Analyysi: Presidenttikisan haastajat kuopivat jo, mutta milloin Sauli Niinistö vastaa?
Niin kuin hyvin tiedetään, tasavallan presidentti Sauli Niinistö käy tänä itsenäisyyden juhlavuonna kaikissa 19 maakunnassa.
Lapista alkanut maakuntakierros liittyy tasavallan presidentin tehtävään, ei pohdinnassa olevaan presidenttiehdokkuuteen, presidentti on linjannut.
Sitä emme vielä tiedä, pyrkiikö tänä viikonloppuna Münchenin turvallisuuskonferenssiin osallistuva presidentti toiselle kaudelle. Jättiyllätys olisi, jos hän antaisi rukkaset oman puolueensa ehdokkuustoiveille.
Se tiedetään jo, että presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ensi tammikuussa ovat ainakin viime vaalien kakkonen, vihreiden Pekka Haavisto, ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja europarlamentaarikko Merja Kyllönen (vas.).
Seurasin tasavallan presidenttiä, kun hän piti valtiopäivien avajaispuhetta Finlandia-talossa. Ja kyselin eri puolueiden kansanedustajien kommentteja puheen jälkeen.
Hyrinä kulki koko poliittisen kentän yli. Kokoava presidentin puhe, luonnehdittiin. Miten tuollaisen ehdokkaan voisi haastaa, sanottiin. Samaan syssyyn toki lisättiin, että oma ehdokas tuo pienillekin puolueille näkyvyyttä presidenttikilvassa.
Kehuja Niinistölle sateli myös keskustan leiristä. Samalla muistettiin mainita, että Vanhanen järjestää erinomaisia ulkopolitiikan keskustelutilaisuuksia eri puolilla maata.
Eduskuntapuolueet ovat melkoinen tyytyväisiä presidentin tapaan hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Erityisesti kiitellään suhteiden ylläpitämistä Venäjään ja Vladimir Putiniin.
Valtiopäiväpuheessaan Niinistö paalutti kätevästi Suomen ulkopolitiikan suuren linjan, Venäjä-suhteen ja puolustuspolitiikan.
Presidentti kuvasi, että nimettiinpä ulkopolitiikan linja Paasikiven, Kekkosen tai molempien mukaan, se on ollut länsisuuntainen ja -tahtoinen ja samalla välttämätöntä olemassaolon varmistamista suhteessa itänaapuriin.
Presidentin mielestä nyt riittää pohdittavaa, mikä on tänään se länsi, jonka osa Suomi on ja miten parhaiten takaamme turvallisen elämän suomalaisille. Hän viittasi brexitiin ja Donald Trumpin nousuun Yhdysvaltain johtoon.
Niinistön mukaan Venäjä-suhteessa ei ole kahdenkeskisiä ongelmia eikä niitä kannata tekemällä tehdä: ”Kutsusta tulevat, ja kutsusta menemme ja hyvin suoraan puhumme. Tiedämme hyvin toisemme.”
Merkittävänä signaalina Niinistö pitää sitä, että Suomi on ensimmäistä kertaa ollut Naton huippukokouksen ytimessä: ”Yhdysvaltojen kanssa rakennamme pitkän suhteen pohjalle, joka asehankinnoista lähtien on tuottanut tuloksia”, Niinistö lisäsi.
Eduskuntaan tulossa olevan puolustuspoliittisen selonteonkin viestin presidentti tiivisti nätisti: ”Tänne on paha väkisin tulla. Ja vielä, että Suomi on vahva partneri, jos kriisi syntyy.”
Niinistön puheesta löytyy myös presidenttiehdokkaan sävyjä.
Puheesta löytyy myös presidenttiehdokkaan sävyjä. Erityisesti sellainen on itsenäisyytemme ensimmäisten vuosikymmenten suurmiesten luettelo.
Niinistö listasi K.J.Ståhlbergin, P.E. Svinhufvudin ja Kyösti Kallion rinnalle sosialidemokraattien vahvan miehen Väinö Tannerin, joka vei demarit vähemmistöhallitukseen, ”parlamentaariseen vastuuseen”, jo 1920-luvulla.
Tannerin nimi nosti maireat hymyt tämän päivän demarien kasvoille. Mieleen juolahti, voisivatko demarit asettua kokoomuksen rinnalle tukemaan Niinistön uudelleenvalintaa.
Olihan SDP vuonna 1975 pyytämässä ensimmäisenä vanhaa kilpakumppania Urho Kekkosta ehdolle vuoden 1978 vaaleihin.
Gallupien kärkeen kivunnut SDP hakee nyt kiivaasti ehdokasta tammi-helmikuun vaaleihin. Puoluetta ahdistaa yhä Paavo Lipposen katastrofaalinen tulos (6,7 pros.) edellisissä vaaleissa.
Katseet kohdistuvat Jutta Urpilaiseen. Kokoomuksessa hirnutaan, että demarimiehetkin ovat valmiita tukemaan Urpilaista niin kauan kuin uskotaan, että ylivoimainen ennakkosuosikki Niinistö on mukana kilvassa.
Jos Niinistö tyytyisi yhteen kauteen, hän jättäisi oman puolueensa ikävään tilanteeseen. Toisaalta, hän tuntuu arvostavan suomalaisten suurmiesten toimia myös omiensa ojentamisessa.
Ilman Niinistöä kokoomus joutuisi vilkuilemaan komissaari Jyrki Kataiseen tai Helsingin pormestariksi pyrkivään Jan Vapaavuoreen. Niinistölle itselleen virnuillaan, että jos hän ei ole käytettävissä, puolue valitsee ehdokkaaksi Niinistön vanhan kiistakumppanin Ilkka Kanervan.
Entä mitä tekevät perussuomalaiset? Onko ehdokas puolustusministeri Jussi Niinistö vai puhemies Maria Lohela? Puoluejohtaja Timo Soinille voisi kelvata myös Sauli Niinistö.
Lopuksi pieni lisähuomio. Valtionpäämiehen virkaan kuuluvat myös seremoniat, välillä enemmän, välillä vähemmän. Valtiopäivien avajaiskonsertissa Kaartin soittokunta heläytti ilmoille Porilaisten marssin, kun presidenttipari saapui saliin.
– Porilaisten marssi palasi, emeritusprofessori Matti Klinge myhäili konsertin jälkeen.