Analyysi: Yritetään yhdessä vielä
Työmarkkinajärjestöjen olisi syytä palata neuvottelupöytään ja solmia kattava yhteiskuntasopimus.
Tämä ajatus välittyy lukuisista lausunnoista, joissa asiantuntijat kommentoivat hallituksen esitystä kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista, eli niin kutsuttua pakkolakipakettia.
Tyytyväisyyttä hyrisevät ainoastaan työnantajien edustajat. Moni yliopistojen ja tutkimuslaitosten asiantuntija sen sijaan esittää kainon toiveen neuvottelujen jatkamisesta.
– On valitettavaa, että työmarkkinaosapuolten neuvottelut eivät ole johtaneet sopuun vaihtoehtoisen toimenpidekokonaisuuden esittämisestä. Vaillinaisenakin se olisi parempi vaihtoehto palkkamaltin säilymisen ja työmarkkinoiden kehittämisen sekä kehityksen ennakoitavuuden kannalta, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksen professorit Sixten Korkman ja Matti Pohjola toteavat lausunnossaan.
Lakipaketissa esitetään lomarahojen leikkaamista, palkatonta karenssipäivää sairauslomiin, loppiaisen ja helatorstain muuttamista palkattomiksi vapaiksi, vuosilomien lyhentämistä ja työntekijän muutosturvan lisäämistä.
Paketin suurimmat ongelmat liittyvät työntekijöiden epätasaiseen kohteluun sekä epävarmoihin vaikutuksiin.
Moni asiantuntija kritisoi hallituksen laskelmia siitä, että niissä oletetaan työrauhan säilyvän. Työntekijäjärjestöt eivät kuitenkaan aio muitta mutkitta niellä leikkauksia.
Tulevilla neuvottelukierroksilla järjestöt epäilemättä vaativat mojovia palkankorotuksia ja vahvistavat vaatimuksiaan lakkouhkauksilla. Tämän ne myöntävät itsekin.
– On selvää, että tällaisilla työehtoheikennyksillä on vaikutusta palkkaneuvotteluihin, SAK, STTK ja Akava toteavat yhteisessä lausunnossaan.
On selvää, että tällaisilla työehtoheikennyksillä on vaikutusta palkkaneuvotteluihin.
SAK, STTK ja Akava
Työntekijäjärjestöt kiinnittävät lausunnossaan huomiota myös lakipaketin sukupuolivaikutuksiin.
SAK:n, STTK:n ja Akavan mielestä esitetyt leikkaukset kohdistuisivat keskimäärin enemmän naisiin kuin miehiin.
– Toteutuessaan lakiesitys heikentäisi sukupuolten palkkatasa-arvoa, koska esimerkiksi pitkät lomat kompensoivat pienempää palkkaa.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu ja Aalto-yliopiston taloustieteen laitos esittävätkin lakipaketin korvaamista fiskaalisella devalvaatiolla.
Siinä palkansaajien verotusta kiristettäisiin ja saadut rahat käytettäisiin yritysten epäsuorien kustannusten alentamiseen. Tällöin kaikkia palkansaajia kohdeltaisiin samalla tavalla.
Lakipaketin alkuperäinen tarkoitus oli työntekijäpuolen patistaminen ulos poteroistaan.
Siinä onnistuttiin varsin hyvin. SAK lupasi suostua palkkojen nollakorotuksiin vastineeksi pakkolakien perumisesta.
Ongelmiksi jäivät työnantajapuoli, jonka neuvotteluhalukkuus alkoi hiipua samalla hetkellä, kun paketti esiteltiin, sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, jonka kyvyssä kompromisseihin ei perinteisesti ole ollut kehumista.
Lausuntojen mukaan on epävarmaa, onko lakipaketti edes perustuslain mukainen. Pakkolakien jyrääminen voikin olla hallituksen uskottavuudelle tuhoisaa.
Hallituksen puolelta on tosin huomautettu, että lakipaketilla pyritään saamaan maan talous kuntoon, jotta perustuslain takaamat peruspalvelut voidaan taata.
Hallituksen riveissä varmasti silti mietitään, millä ilveellä osapuolet saataisiin neuvottelemaan tosissaan ja yhteiskuntasopimus syntymään. Uhka työrauhan horjumisesta ei näytä siihen riittävän.
Moni miettii, olisiko nyt syytä haudata koko lakipaketti ja kokeilla muita keinoja, kuten asiantuntijoiden suosittelemaa fiskaalista devalvaatiota?
Useimmiten fiskaalisessa devalvaatiossa nostetaan arvonlisäveroa. Mutta samalla voidaan kiristää myös ansiotuloveroja, ainakin jos hallitusohjelmasta hiukan lipsutaan.
Saisiko uhka veronkorotuksista liikettä sekä palkansaajiin että vuorineuvoksiin?
