Ekonomisti Laaksonen: Talouden koskessa veneen pitää olla vahva ja peräsimeen tarvitaan osaavaa kättä
Hyviä talousuutisia on kuultu viime aikoina useita. Suomen talous on kasvanut vuosina 2016–2018 hämmästyttävän hyvin, keskimäärin 2,6 prosenttia vuodessa, arvioi Kalle Laaksonen blogissaan (3.1.2019).
Ennen eläköitymistään Laaksonen työskenteli pitkään Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ekonomistina.
Parempiakin lukuja on toki nähty.
– Niiden taustana oli kuitenkin työvoiman tarjonnan jatkuva kasvu sekä joskus poikkeukselliset tilanteet kuten 1990-luvun lopussa, jolloin Nokian maailmanvalloitus piti kasvuluvut Suomessa korkealla. Lisäksi talouskasvua vauhditettiin aika ajoin jopa kymmenien prosenttien devalvaatioilla, jotka pitivät viennin kilpailukyisenä ja kasvussa, Laaksonen kirjoittaa .
Nykyisin talouskehityksen lähtökohdat ovat toiset. Työvoiman tarjonta supistuu. Viennin kilpailukykyä ei voida nostaa valuuttakurssien muutoksilla, sillä Suomi kuuluu euroalueen yhteiseen raha- ja valuuttakurssipolitiikkaan.
– Suomen kilpailukyky heikkeni kilpailijamaihin, esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan, verrattuna vuosina 2007–2013 toistakymmentä prosenttiyksikköä. Kilpailukykysopimuksen sekä maltillisten palkkasopimusten ansiosta suhteellinen heikennys kurottiin vuosina 2016–2018 puoleen tai allekin, Laaksonen jatkaa.
Poliittinen oppositio ja jotkut muutkin ovat väittäneet, että taloudellinen menestys vuosina 2016–2018 johtui maailmanmarkkinoista, ei Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimenpiteistä.
Laaksonen esittää vastaväitteen näkemykselle.
– Maailmanmarkkinoiden kehitys olikin kohtuullisen hyvää, ei kuitenkaan poikkeuksellista. Lisäksi maailmantalous kasvoi kohtalaisesti myös vuosina 2011–2015, ja muu euroaluekin pääsi kasvuun vuoden 2013 lopulla. Suomen talous sukelsi silti.
Kaikkiaan Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexsander Stubbin (kok.) hallitusten aikana kansantalous supistui lähes kolme prosenttia. Vetoapua olisi piisannyt yllin kyllin, sillä maailman talous kasvoi samaan aikaan yli 11 prosenttia
– Hallitusten talouspolitiikka oli tällöin sosialidemokraattisten ministerien [Jutta Urpilainen ja Antti Rinne] muotoilemaa, Laaksonen muistuttaa.
Jos hallitusten vaikutus Suomen talouden kehitykseen on vähäinen ja maailmanmarkkinat määräävät suunnan tai kehityksen voimakkuuden, on Laaksosen mukaan kyse eräänlaisesta talouspolitiikan ajopuuteoriasta.
– Ajopuuteoriassa ajatellaan, että Suomen kehitys, tässä tapauksessa talous, on kuin kuohuvassa koskessa ajelehtiva tukki, joka holtittomasti ajautuu virran mukana ilman omaa tahtoa tai vaikutusvaltaa.
Laaksonen on enemmän koskiveneteorian kannalla.
– Lähihistoria osoittaa, ettei Suomi ole taloudellisesti selviytynyt kuohuntavaiheista kuin ”koira veräjästä”. 1990-luvun alussa kansantuotteen pudotus oli lähes 10 prosenttia, mistä osa johtui Neuvostoliiton hajoamaisesta ja osa omista toimista 1980-luvulla. Sama toistui finanssikriisin yhteydessä vuonna 2009.
– Olisi kuitenkin väärä tulkinta, ettei mitään ole tehtävissä. Tosiasiassa on paljon, ja tässäkin koskivenevertaus toimii hyvin.
Harjoitetulla talouspolitiikalla on ollut olennainen vaikutus positiivisen kierteen syntymiseen Suomessa.
Kalle Laaksonen
Koskiveneessä tukirakenteiden on oltava kuohuja ja kolhuja vastaan riittävän lujat.
– Taloudessa tämä merkitsee rakenteiden vahvistamista ja pelivaran luomista esimerkiksi valtiontalouteen. Tarvitaan joustokykyä. Jatkuva velkaantuminen voi luoda liian raskaan painolastin.
Koskiveneen peräsimeen tarvitaan osaavaa kättä.
– Talouspolitiikan johdolla pitää olla selkeä näkemys riskeistä ja mahdollisuuksista sekä selvä visio pyrkimyksestä oikeudenmukaiseen kehitykseen koko maassa, Laaksonen vertaa.
Sipilän hallituksen visio on ollut työllisyys, jonka parantamiseksi on tehty lukuisia päätöksiä ja toimia. Yhdessä hyvän talouskehityksen kanssa työllisyyden parantamisessa onkin onnistuttu yli odotusten – hallituksen 72 prosentin työllisyystavoitteen ja 110 000 uuden työpaikan saavuttamiseen ei uskonut juuri kukaan. Molemmat tavoitteet ylittyvät selvästi.
– Peruslähtökohta on, että talouden uudistukset, joihin lainsäädännöllä tai julkisella rahoituksella voidaan vaikuttaa, on tehtävä ajoissa, Laaksonen painottaa.
Politiikalla on myös vaikutusta siihen, miten talouden kerrannaisvaikutukset toimivat.
– Talous on, fundamenttien ohella, myös psykologiaa. Voidaan synnyttää joko alavireinen tai positiivinen kierre. Molemmista on hyvät esimerkit 2010-luvulta, Laaksonen toteaa.
Asiantuntijat nimesivät joulun alla (Yle 30.12.2018 ) työllisyyden nousun 72 prosenttiin vuoden 2018 tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tapahtumaksi. Laaksonen on samaa mieltä.
– Työpaikkojen kohoaminen 120 000–130 000:lla on tärkein tulevaisuuden uskoa ja yksityistä kulutusta ylläpitävä tekijä. Harjoitetulla talouspolitiikalla on ollut olennainen vaikutus positiivisen kierteen syntymiseen Suomessa. Suomen talous ei ole ajopuu, eikä sellaiseksi saisi päästääkään.