Dosentti varoittaa keskustaa oppositioon menosta: Neljä vuotta on pitkä aika odottaa kannatusnousua, eikä se sittenkään ole varmaa
Kansan tahtoa yhteisten asioiden hoitamiseen voidaan tarkastella monella tavalla, poliittisen historian dosentti Mikko Majander muistuttaa.
– Keskustan 18 paikan tappio osoittaa äänestäjien valtavaa pettymystä puolueen politiikkaan, mutta äänestikö kansa samalla keskustan oppositioon, se on jo kimurantimpi juttu.
– Vihreät ovat juhlineet suurina vaalivoittajina, ja heidät luetaan mukaan lähes automaattisesti kaikkiin varteenotettaviin hallitusvaihtoehtoihin. Toisaalta Keskustan 31 kansanedustajaa on edelleen puolitoista kertaa suurempi parlamentaarinen mandaatti kuin vihreiden 20 paikkaa. Luulisi silläkin olevan jotain painoarvoa, Majander kirjoittaa blogissaan.
SDP:ta lähellä olevan Kalevi Sorsa-säätiön toiminnanjohtajanakin työskennellyt Majander muistuttaa keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän sanoneen, että vaikka vaaleissa tuli takkiin, hän aikoo kansanedustajana kantaa saamansa valtakirjan kunnialla. Sama periaate koskee hänen mielestään koko puoluetta.
– Valtakirja kaventui vaaleissa kertaheitolla kolmanneksella, mutta on yhä melkoinen, 424 000 annettua ääntä. Ajetaanko keskustan korostamaa aluekehitystä parhaiten oppositiosta käsin vai kenties valtiovarainministerin paikalta, jos sellainen sattuisi tulemaan tarjolle hallituskoalition toiseksi suurimmalle puolueelle?
Majander varoittaa, ettei oppositiokausikaan ole tae puolueen kannatuksen tervehdyttämiselle.
– Neljä vuotta on kuitenkin pitkä aika odottaa uuden kannatusnousun palkintoa, jonka kypsymisestä ei nykyisessä poliittisessa kulttuurissamme voi mitenkään olla varma.
Majander muistuttaa, ettei edes nyt suurimmaksi noussut SDP onnistunut kasvattamaan kannatustaan mitenkään merkittävästi oppositiossa.
– Otollisesta oppositioasemasta käsin sosiaalidemokraatit onnistuivat lihottamaan kannatustaan vain vaivaiset 1,2 prosenttiyksikköä. Kuka ja mikä takaa, että keskustan kävisi yhtään sen paremmin?