laskenut, hän naurahtaa, kun puheeksi tulee, kuinka paljon matkapäiviä tai kilometrejä Eläkeliiton puheenjohtajalle kertyy.
Maakuntien kiertäminen ei ole rasite.
– On ollut mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea yhdistyksissä tapahtuu ja miten paljon eri piirit eroavat toisistaan.
Puhuttavaa riittäisi loppuillaksi, mutta lentokone ei odota.
Silti vielä pari sanaa valtakuntaa kuohuttavista vanhustenhoidon epäkohdista.
– Kuntien pohjalle rakennettu järjestelmä ei ole selviytynyt rahoituksen ongelmien ja yksityisten yritysten paineessa, Ikonen sanoo.
Hänen mielestään ratkaisu moniin nyt esille nostettuihin ongelmiin olisi juuri sote- ja maakuntauudistus.
Ikonen tietää mistä puhuu. Hän on yksi niistä harvoista, jotka ovat lukeneet läpi kaikki sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluun liittyvät paperit.
Henkilöstömitoituksia voidaan – ja pitääkin – tiukentaa ja valvontajärjestelmää tehostaa, mutta sekään ei yksin riitä.
– Kyllä palveluiden tuottajien pitää huomioida eettiset näkökulmat.
Raha ei voi ajaa ihmisarvon ohi.
– Jos lasketaan vain sitä, mihin rahaa kuluu ja kuinka paljon sitä kuluu, ollaan hakoteillä. Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja selviytymisestä. Siihen kannattaa keskittyä.
Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 22.2.2019. Lehden voit tilata täältä.